11.3.2018

Levosta ja palautumisesta

Sunnuntaihuomenta! Maailma näyttää aika valoisalta, kun on yöunta on takana reilut 10 tuntia ja aamullakin tuli nukuttua oman mittapuun mukaan ns. pitkään, eli tuntiviisari taisi olla jo herätessä kahdeksan puolella. Yöunien pituuteen olen tässä viime aikoina pyrkinyt panostamaan vieläkin enemmän, jotta kroppa saisi varmasti tarpeeksi lepoa ja aikaa palautumiseen.

En haluaisi jokaisessa tekstissäni viitata tähän ikääntymiseen, mutta mitä tuohon palautumiseen tulee, on iällä siihen aika iso merkitys. Mieli mennä viipottaisi ihan samalla vauhdilla, kuin vielä parikymppisenäkin, mutta kroppa ei oikein aina tunnu pysyvän mukana. Sen olen itse kantapään kautta kokenut ja jos tästä aikanaan jotain olen oppinut, niin se on palautumisen priorisointi.

Siinä missä aiemmin venytti ja venytti omaa jaksamistaan, olen vihdoin oppinut laittamaan rajat tekemisilleni, vaikka se olisi sitten jostain kivasta pois. Enää se, että myöntää oman rajallisuutensa, ei olekaan heikkouden merkki, vaan vahvuuden. Omassa viikossani on tällä hetkellä kroppaa kuormittavia tekijöitä ihan perusarjen lisäksi 5 tuntia ryhmäliikuntaa ja siihen päälle juoksu- ja voimatreenit. Vaikka jokainen treeni ei olekaan "kuolema korjaa"-harjoittelua, on palautumiseen silti kiinnitettävä huomiota ja annettava kropalle sen vaatima lepo.

Tällä hetkellä oma kroppa toimii aika optimaalisesti, vaikka esimerkiksi juoksun suhteen huomasin taas aloittaneeni hieman liian suurella intensiteetillä. Otin nöyrästi hieman askelta taaksepäin, rauhoitin menoa. Pää ei taaskaan meinannut ymmärtää realiteetteja, mutta onneksi pääsimme yhteisymmärrykseen ja juoksu on ottanut huikean harppauksen eteenpäin.

Mutta oikein leppoisaa sunnuntaita kaikille. Minä lähden nyt kaivelemaan luistimia naftaliinista...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti