25.6.2018

Maanantai. Miksei?

Eilen illalla kalenteria ja alkavaa viikkoa katsellessani tunsin sellaista mukavaa keveyttä, jota ei tietenkään kuuluisi tuntea sunnuntai-iltana, varsinkaan, kun maanantai on tulossa. Maanantai, tuo perinteisesti viikon p****n päivä tuntui eilen jopa niin jännältä, etten meinannut saada illalla unta, kun kelat alkavasta viikosta pyörivät mielessäni.


Luulisi, että alkanut viikko toisi kaikkea todella jännää mukanaan ja tiedossa olisi vähintään viikon lomamatka tai jotain, mutta ei. Ihan tavallinen viikko, joka lähtee ihan normitöillä liikkeelle, pitää sisällään pari leppoisampaa päivää, jotka pyhitän retkeilylle ja kirjoittamiselle. Viikonloppuna on meidän joogaretki Repovedelle.


Silti kalenteria katsellessani ja täytellessäni, tunsin iloa jokaisesta päivästä jo etukäteen. Olkoonkin kyse ihan tavallisesta arjesta tai ihan tavallisesta joogaharjoituksesta tai juoksulenkistä. Uskon, että tällä pienellä huililla on ollut osuutta asiaan, mutta kylläpä tällainen suhtautuminen tuntuukin hyvältä. Ei sillä, että maanantait olisivat koskaan olleet sellasia "hieroudun vasten kasvojasi", mutta nyt tämä alkava viikko tuntuu jostain syystä erityisen hyvältä. Loppujen lopuksi asiathan ovat juuri sellaisia, kuin niihin itse suhtautuu. Antaa tulla, olen valmis.

Ihanaa viikon alkua myös sinulle!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti