28.4.2019

Kepeitä ajatuksia sunnuntaiaamuun

Sujuvasti meinasin toivotella lauantaihuomenet, kunnes tajusin, että sunnuntaitahan tässä eletään. Päivät menivät pääsiäisen aikaan ihan sekaisin ja sama näyttää jatkuvan edelleen. Nyt syynä sekoiluun eivät ole juhlapyhät, vaan työt, joita tulee tehtyä miten sattuu, viikonpäivään (tai vuorokaudenaikaan) katsomatta.

Luulin nukkuneeni pitkään tänä aamuna, kun heräsin aamulla niin virkeänä. Totuus paljastui kuitenkin kelloon katsoessa ja en nyt lähtisi sanomaan kellon ollessa 6.30, että se varsinaisesti olisi pitkään nukkumista. No, tassuttelin hissukseen keittiöön kahvinkeittoon ja kahvin tippumista odotellessani tyhjentelin tiskikonetta. Mikä siinä muuten on, että kun yrittää toimia oikein hiljaa, ettei häiritsisi muiden unia, lipeää vähintään veitsi tai muki kädestä aiheuttaen kamalan kolinan.

 

Olen tässä aamun aikana ehtinyt räjähtää keittiön pöydälle kahvikupin, tietokoneen, padin, kalenterin, kirjan ja muistiinpanojen kanssa. Kalenterin ehdin avata hetki sitten ensimmäistä kertaa ajatuksella viikkoon ja joogaa käsittelevästä kirjasta sain luettua taas muutaman sivun. Kirja etenee lähes toivottoman hitaasti, koska eteen tulee jatkuvasti uusia sanoja (sanskriitiksi) ja käsitteitä, joita googlettelen ymmärtääkseni niitä paremmin. Eikä tilannetta nopeuta myöskään se, että kirja on englanninkielinen ja aihealueen sanasto sellainen, jota en tunne. Onneksi kotona on kävelevä sanakirja, mieheni, joka auliisti kääntää sanan kuin sanan. En voi käsittää, kuinka jollain voi olla noin laaja sanavarasto. Mutta pikkuhiljaa alan hahmottaa asioista kokonaisuuksia ja sanat eivät ole vain irrallisia asioita, joita en saa juurrutettua mihinkään suurempaan kokonaisuuteen.





Kirjan lukeminen on mukavaa vastapainoa muulle arjelle. Menneellä viikolla työpäivät venyivät aikamoisiin mittoihin ja singahtelin puutarhailun, pt-töiden ja ryhmäliikuntatuntien vetämisen välillä aika sujuvasti aamusta iltaan. Onneksi tämä singahtelu päättyi tämän kevään osalta menneeseen viikkoon ja kesällä voin keskittyä olemaan vain yhdessä paikassa päivän aikana. Se tuntuu aika vapauttavalta, kun ei tarvitse kyttäillä kelloa ja miettiä, että mitä jää toisessa paikassa tekemättä, koska pitää lähteä jo toiseen.




Kevät on edennyt tänä vuonna ihan huimaa vauhtia ja kohta siirryn omaan pihaan ihmettelemään, mitä kaikkea viikon aikana on ehtinyt tapahtua. Keittiön ikkunasta katsellessani huomaan onnenpensaan jo kukkivan keltaisenaan ja raparperi on ottanut oikein kunnon kasvupyrähdyksen.

Töissä kävin kurkkimassa viikko sitten tätä magnolia 'Vanha Rouva'a se oli vielä täysin nupullaan. Eilen töiden lomassa kipaisimme ihastelemaan valtavaa kukkamerta, joka valkoisen pilven lailla pilkisti muiden pansaiden joukosta. Tämä on kolmas kevät, kun pääsen ihailemaan tätä kukkaloistoa, ja liekö syynä viime kesän lämpö ja pitkä lämmin syksy, mutta kukat olivat tänä vuonna suurempia kuin aiempina vuosina. Istutin samaisen puun myös omaan pihaani viime vuonna, joten pääsen ehkä eläkepäivinäni nauttimaan vastaavasta kukkaloistosta myös omassa pihassani. 

Aurinkoista sunnuntaipäivää!

19.4.2019

Koska kaikkea energiaa ei ole pakko käyttää heti

Valoisan ajan pituuden lisääntyessä huomaan itsessäni selvän energian nousun. Ensimmäiset kunnon auringonsäteet pitkän pimeyden jälkeen tuntuivat hieman ahdistavilta, mutta pikkuhiljaa kroppa tottui taas lisääntyneeseen valoon ja mieli piristyy aurinkoisten päivien mukana.



On ihanaa nostaa leuka ylös ja antaa auringon lämmittävien säteiden tulla iholle ja mieleen. Talven hitaus ja omaan napaan tuijottelu ovat hetkeksi historiaa ja mieli tuntuu avoimelta. En kaipaa enää omaa aikaa tai vain olemista niin paljon, vaan on mukava kaivautua kolostaan, tavata ystäviä ja olla sosiaalinen. Energiaa tuntuu riittävän ihan kaikkeen.



Huomaan kuitenkin hyrrääväni helposti vähän liian koville kierroksille ja viime vuodesta (vuosista) oppineena on vain osattava säästellä tätä energiaa, että väsymys syksyllä ei olisi niin totaalinen. Vaikka olenkin karsinut ihan oikeita juttuja ja mm. työmäärä tänä kesänä on huomattavasti kevyempi, huomaan silti tässä energiapiikissä suunnittelevani kaikkia projekteja. Mielessäni täyttelen jo kalenteria ja mieli tekisi huutaa kaikkiin kivoihin juttuihin joojoojoo, täytyy silti vain vetää hetki henkeä ja miettiä, mihin tämän energian jaan.

Jos tätä samaa energiaa vertaisi rahaan, on olo tällä hetkellä kuin äkkirikastuneella, joka jakelee rahoja joka suuntaan miettimättä, riittävätkö ne vai eivät. Tästä samasta ajatuskelasta saan helposti kiinni tämän enrgiankäytön kanssa. Ei vain ole järkevää tuhlata sitä kaikkea kerralla, vaikka se tuntuisikin enemmän kuin oikeutetulta pitkän hiljaisen kauden jälkeen.


Mutta silti. Tämä energia on ihanaa ja nautitaan keväästä ja auringosta! Iloista Pääsiäistä!

17.4.2019

Arkea ja unelmia

Huomenta!

Täällä on vietetty rauhallista keskiviikkoaamua. Heräsin jo ennen herätyskelloa 5.15 ja totesin, että yöunet taisivat olla siinä. Nämä kello viiden herätykset ovat itselleni ihan normaaleja näin päivän pidentyessä ja tuntuu, että päivä ei muodostu niin hektiseksi, kun aamun voi aloitella kaikessa rauhassa.

Kesää kohti mentäessä oma valveillaoloaikani lisääntyy ja välillä tuntuu, että pitäisikö tässä pakkonukkua enemmän. Tosin syksyn saapuessa ja päivän lyhetessä huomaan myös yöunien määrän lisääntyvän luonnostaan, kun pimeän aika kutsuu nukkumaan enemmän.




Tänä aamuna istuin hämärässä keittiössä ja hörpin kaikessa rauhassa pari kuppia kahvia. Päivisin lämpötilat alkavat kohota jo ihan mukaviin lukemiin ja jos lämmintä olisi jo aamusta, niin olisin hipsinyt ihan varmasti parvekkeelle aamukahville. Siivosin sen viikonloppuna talven jäljiltä ja toin pehmusteet sohvaan ja penkeille. Sekin on yksi merkki kevään etenemisestä. Ne sohvatyynyt.




Aamukahvia hörppiessään kaikessa rauhassa muun talon vielä nukkuessa, sitä ehtii miettiä kaikenlaista aina puutarhan laitosta omiin unelmiinsa. Muistan, kun aikanaan yksi "pieni" unelmani oli se, että voisin istua kaikessa rauhassa pöydän ääressä juomassa aamukahvia ja päättää itse siitä, miten päiväni rakennan. Nyt monen vuoden ja tapahtumaketjun jälkeen istun kaikessa rauhassa aamukahvilla ja hymyilen tyytyväisenä siitä, että elän juuri nyt sitä unelmaani, jota aikanaan toivoin. Pienistä unelmista lähtee joskus pyörimään isot pyörät ja hyvä niin. Tänä aamuna pöydän ääressä istuessani päivitin hieman unelmiani ja katsotaan, minkälainen ratas tästä lähtee liikkeelle.

Ihanan aurinkoista päivää! Ja onhan sinullakin unelmia?

(Käyn edelleen kuva-arkistoja läpi ja nämä kuvat on otettu viime kesänä Joogaretkeltä)



16.4.2019

Yhteisöllisyydestä

Lainatakseni suoraan wikipediasta; yhteisöllisyys tarkoittaa ihmisten sosiaalisten suhteiden muodostamaa kokonaisuutta. Siitä on monesti kyse, kun hakeudumme tiettyihin harrastuksiin. Sen lisäksi, että kyseinen harrastus on motivoivaa ja mielenkiintoista, on tärkeä merkitys myös sillä porukalla, jossa harrastaminen tapahtuu.

Yhteisöllisyyden muotoutuminen vaatii turvallisen pohjan syntyäkseen. Niin, että kaikki yhteisön jäsenet tuntevat kuuluvansa siihen. Tärkeitä asioita ovat mm. luottamus, lupa olla oma itsensä, hyväksyminen heikkouksineen ja se, ettei jää ulkopuolelle.



Näitä asioita mietin viimeksi ajellessani Funcy Familyn ohjaajatapaamisesta kotiin. Matkalla Helsingistä Kuusankoskelle ajattelin, että tämä yhteisö, johon olen kuulunut nyt jo kolme vuotta on kyllä sellainen, johon toivon kuuluvani tavalla tai toisella, vaikka en Yogafuncia, Pilatesfuncia tai muutakaan tähän liittyvää tuntia joskus ohjaisi. Eikä kyse ole oikeastaan mistään ihmeellisestä; yhdessä jumppaamisesta, tutustumisesta koko ajan kasvavaan porukkaan, siitä, että on mukava tavata ihmisiä, jotka ajavat samoja arvoja tietyllä elämän osa-alueella.





Mietin, kuinka tämän saman fiiliksen saisi tuotua myös omille tunneilleni. Minusta on aina mukava nähdä, kun samat ihmiset käyvät viikosta toiseen tunneillani, valitsevat sen saman kulman salista, jonne matto avataan, sen oman turvapaikan. Ennen tuntia jutellaan niitä näitä ja joskus vähän syvällisempiäkin. Muutamat heistä tunnen jo nimeltäkin ja ei se ole yksi eikä kaksi kertaa, kun tunnin jälkeen juttelemme vielä salin parkkipaikallakin. Tämä on kieltämättä yksi parhaista asioista, jota tästä työstä saan (sen itse ohjaamisen lisäksi). Tutustua uusiin ihmisiin, nähdä heidän kehityksensä, ilon hetket, kun joku asia onnistuu, kokea yhdessä sen hetken, kun arki ei vyöry yli, vaan on vain se hetki, jossa ei ole kiire.



15.4.2019

Maanantaihuomenet!

Se olisi taas uusi viikko pyöräytettävä työn alle. Viikonloppu meni nopsaan ja aika kului kotona touhuillen ja akkuja lataillen. Vaikka olin suunnitellut enemmänkin liikunnallista aktiviteettia viikonloppuun, meni aika kuitenkin kaikkea muuta puuhastellen.

Alkava viikko näyttää vähintään yhtä vauhdikkaalta kuin edeltäjänsäkin, eli aamusta ajelen Mustilaan töihin ja illat menevät pt-töiden ja ryhmäliikuntojen parissa. Vapaa-ajan ongelmia ei siis ole. Mutta eipä tässä ole enää kuin kaksi viikkoa tällaista rallia, kunnes ryhmäliikuntatunnit jäävät kesätauolle ja aikaa vapautuu taas enemmän. Viime vuodesta ja loputtomasta kiireestä jotain oppineena en tee tänä kesänä ihan niin paljon töitä, kuin menneenä vuonna. Suunnitelmissa on kyllä käyttää aikaa itsensä kehittämiseen, mutta jospa tällä kertaa olisi jo ennalta niin fiksu, että varaisi sille oman aikansa ja paikkansa.




Perjantaina kävimme nuoremman neidin kanssa kävelemässä meille ihan uutta lenkkireittiä, josta sain vinkin asiakkaaltani. Polku ja sen lopussa olevat pitkospuut kulkevat pitkin Kymijoen rantaa ja vaikka reitti ei ole pitkä, on ollut jopa pieni häpeä, että en ole tiennyt näistä aiemmin. Nämä ovat kuitenkin kotiovelta noin 5 min kävelymatkan päässä.





Joskus maanantai tuntuu vähän enemmän sellaiselta the maanantailta ja vähintään mielessä käy, että olisihan sitä voinut vaikka yhden ylimääräisen sunnuntain vielä tähän ottaa. Mutta en tiedä, onko ne nuo lupaukset tulevista lämpimistä ilmoista vai mikä, kun aamulla heräsin hymyillen ja mietin, että ihan oikeasti mitähän kaikkea kivaa sitä alkavalla viikolla tulee tehtyä. Ja tämä on minulta aika paljon. En luonnehtisi itseäni miksikään päivänsäteeksi aamuisin ;).


  
Mitä sulle kuuluu? Miten sun maanantai lähti käyntiin?



14.4.2019

Energisempänä kohti kesää, viikot 5 ja 6/15

Pari viikkoa ovat menneet kuin siivillä ja mennyt viikko piti sisällään niin napakan aikataulun, että kirjoittelutkin jäivät. Arki pitää napakasti otteessaan ja itse asiassa juuri nyt näen siinä paljon hyvää. Vaikka viikonloput tuovat aina tervetulleen tauon arjen pyöritykseen, huomaan arjen rytmin ja säännöllisyyden sopivan itselleni paremmin, kuin jatkuvan liian löyhien aikatulujen tuoman laahustelun.



Tällä hetkellä huomaan tässä pienessä projektissani olevani sellaisessa tasaisessa suvantovaiheessa, jossa vain tehdään asioita ja mennään pikkuhiljaa eteenpäin. Nämä ovat sen alun innostuksen jälkeen aina niitä karikkoisimpia kohtia, kun ns. rakastumisvaihe on mennyt ja arki peruskuvioineen astuu enemmän ja enemmän tilalle. Tässä kohtaa päivät alkavat olla aika samanlaisia, uusista tavoista muodostetaan rutiineita ja välillä kaikki tuntuu puuduttavalta.

Silti tiedän tämän toimivan ja vain jatkan matkaa eteenpäin. Vanhat tavat huutelevat toisella olkapäällä varsinkin väsyneenä. Kun tekisi mieli vain tyytyä hetken hyvään oloon ja nopeisiin ratkaisuihin. Näissä kohdin olen kuitenkin vain hengittänyt rauhassa sisään ja ulos ja jatkanut matkaa (ilman karkkipussia).



Viikon 5 liikunnat:
3 x Yogafunc -ohjaus
2 x Pilatesfunc -ohjaus
1 x Kuntosali (kyykkytreenit)

Viikon syömiset:
Syöminen oli säännöllistä.
Loin itselleni uuden 5 irtokarkkia viikossa-ohjeen ja se toimii yllättävän hyvin. Tuo määrä on sopiva taltuttamaan totutun herkuttelun, mutta ei aiheuta vielä koukuttumista.

Viikon fiilikset:
Kaikinpuolin hyvät, energiaa oli tasaisesti koko viikon. 



Viikon 6 liikunnat:
3 x Yogafunc -ohjaus
2 x Pilatesfunc -ohjaus
1 x Kuntosali (kyykkytreenit)

Viikon syömiset:
Syöminen oli säännöllistä. Tein pieniä muutoksia totuttuun ja jätin mm. leivän pois. Huomaan helposti tarttuvani leipäpakettiin, kun kaipaan nälkääni nopeaa ratkaisua. Ja liika leivän pupeltamimen käy ainakin omaan vatsaani aika ikävästi. Pieni tauko tekee siis varmasti oikein hyvää.

Viikon fiilikset:
Pieni ja välillä vähän suurempikin päänsärky seurasi minua alkuviikon ja alkoi jossain kohdin jopa viemään energiaa. Keskiviikko ja torstai olivat aika matalaenergiset päivät, mutta onneksi nekin ovat jo mennyttä aikaa.

Mites sinun viikko meni?  

7.4.2019

Hortonomi suosittelee: ehkä jopa toimiva idea

Eilen kirjoittelin, että mennäkkö vai eikö mennä ja jos ei, niin mitä tehdä. Tekstin julkaisemisen jälkeen polte ulos ja puutarhatöihin olikin jo niin kova, että eipä siinä oikeastaan tarvinnut edes asiaa miettiä. Koko iltapäivän pyörin niillä osin pihaa, josta lumet olivat jo sulaneet ja vaikka mieli teki ottaa lapio ja aloittaa kevään aikaistaminen hajoittelemalla lumikasoja, jätin sen tekemättä ja keskityin muihin puuhiin.

Tuliko viime syksynä lumet jotenkin yllättäen vai miksiköhän niin moni asia jäi vähän vaiheeseen. Naureskelin itsekseni repiessäni hangesta törröttävää haravaa, jotta pääsin haravoimaan viimeiset lehtikasat nurmikolta kottikärreihin. Samalla pohdin, mihin istuttaisin viime syksynä istuttamatta jääneet tulppaanit, mutta päätin siirtää hommaa ensi viikonlopulle, koska maa oli vielä sen verran jäässä.



Paitsi että viime yön hiljaisina tunteina keksin, että mitä jos istuttaisin ne ruukkuun. Yöt ovat oikein oivaa aikaa miettiä tällaisia asioita, jos herää keskellä yötä ilman syytä, eikä saakaan heti uudestaan unen päästä kiinni.

Niinpä kaivelin tänään varastosta laakean astian, sekoittelin vanhaa ja uutta multaa sekaisin ja istutin ruukun pohjalle tulppaanit sekä laukat ja lopuksi mullan päälle pikkuruukuissa talvehtineet, mutta selkeästi jo kasvamaan lähteneet helmililjat.

Saas nähdä, mitä tulee vai tuleeko mitään.


6.4.2019

Aurinkoa ja viikonloppua

Aurinko paistaa ulkona ja en tiedä, mihin tässä sinkoaisi. Töitä olisi tässä koneella enemmän kuin riittämiin, mutta ulkonakin jo houkuttaisi olla. Levittäisinkö jo kalkit viimeisille lumille vai odotanko vielä viikon. Jotain pihatöitäkin pystyisi jo tekemään ja kasvihuonekin vaatii pientä fiksausta talven jäljiltä.




Tällaiset ilmat kieltämättä antavat jo niin ihanan tunteen alkavasta kesästä, vaikka uutiset huutavat ensi viikolla tulevan vielä 30 cm lunta. Ei sellaista halua uskoa, vaan vähintään tekisi mieli käydä ostamassa jo orvokit ja narsissit terassille.

Moni asia jäi pihalla aika vaiheeseen viime syksynä. En edes muista, oliko se väsymys vai vain joku muu kiire, mutta viime syksynä ostetut tulppaanit talvehtivat terassilla siinä samassa pussissa, missä ne ostin, talvella etsimäni oksasakset löytyivät viime viikolta terassin rapulta lumien sulettua, lumen alta paljastuneet pari saviruukkua ovat haljenneet jäätymisen mukana, parvekkeelle istutetut kesäkukat ovat paikoillaan vieläkin ja mitäköhän muuta vielä paljastuukaan...




Ja silti tuntuu, että touhusin puutarhassa vähintään koko syksyn. Ehkä tässäkin on pieni opettelun paikka, eikä pitäisi haalia enempää puutarhatöitä, kuin ajallisesti pystyy tekemään. Näin keväällä vain energiaa ja ideoita on niin paljon, että väkisinkin meinaa lähteä mopo keulimaan.




Eilen kävin töiden jälkeen pyörähtämässä Mustilassa Arboretumissa, josta nämä kuvatkin napsin. Vielä oli kovin lumisia polkuja sielläkin ja nilkat märkinä palasin autolle. Paikka paikoin lumet olivat toki sulaneet, mutta ehkä parin viikon kuluttua tilanne on jo täysin toinen. 




5.4.2019

Sukat - inspiraatiota luonnosta

Huhtikuu, auringonpaiste ja vähän keväisemmät ilmat ovat saapuneet. Pikkuhiljaa hautaan langat ja puikot naftaliiniin kesätauolle. Ihan täysin en tätä rakasta harrastusta kesäksi unohda; suunnittelutyötä ajattelin tehdä.

Tähän asti olen pääasiassa neulonut sukkia valmiista ohjeista ja kaavoista. Erityisesti olen ihastunut Niina Laitisen sukkamalleihin ja niitä onkin tullut neulottua mallit jos toisetkin. Ohjeet ovat simppelit ja helppoja toistaa puikoilla. Ihan koko ajan ei tarvitse katsoa ohjetta, vaan kirjoneuleen yksi rivi on loogisesti toistettavissa. Silti kuviot ovat eläviä ja kokonaisuudet hienoja.






Itse inspiroidun parhaiten luonnossa ja parhaat ideat tulevatkin metsäretkillä. Nähdä luonto ideoiden aarreaittana, inspiroitua väreistä ja muodoista, jotka saan vietyä suunnitelmien mukana sitten syksyn pimeinä iltoina neuloen sukanvarsiin.






Talvella sukissani korostuvat selvästi ruskean, harmaan ja valkoisen eri sävyt ripauksella vihreää ja sinistä. Kesä tuo mukanaan varmasti enemmän väriä ja vapautta värien yhdistelyyn. Keväällä luonnon puhjetessa taas eloon korostuvat vihreän eri sävyt. Kesää kohti mentäessä peltojen reunat täyttyvät erivärisistä kukista, järvimaisemassa sininen, vihreä, ruskea ja valkoinen ovat hallitsevia. Puhumattakaan syksyn ruskasta ja sen kaikista ihanista kirkkaista väreistä.

Mitkä väriyhdistelmät kuvaavat parhaiten sinua?




4.4.2019

Luonnossa, mutta silti lähellä

Ei muuten uskoisi, että nämä kuvat ovat kolmen viikon takaa. Sen verran lumiset ovat maisemat vielä näissä kuvissa. Tosin juuri edellisenä iltana ja yönä oli tullut kunnolla lunta, sen viimeisen kerran tänä talvena ja aamulla heräsimme todelliseen winter wonderlandiin. Koti-ikkunasta katsottuna tämä olisi saattanut hieman harmittaa, vaikka mikään ei olekaan varmempaa, kuin että "kevät keikkuen tulevi". Silti sitä alkaa jo maaliskuussa odottelemaan, että aamulla ulkona odottaisi enemmän kevät, kuin talvi.





Kodan penkiltä aamulla heräillessämme talvinen maisema ei harmittanut ollenkaan. Päinvastoin oli mukavaa kaivautua ulos makuupussista, keitellä aamukahvit ja ulos mennessä vastassa olikin mitä kaunein aamu. Vaikkakin luminen sellainen. Metsässä ne ikäänkuin kuuluvat sinne. Ne ilmojen vaihtelut. Kotona sitä jotenkin haluaisi hallita enemmän ilmoja ja kaikki kevään takapakit ovat vähän plääh. Metsässä ne vain... ovat.




Joskus sitä tulee oikeasti pohtineeksi, mikä ihme siinä viehättää, että ihan tarkoituksella lähtee viettämään aikaansa jonnekin, jossa fasiliteetit ovat paljon heikommat, kuin kotona. Ehkä se on se aitous ja se, että on todella siellä sen itsensä äärellä. Siinä missä joku toinen nauttii pienestä tai suuresta luksuksesta ja valitsee all inclusiven, nautin minä nimenomaan tästä vähemmästä. Vaikka se taitaa itseasiassa olla tietyssä mielessä jopa enemmän. Ja tällainen kotahan on itseasiassa jo aikamoista luksusta verrattuna vaikka talvella teltassa yöpymiseen. Ihan täydellistä irtiottoa lähteä luontoon, joka on sopivasti kaukana valosaasteesta, mutta kuitenkin tarpeeksi lähellä.





Mutta kuten olen varmaan jo joskus aiemminkin kirjoitellut, nautin niin paljon tällaisesta luonnossa puuhastelusta. Kun aamulla ensimmäisenä laitetaan takkaan tulet ja keitellään aamukahvit. Haetaan lisää puita ja syödään aamupalaa kaikessa rauhassa. Mietitään, mitä sitten tehtäisiin vai tehtäsiinkö mitään. Haaveilen pienestä mökistä, joka olisi sopivan kaukana kaikesta. Sopivan kauas tarkoittaa kohdallani sitä, että olen verkkoyhteyksien päässä. Niin, että voisin istua päivät tuvan pöydän ääressä kirjoittamassa, käydä välillä kuvailemassa, elää elämää, joka on luonnon äärellä.




Kuvat minusta: Katariina Tirkkonen

3.4.2019

Tasapainottelun vuosi: Maaliskuu

Lukiessani tammi- ja helmikuun juttuja "tasapainottelun vuodestani" voin vain todeta, että aika paljon on ehtinyt muuttua jo ihan tässä parin kuukauden aikanakin. Tuntuu, että menen koko ajan projektissani eteenpäin ja asiat loksahtelevat paikoilleen, kun niille löytyy oikea aika ja paikka. Jopa viime viikon notkahduskin toi hyviä pohdiskelun aiheita mukanaan ja ehkä ihan oikeasti saatoin oppia siitä jotain. Tietoista tekemistä tämä toki vaatii ja mikään ei tule itsestään, mutta tulokset motivoivat kummasti eteenpäin.

Tammikuussa käytin aikaa suunnitteluun ja loin pohjia ja ääriviivoja tälle "tasapainottelun vuosi" -projektilleni.

 "Päätinkin jakaa tämän projektini moneen pienempään osaan, jotta niinkin isojen asioiden, kuin onnellisuuden, mielenrauhan, vapauden ja terveyden tasapainon saavuttaminen olisi pikkuhiljaa itseni näköistä. Olen ottanut nyt aina kuukauden tavoitteeksi joitain asioita, joita työstän aktiivisemmin, kuin muita. Pidän nuo jo toteutetut jutut mukana jatkossakin, vaikka kuukauden välein painotankin hieman eri juttuja."




Helmikuussa tein pieniä muutoksia arkeen ja rutinoiduin niihin. Säännöllisyyden luominen, oli asia sitten mikä tahansa auttaa pääsemään eteenpäin. Listasin asioita paperille, joihin toivoin säännöllisyyttä ja nostin tämän asian hieman korkeammalle omissa arjen prioriteeteissa. Ja se toimi. Jopa yllättävän helposti.

Maaliskuussa jatkoin asioiden säännöllistä tekemistä ja päätin pistää suurennuslasin alle asioita, joissa olen mukana tai teen, mutta oikeasti niille ei ollut enää aikaa tai intoa. Tällaiset asiat voivat olla ihan supermukaviakin juttuja, mutta jos asia vain jyskyttää jossain takaraivon sopukoissa ja tuntee vähän huonoa omaatuntoa tai pientä ahdistusta siitä, ettei sitä tule tehtyä, on ehkä aika luopua.

Maaliskuun alussa kirjasin ylös tällaiset asiat ja luovuin niistä pikkuhiljaa. Ja kuinka paljon aikaa se oikeasti vapauttikaan. Ei niinkään sellaista ihan reaaliaikaa, mutta aikaa ja varsinkin tilaa pääkopasta. Ja kuinka paljon se antoikaan taas vapautta miettiä ja tehdä asioita, kun jätti tietyt pinttyneet ajatukset taakseen. Sellaisia ajatuksia ja odotuksia itsestä, jotka pyörivät mielessä tämän tästä; pitäisi olla sitä ja tätä, pitäisi tehdä enemmän, pitäisi tehdä vähemmän. Tällaiset asiat, jos en ollut kuitenkaan valmis tekemeään niiden eteen mitään, heitin mielestäni ja se toi mukanaan myös aimo annoksen mielenrauhaa.




Samalla, kun vapautin aikaa pääkopastani, päätin myös ulkoistaa muutamia asioita, joita haluan kehittää, mutta joissa olen jäänyt vähän jumiin. Pistin mm. ystävälleni viestiä, että lähdetäänkö sparrailemaan. Nyrkkeily on laji, josta tuskin koskaan haluankaan päästä eroon, mutta jatkuva yksin treenailu on aika ankeaa. Kummasti yhteistreenien jälkeen taas motivaatio nousee ja kehitettävää omassa tekemisessään löytyy. Itsensä ns. takaisin raiteille tuominen kaipaa joskus hieman ulkopuolista apua ja pienikin tönäisy oikeaan suuntaan kantaa pitkälle. Avun pyytäminen on auttanut itseäni saamaan omaa treenaamista säännöllisemmäksi ja motivaatio tekemiseen on noussut askeleen korkeammalle. Säännöllinen treenaaminen oikeissa määrissä suhteessa lepoon ja muuhun käytettävään aikaan lisää terveyttä.


Viikonloppuja olen tarkoituksella pitänyt vapaina ja ehdotellut jälkikasvulle pieniä kävelyretkiä tai muuten vähän extraa yhdessähengailua. Tiedän, että tässä kevään mittaan vapaat viikonloput jäävät hetkeksi pois kuvioista, joten ennakoimalla yhteisen ajan määrää perheen kesken on ehkä kaikille sellaista pientä etukäteisvarastointia tulevaan. Viikonloppuna olemme katsoneet yhdessä elokuvia aika laidasta laitaan jokaisen mieltymyksiin sopiviksi, höpötelleet kaikesta mahdollisesta laidasta laitaan. sen lisäksi, että perheen kanssa yhdessä vietetty aika lisää onnellisuutta, olen myös hymissyt tyytyväisyyttäni kaikista keräämistäni "hyvä äiti"-pisteistä.

Mitkä asiat sinulla olisivat sellaisia, mitkä eivät enää palvele ja niistä voisi luopua? Tai olisiko jotain asioita, joihin voisi pyytää apua, jotta saisi ne takaisin oikealle polulle?


ps. Onpas nämä kuvat olevinaan vielä talvisia, jotka on otettu Lappeenrannan reissultamme noin kuukausi sitten.

1.4.2019

Energisempänä kohti kesää, viikko 4/15

Mennyt viikko oli kieltämättä oikea pohjanoteerausten esikuva. Maanantai-iltana meni selkä ja muutaman päivän jaksoin pitää pään kasassa, kunnes se niin klassinen pieni ääni pään sisällä pääsi ottamaan vallan: "nyt kun tämä viikko meni jo ihan poskelleen, niin mitäs väliä millään on." Kuinka tiukassa ovatkaan tavat, joita on tottunut toistamaan aina, kun sattuu jotain arjesta poikkeavaa.



Siinä, missä ihan normiarjen pyöriessä omia uomiaan, on helppo tehdä pikkuhiljaa muutoksia totuttuun. Valita parempia vaihtoehtoja, kiinnittää huomiota levon määrään, nostaa itsensä sohvasta liikkeelle, hoitaa arkiset askareet. Ja mitä enemmän tekee niitä hyviä valintoja, sitä helpompaa on arjen pyörittäminen ja energiaa riittää tasaisesti koko ajan.

Mutta annas olla, kun sattuu jotain, joka vie arkea sivuraiteille. Silloin mennään lujaa alamäkeen. Paremmat valinnat unohtuvat jonnekin ja olo kuin vuoristoradassa, jossa nostetaan kädet ilmaan ja huudetaan AAAAaaaaaaAAAA! Kun nämä sivuraiteetkin oppisi vielä handlaamaan, eikä antaisi niiden mennä liikaa pään sisään vaan osaisi suhtautua niihin vähän enemmän järjellä. No, opettava kokemus tämäkin viikko.


 Viikon liikunnat:
1 x Yogafunc
2 x kävelylenkki

Viikon syömiset:
Kun söin oikeaa ruokaa, oli se ihan järkevää, mutta herkkujen määrä kasvoi loppuviikkoa kohden ja mukaan mahtui mm. jäätelöä, irtokarkkeja, pitsaa ja sipsejä. Olo oli sunnuntaiaamuna sen mukainen. Blaah.


Viikon fiilikset: 
Toivon alkavalta viikolta parempaa fiilistä.

Mites sinun viikkosi meni?