Sivut

9.9.2020

Sukukokous

Näiden kuvien mukana täytyy palata hieman ajassa taaksepäin muutaman viikon taakse, kun kävimme koiran ja nuoremman neidin kanssa kyläilemässä koiran siskon ja velipuolen luona. Viime reissusta olikin jo kulunut seitsemän vuotta. Tuntuu, että monissa asioissa vuodet tosiaan vain kiitävät ohi. Olisin itse veikannut kolmea tai neljää vuotta. Mutta niinhän sitä sanotaan, että päivät ovat pitkiä ja vuodet lyhyitä.

Viime kerrasta meno oli jo tasoittunut. Pihaa ei enää ravattu ympäri samaa tahtia ja leikkisyyskin on iän mukana vähentynyt. Siskosta oli tullut selvästi rauhallinen aikuinen, oikea lady, joka tiesi oman paikkansa. Riitti, että touhuja seuraili hieman sivusta. Tai kaikkein mieluiten jonkun sellaisen ihmisen läheisyydestä, joka jaksoi rapsuttaa.





Pojat jaksoivat vielä hetken juosta ympäri pihaa ja havaittavissa oli myös selkeää roolien jakoa ja kaapin paikan osoittamista. Meidän koira pari vuotta vanhempana antoi nuoremman velipuolen pitää oman tonttinsa ja reviirinsä, väisteli toisen intoa kertoa paikastaan.

Koirien luontaista käyttäytymistä on mielenkiintoista seurata. Kuinka pojat nokittelevat toisiaan, ovat hetken sulassa sovussa ja taas joku pieni ärsyke aiheuttaa lisää egon pulpahtelua. Rouvaskoira katsoo tilannetta ehkä jopa hieman huvittuneena sivusta ja miettii varmasti mielessään, että voi noita poikia.


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti