26.12.2017

Joulunviettoja

Pikkuhiljaa alkaa olla joulut juhlittu ja hieman jo kaipaankin rutiinien ääreen, jos ihan rehellisiä ollaan. Tietokone on pysynyt kiinni useamman päivän, herätyskello ei ole soinut, kotoa olen poistunut vain muutamia kertoja. Olen nähnyt perhettäni varmasti tässä muutaman päivän aikana enemmän kuin koko menneenä vuonna yhteensä. No ei kai nyt sentään, mutta lasten kanssa olemme istuneet joka ilta katsomassa televisiota, puuhastelleet yhdessä kaikenlaista ja vain olleet.

Kieltämättä oikein mukavaa vaihtelua sille jatkuvalle pikkukiireelle ja tunteelle, että on monia asioita hoidettavana. Nautin kyllä aivan täysillä myös siitä ihan perusarjesta ja tällainen joutilaisuus tuntuu jopa hieman oudolta. Pari päivää siinä meni, että mielikin rauhottui. Että ihan oikeasti ei ollut mitään tekemättömiä tehtäviä ja ihan oikeasti oli lupa vain olla.


Jouluaatto meillä meni perinteisesti lähipiirin kanssa meillä juhliessa. Ainut isompi ero aikaisempiin vuosiin oli sen, että joulupukki ei enää käynyt. Lapset alkavat olla jo niin isoja, että pukki pääsi virastaan ja lahjat löysivät oikeisiin osoitteisiin ilman pukkiakin. Mutta muuten perinteiset aamupuurot, ähkyt ruokapöydästä ja jälkiruuat päälle sekä illan hautuumaakierros olivat mukana.

Olen pitänyt tarkoituksella hieman taukoa myös urheiluista ja vaikka tänään keho huusi jo juoksun perään, niin jarruttelin vielä sen verran, että tyydyin tekemään lumityöt ja vähän suuremman siivouksen sisällä. Kuusikin sai lähteä jo tänään, mutta muut joulukoristeet saivat vielä jäädä.

Huomenna palailen pikkuhiljaa töiden ääreen ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin tällainen lista- ja kalenteri-ihminen on väsäillyt tässä välipäivien aikana jos ja vaikka minkälaista listaa, täytellyt kalenteria ja inspiroitunut jo ihan siitä, että kun ehtii istumaan hetkeksi alas tekemättä mitään, alkavat kaikennäköiset ideat pulputa pääkopasta. Lisäksi olen saanut loman varjolla tehtyä vanhojen listojen juttuja pois (mm. kiinnitä taulu, käy vanhat lehdet läpi, siivoa alakerran rappusten alunen...). Veikkaan että tämä on joku parantumaton tauti. Tämä tekeminen.
 



2 kommenttia:

  1. Ihan samoissa fiiliksissä täälläkin, kalenteri ja listat pöydän nurkalla ja käyn niitä aina välillä täyttämässä. Mukavaa vuoden loppua sulle Terhi ja ihanaa alkavaa 2018 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä ihanaa, kun ehtii vähän löysäilemään. Samalla oikein tuntee, kuinka ajatukset alkavat järjestyä ja uusia pulpahdella esiin.

      Poista