Sivut

7.9.2020

Tule vain syksy

Elokuu mennä hujahti niin nopsaan, että en oikein perässä pysynyt. Ja nyt mennään jo syyskuutakin hyvää matkaa. Illat alkavat olla jo hämäriä, mutta onneksi lämpö on hellinyt pimeneviä iltoja. Olen vihdoin ehtinyt istahtaa terassille lukemaan kirjaa. Koko kesän odotin näitä hetkiä, mutta silloin en malttanut. Oli niin paljon tekemättömiä asioita, että istuminen ei olisi ollut nautinnollista. Nyt ei tarvitse enää olla koko ajan kastelemassa tai kitkemässä. Voi vain nauttia.

Olen säilönyt kesää talteen monin keinoin. Talven varalle on kuivattu näin loppukesästä omenia, yrttejä, sieniä. Vielä odottelen päärynöiden ja viinirypäleiden kypsymistä. Niitä tulee taas paljon. Viime kesänä oli ylituotantoa luumuista, mutta tänä kesänä niitä tuli niin vähän, että niistä ei riittänyt jatkojalostukseen mitään. Onneksi luumuhillon tilalle on kirsikka- ja raparperi-minttuhilloa. 

Kesän vauhdikkaan menon jälkeen tämä hiljentäminen tuntuu taas mukavalta. En halua enkä jaksakaan pitää minkäänlaista kiirettä yllä vaan hidastan. Arki pyörii tietenkin omalla kaavallaan ja omine rutiineineen, mutta syksy saa nyt pikkuhiljaa ottaa vallan ja viedä minutkin mukanaan.

Toisaalta taas syyskuu tuntuu pieneltä tammikuulta. On mukava kesän jälkeen vähän rauhoittua ja miettiä asioita uudelleen. Hidastaminen vapauttaa tilaa ajatteluun ja uuden suunnitteluun. Tuntuu mukavalta pyöritellä ainakin oman mielen tasolla erilaisia vaihtoehtoja ja miettiä uusia projekteja.   

Syksystä onkin tullut tässä viime vuosina lempivuodenaikani. Siinä missä keväällä pidätellään henkeä ja odotetaan kesän alkamista, on syksy todellisen hengittämisen aikaa. Voi tehdä pitkän uloshengityksen, laskea hartiat rennoiksi ja nauttia. Päästää irti ja antaa uuden, raikkaan hengityksen virrata sisään.

Aurinkoista maanantaita!

 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti