20.6.2018

Mökkielämää

Lauantaina töiden jälkeen tein nopean kääntymisen kotona, nappasin kassit ja ruuat mukaan ja lähdin pienelle, hieman extempore-irtiotolle ystäväni mökille. Hiekkatietä ajellessani tovin jos toisenkin, ehti mieli heivata arkiset ajatukset jonnekin kauas senhetkisestä. Mieleen tulvi kesämuistoja lapsuudesta; miten aina paistoi aurinko ja kesä tuntui niin ihanan pitkältä.

Kesät vietetiin kavereiden kanssa leikkien ja kotona ollessa löydettiin uusia metsäpolkuja ja rakennettiin majoja. Omilta lähikulmilta löytyi uusia teitä, joita pyöräiltiin ja kynnys lähteä rannalle oli pieni.

Kesäisin tuli vietettyä paljon aikaa myös isovanhempien mökillä. Päivät menivät aitassa leikkien, järvessä uiden, pelaillen sulkapalloa ja yksi parhaista muistoista ovat ne ihanat iltojen ja aamujen hetket, joiden muistelemisesta jää hyvä mieli vieläkin. Kun aamulla aurinko on jo noussut ja pieni tuulenvire käy portaille, jossa istuin mamman kanssa aamupalalla. Mamma joi kahvia ja minä söin Jacky-makupalaa (yksi lapsuuteni vahvoista makumuistijäljistä). Ja ne illat, kun oli käyty saunassa ja järvi alkoi olla täysin tyyni, kun päivä oli vietetty ja olo oli ihanan raukea. 

Monesti sitä onkin miettinyt, kuinka onnekas onkaan saanut olla, kun on voinut viettää lapsuutensa kesiä mökkeillen. Vaikkakin välillä muistan tunteneeni tylsyyttä siitä, että kaverit olivat kaupungissa ja itse vietti aikaa isovanhempiensa kanssa mökillä. Ja jotka tietenkään eivät jaksaneet leikkiä kanssani aamusta iltaan. 

Siinä missä toisille mökkeily on tänä päivänä se itsestäänselvä juttu, kuten minullekin oli lapsena, on se nykyään aikamoista luksusta. Ja parastahan on ne pienet asiat, joista mökillä saa nauttia; hyvää, yksinkertaista ruokaa ulkona syöden, muutama lasi viiniä laiturilla, maailmanparannusta yön pikkutunneille saakka, saunomista, uimista ja iltasoutelut auringon laskiessa. Se tunne, kun ei tule mieleenkään katsoa kelloa ja arjen kaikki kiireet ja huolet väistyvät hetkeksi. Parasta.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti