26.7.2018

Lähempänä vai kauempana?

Monesti parhaat ideat tulevat silloin, kun mielellä ei ole muuta tekemistä. Ne vain pompsahtavat jostain syvältä ja jos niistä vain ymmärtää napata kiinni, ovat ne useimmiten pitämisen ja toteuttamisen arvoisia. Itselläni näitä hokauksia tapahtuu nykyään eniten joko joogamatolla tai lenkkipolulla. Tilanteessa, jossa mieli rauhoittuu, eikä voi olla muuta kuin läsnä siinä hetkessä. Joogamatolla sekä juoksulenkillä täytyy kuitenkin keskittyä suorittavaan liikkeeseen ja oman kehon kontrolliin. Tällöin mieli saa vaellella vapaasti ja välillä tosiaan syntyy ihan niitä toteuttamiskelpoisiakin ideoita.


Minä olen hieman viime talven ja kevään aika kipuillut juoksemisen kanssa. Tai lähinnä sen säännölliseksi saamisen kanssa. Ymmärrän tietenkin realiteetit, että harva muutos ei tapahdu nopeasti, varsinkin jos elämä on jo täynnä kaikkea muuta. Muutoksia ei silloin tehdä hetkessä, kun se käytännössä tarkoittaisi sitä, että jostain olisi vain luovuttava saadakseen jotain uutta tilalle.

Nyt kesän mittaan hieman töitä vähennettyäni ja antaessani tilaa useammallekin to do-listalla olleelle ajatukselle, olen saanut myös juoksua säännöllisemmäksi. Samalla olen napannut kiinni juoksulenkillä syntyneestä ajatuksesta siitä, että jos minulla on tavoite, olenko illalla askeleen lähempänä vai kauempana tätä tavoitetta. Minusta tämä hyvinkin yksinkertainen ajatus on ollut aika loistava.


Se ei tietenkään tarkoita sitä, että joka päivä pitäisi kaikki asiat priorisoida ajatellen vain yhtä tavoitetta. Ei tietenkään. Tulee päiviä, kun illalla mietin, että tämä päivä ei nyt mennyt ihan putkeen, mutta huomenna paremmin. Silti tämä ajatus mielessäni pyrin pitkällä aikavälillä siihen, että teen parhaani sen tavoitteen eteen, jonka olen itselleni luonut.


Tämä ajatus on ainakin omalla kohdallani vähentänyt myös sitä kuuluisaa sitku-ajattelua ja saanut minut nauttimaan myös matkasta. Jos nyt otetaan esimerkkinä  juoksun lisääminen omaan treenaamiseen. Tietenkään joka päivä en voi käydä juoksemassa ja joskus jopa niinä päivinä, kun olen suunnitellut meneväni juoksemaan, tapahtuu "jotain", enkä menekään. Tämä ei kuitenkaan poislue sitä, ettenkö voisi olla illalla lähempänä tavoitettani, kuin kauempana. Jos syystä tai toisesta en pääsekään juoksemaan, voin silti tehdä päivässäni valintojani, jotka edesauttavat tavoitteeseen pääsyä. Esimerkiksi voin syödä vähän järkevämmin, mennä nukkumaan vähän aiemmin, tehdä hieman parempia valintoja, jotta juoksu kulkisi paremmin.


Sama ajatusmalli pätee tietenkin lähes kaikkeen, missä on joku tavoite. Kun jokainen aamu antaa edes ajatuksen omalle tavoitteelle ja sille, onko illalla päivää lähempänä vai kauempana omasta tavoitteestaan, alkaa todennäköisesti tapahtua. Näin tulee päivittäin tehtyä edes jotain oman tavoitteensa eteen ja pienistä puroistahan ne suuremmatkin joet syntyvät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti