Sivut

20.4.2020

Kevät tuo mukanaan puutarhakauden


Puutarhakausi on taas alkanut. Vaikka kuinka tässä olen koittanut suunnitella oman puutarhan kasvulavoja ja sinne istutettavia kasveja järjellä, olen hairahdellut siemenhyllyjen edessä jo ties mihin kivaan, mutta ei niin pakolliseen tai hyödylliseen. Tomaatit, härkäpavut, kurkut, herneet, juurekset, muutamat syötävät kukat, maissi, salaatit ja yrtit kuuluvat luonnollisesti niihin hyödyllisiin, mutta esimerkiksi tuoksuherneitä en pystynyt selittelemään muulla, kuin niiden kauneudella.



Jos seuraava kasvukausi alkaisi heti edellisen loputtua, voisi into istutella olla huomattavasti matalampi. Talvisin edellisen kesän kiireet puutarhassa ja syksyiset sadonkorjuut jatkojalostuksineen pääsevät kuitenkin unohtumaan ja keväällä päivän pidentyessä on taas täysi suunnittelu päällä. Onneksi tässä vuosien varrella on kuitenkin tullut enemmän sitä realismia mukaan. Intoa omassa puutarhassa puuhasteluun riittäisi vaikka aamusta iltaan, mutta rajoittavana tekijänä on aika. Aikapositiivisena ihmisenä tämä on tullut todettua niin monta kertaa, että pikkuhiljaa alan uskoa itsekin, että se ei vain riitä. Tai riittää, jos vetää jaksamisen rajaa kauas siitä, mikä olisi järkevää.

Olen puuhastellut iltaisin töiden jälkeen puutarhassa viimevuotisten projektien kimpussa, jotka jäivät kesken syksyllä. Työn alla on nurmikkoalueen pienentäminen ja osan muuttaminen kasvipenkiksi. Uuteen kasvipenkkiin istuttelen pensaita muista penkeistä, jotka ovat tässä vuosien saatossa kasvaneet paikka paikoin hieman turhan tiiviiksi.Olen parin viime vuoden aikana pienentänyt nurmikon määrää niin, että leikattava alue olisi sellainen, joka menee ruohonleikkurin säiliöön yhdellä kertaa eli leikkuun välissä ei tarvitsisi tyhjentää sitä. Hieman haluan kuitenkin nurmikkoa pihalta löytyvän jo ihan sen vuoksi, että leikattu ruohosilppu on loistavaa katetta ja lannoitetta. 



Tulevana kesänä jatkan metsäpuutarhan rakentelua: polkujen raivaamista, risukkojen harventamista, parin puun kaatamista ja itseni tuntien, ainakin parin metsäpuutarhaan sopivan kasvin hankintaa. Tämä on siitä mukava projekti, että sen voi jättää tarvittaessa kesken, eikä se häiritse keskeneräisyydellään ketään (=minua), koska metsä nyt on vain, noh, metsä.