18.3.2018

Terveiset Repovedeltä

Eilen kotiuduttiin yön yli reissulta Repovedeltä. Rinkka ja makuupussi odottavat edelleen rappusten yläpäässä, että joku veisi ne omalle paikalleen. Savun kyllästämät vaatteet on onneksi jo pesty ja lapset ovat pitäneet huolta ylijääneistä retkipullista. Mieli taisi jäädä hieman vaeltelemaan Repoveden metsiin tai sitten en vain haluaisi ihan vielä palata arkeen.

Arki on tällä hetkellä kieltämättä aika kiireistä. En edes ala jeesustelemaan sillä, kuinka kaikki on vain valintoja ja kiire olisi vain omassa päässä. Toki se on näitäkin, mutta joskus kiire on vain ihan sitä itseään, eli ihan oikeaa kiirettä ja päivän tunnit tuntuvat vain katoavan kuin nopeutetussa elokuvassa. 

En haluaisi valittaa, koska kaikki tekeminen tällä hetkellä on kivaa. Mutta kieltämättä myös se kiva syö energiaa siinä missä se ei niin kivakin. Ja vaikka ei millään malttaisi irrottaa otettaan tämän kaiken pyörittämisestä, on välillä ihan tervettä vain tempaista itsensä ulos sieltä to do-listojen äärestä ja lähteä sinne, minne puhelin ei kanna. Eli metsään.

Kuinka tervettä on vain tempaista itsensä irti sen kiireen keskeltä ja vaikka lähtiessä vielä koittaa hoitaa viimeisiä viestejä ja vähintään tuntee sitä niin turhankin kuuluisaa huonoa omaatuntoa, ei mikään irroita ja palauta arjesta tehokkaammin, kuin luonto.

Se, kun astut autosta ulos ja heität rinkan selkään. Se hiljaisuus ja rauha, kun kävelet jonkun toisen jo tallaamaa polkua pitkin syvemmälle metsään. Ystävät, jotka jakavat kanssasi sen saman fiiliksen ja oleminen on kevyttä. Kun ei tarvitse huolehtia kuin hyvin yksinkertaisista asioista; lisätä puita takkaan, hakea vettä saunaan, lämmittää hyvin simppeli ateria ja keskittyä vain olemiseen. 

Se, kun saa päästää hetkeksi irti.  


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti