Sivut

29.6.2019

Yksi askel joogapolulla

Rauhallista ja kesäistä lauantaiaamua!


Mainitsin jo tuolla hieman aiemmin, että pistin käytäntöön jo pitkään hautuneen ajatukseni joogaopettajakoulutuksesta. Miksikään nopeaksi päähänpistoksi tätä ei voi sanoa, koska olen haudutellut tätä ajatusta jo lähes neljä vuotta. Aina kuitenkin tuntui, että aika ei ole oikea. Selailin erilaisia vaihtoehtoja ja jopa pohdin, että onko koulutus se oikea vaihtoehto vai minkä tien valitsisin.



Lueskelin tässä vuosien aikana erilaisia joogaan liittyviä kirjoja ja artikkeleita ja loppujen lopuksi totesin, että oma tietoni on niin hajanaista, että kaipasin oikeasti jotain, joka liittäisi nämä palaset järkevällä tavalla yhteen. Jos jooga olisi minulle vain pelkkä harjoitus, olisin päässyt varmasti eteenpäin ilman koulutustakin. Säännöllisellä harjoittelulla kehittyy ja aika ajoin olisin voinut käydä retriiteillä, workshopeissa ja lyhyempikestoisissa koulutuksissa oppimassa uutta.




Ylikunnon syövereissä rämpiessäni jooga alkoi kuitenkin tarjota minulle muutakin, kuin vain fyysisen harjoituksen. Mukaan astui meditointi, joogafilosofia ja suuri määrä käsitteitä, joita en ihan sisäistänyt. Kaikki se tuntui kuitenkin mielenkiintoiselta ja oikealta. Pitkään tuntui kuitenkin väärältä ajatukselta se, että jos en tehnyt säännöllisesti joogan asanaharjoitusta, en voinut myöskään sanoa joogaavani. Ja silti jossain syvällä tunsin, että jooga on tullut jäädäkseen, harjoituksella tai ilman.

Keväällä tein sitten päätöksen lähteä vuoden kestävään joogaopettajan 250 tunnin koulutukseen Villa Mandalaan. Monta kertaa ennen ensimmäistä intensiiviviikonloppua mietin, että mitähän tästä tulee vai tuleeko mitään. Nyt muutama viikko ensimmäisen modulin jälkeen fiilis alkaa tasoittua ja pystyn jo jollain lailla jäsentelemään ajatuksiani. Tuntuu, että ratkaisu oli enemmän kuin oikea. Huomasin innostuvani joogafilosofiasta ihan satasella ja oma harjoituskin on saanut paljon enemmän värejä, kuin aikoihin.




Rehellisyyden nimissä minulla ei ole aavistustakaan, mihin tämä polku johtaa, mutta sen tiedän, että luonto ja jooga ovat ne elementit, jotka haluan nivoa yhteen jollain lailla.

11.6.2019

Mitä jos...

Tiistaiaamu, aamukahvi, kiireetön olo. Aivan epätodellista. Vielä toissapäivänä olin henkisesti varautunut vähän pidempään työputkeen, mutta sunnuntaina selvisi, että minullahan onkin tiistaina vapaapäivä. Yksi vapaapäivän parhaista hetkistä on aamu, kun talo on hiljainen, koira makaa jaloissa, yläkerrasta kuuluu tuulettimen vaisu hurina ja jälkikasvu nukkuu vielä omissa koloissaan.



Kun päivä on vielä täysin auki. Mitä tekisi vai tekisikö mitään? Pinnalle pyrkivät ajatukset tekemättömistä tehtävistä, kitkemättömistä rikkaruohoista, muutamasta siivousprojektista tai jopa pesemättömistä ikkunoista, joka vähintään saa huokaisemaan syvään. 



Mitä jos kaiken sen suorittamisen sijaan tekisinkin juttuja, jotka eivät aiheuta syviä hengähdyksiä. Fiilistelyä puutarhassa, kirjan lukemista, päiväkahveja terassilla. Asioita, jotka saavat pienen hymyn aikaiseksi ja pään sisäisen äänen sanomaan innostuneena joojoo. Ehkä nämä yllätysvapaapäivät ovat kuitenkin tarkoitettu sellaiseen. Siivota ehdin myöhemminkin.




Kieltämättä tässä kahvikupin äärellä käväisee mielessä useampikin mitä jos. 

Mitä jos...

- Minulla olisi rahaa niin paljon, että voisin viettää välivuoden. En ole työelämään lähdettyäni viettänyt kokonaista vuotta kotona. En edes lasten syntymän jälkeen. 

- Minulla olisi aikaa niin paljon, että ehtisin tehdä kaikkea, mitä haluaisin. Ilman kiirettä.



Tällaiset ajatukset liitän kieltämättä sanaan vapaus, mutta olisiko kyse kuitenkin enemmän hedonismista. Vai olisiko se ajatus onnellisuudesta. Mitä tekisin, jos saisin tällaisen mahdollisuuden? Kuinka kauan jaksaisin nauttia kiireettömyydestä, matkustelisinko, tekisinkö enemmän luovempaa työtä, palaisinko kuitenkin takaisin sinne, mistä lähdin vai löytäisinkö uuden polun? Mene ja tiedä, mutta juuri tässä hetkessä toista kahvikupillista siemaillessani nuo ajatukset vain lipuivat päähäni.

Oikein mukavaa päivää sinulle, olit sitten töissä tai vapaalla/lomalla :) Ehkä minullekin kaksi kuppia kahvia riittää tähän aamuun ja lähden katsomaan, mitä kuuluu kasvihuoneelle.

Mitkä ovat sinun "mitä jos"?
 


6.6.2019

Arjen hengähdyshetkiä

Hei vaan pitkästä aikaa!

Aika on mennyt kuin siivillä ja huomasin, että blogia olen kirjoitellut viimeksi kolme viikkoa sitten. Vauhtia on pitänyt yllä ihan kiitettävä määrä töitä sekä omassa pihassa rehottavat rikkaruohot. Olin eilen ehkä noin metrin korkusia voikukkia maasta repiessäni vakaasti sitä mieltä, että kenenkään muun pihassa ei varmasti ole rikkaruohoja, vaan ne kaikki ovat eksyneet meidän pihaan. Sama juttu hyttysten kanssa. Tuntuu, että tässä vaiheessa vuotta puutarhanhoito on 99 % kitkentää ja fiilistelylle jää ehkä promillen osuus.




Työpäivien jälkeen olen nauttinut hiljaisuudesta ja rauhasta. Kun koko päivän puhuu ihmisten kanssa, tuntuu, että palautumiseen tarvitsee ekstramäärän yksinoloa. Tai ainakin omiin ajatuksiin sulautumista. Hyviksi nollauskeinoiksi olen todennut kävelyt metsässä, joihin oma lähimetsä ja työpaikan "takapiha", eli Mustilan Arboretum toimivat aivan täydellisesti. Hieman ikävä on toki yön yli reissuillekin, mutta aika ja jaksaminen eivät anna niihin nyt myöten.





Oma piha rikkakasveineen tarjoaa myös sopivan hiljaisen hetken ennen ja jälkeen työpäivän. Rikkakasvien repimistä voisi kutsua kai jonkinasteiseksi meditaatioksi. Turhat ajatukset pysyvät loitolla ja voikukkia maasta repiessä on vain se hetki. Miten olisi puutarhameditaatio? Kiinnostusta anyone? Kitketään yhdessä rikkaruohoja. Eikö?




Mukavan irtioton tarjosi myös aloittamani joogaopettajakoulutus Villa Mandalassa. Neljä päivää joogakuplassa samanhenkisten ihmisten kanssa kauniissa miljöössä ja hyvien ruokien äärellä tuli todella tarpeeseen. Vaikka ohjelmaa oli aamusta iltaan, tuntui tämän irtioton jälkeen hetken aivan uudestisyntyneeltä. Tämä vuoden kestävä opiskelu tuntuu koko ajan enemmän ja enemmän minulta ja en malttaisi odottaa seuraavaa lähijaksoa.





Jooga on ollut myös oiva tapa karistaa päivän hälyt mielestä. Kun tekee aika fyysistä työtä päivisin, on mukava kaartaa ohjattuun yinjoogaan työpäivän jälkeen. En voi sanoa olleeni mikään suuri yinjoogan fanittaja, vaan olen pitänyt enemmän dynaamisemmasta joogasta, mutta tähän hetkeen rauhallinen tunti pitkine asanoineen on juuri sitä, mitä oma kroppa ja mieli tarvitsee.

Ja hei. Jos mietit, että pitäisikö käydä Mustilassa katsomassa alppiruusujen kukintaa, niin juuri sopiva aika on nyt. Nämä kuvat otin eilen illalla töiden jälkeen. Atsaleat ovat aivan mielettömän hienoja ja alppiruusutkin ovat jo availleet nuppujaan.