4.6.2018

Pieni hetki metsässä

Aamulla kipaisin ennen töiden alkua pahimpaan metsännälkään Mustilan arboretumiin. Tein pienen kierroksen kävellen kaikessa rauhassa, kuuntelin lintujen laulua ja nautin siitä rauhasta, jonka metsä tarjoaa.

Arboretum on siitä mukava paikka, että se tarjoaa kaikille aisteille jotakin kaikkina vuodenaikoina. Suosituin aika on tietenkin se, kun alppiruusut ja atsaleat kukkivat. Mutta niiden kukinta-aikaan jää helposti huomaamatta, että se on itse asiassa todella pieni osa sitä kaikkea, mitä tämä metsä antaakaan. Kaikki se muu kauneus hukkuu helposti väriloistoon ja niiden näyttävimpien kukkien ihasteluun.

Mutta kun malttaa kävellä kaikessa rauhassa ja katsella jalkoihinsa ja ylös pään yläpuolelle kaartuviin puun oksiin, aukeaa tästä metsästä täysin uusi maailma. Kiireetön maailma, jonka keskipisteinä ovat ne kaikki luonnon pienet ihmeet ja se, kuinka kaikki kasvaa sulassa sovussa keskenään. Jokainen pieni sekä iso kasvi löytää oman polkunsa ja tapansa selvitä.


Atsaleat ja monet alppiruusuista ovat nyt täydessä kukassaan ja mikä määrä pörinää niiden ympäriltä kuuluukaan. Pörriäiset ovat niin keskittyneitä omiin puuhiinsa, että ihmiset eivät kiinnosta niitä pätkän vertaa. En ole tutustunut niiden sielunelämään, mutta hetken näitä kukasta kukkaan lentäjiä seurattuani voisin jopa väittää, että joku systeemi niillä täytyy olla. Sen verran järjestelmällistä puuhaa se tuntui olevan.



Tämä metsä on myös hyvin inspiroiva. Sen lisäksi, että mieli lepää tovin kaikesta muusta hälystä, alkaa samalla syntymään ajatuksia ja ideoita mm. omaan metsäpuutarhaan, joka on kieltämättä ollut aika retuperällä tämän kevään kasvihuoneprojektin ajettua edelle. Mutta onneksi metsä odottaa, niin tekijäänsä kuin kulkijaansakin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti