6.12.2017

Itsenäisyyspäivän ilta

Tämä itsenäisyyspäivä pääsi vähän yllättämään. En ole koskaan ollut mikään suuri juhlapäivien ystävä tai juhlija. Tällaisina yleisinä juhlapäivinä vetäydyn mieluummin omiin oloihini, kun lähtisin isosti juhlimaan. En tiedä, koenko sen jotenkin niin henkilökohtaisena juttuna vai miksi en vain liikehdi massan mukana?

Kuitenkin tänään olen ollut enemmän kuin yhden kerran tippa linssissä ja pala kurkussa selaillessani erilaisia sosiaalisen median kanavia. Jostain syystä ne tänään koskettivat erityisen paljon. En ole kovin herkkä, mutta tänään olen käynyt aika monenlaisia tunneskaaloja läpi.

Olen miettinyt isovanhempiani. En tiedä, olenko vain unohtanut vai eivätkö he koskaan puhuneet sota-ajoista. He ovat olleet kuitenkin sitä ikäluokkaa, joka sen ajan on elänyt. En siltikään muista, että sodasta olisi koskaan heidän kanssaan puhuttu. Toisaaltaan ymmärrän sen oikein hyvin. Mietin, kuinka erilaisen elämän ovat eläneet he, jotka ovat sodan kokeneet.

Itselleni niin moni asia on ollut itsestäänselvä. Minä olen syntynyt siihen maailmaan, jossa kaikki on ollut hyvin ja turvallista. Minun ei ole tarvinnut elää maailmassa, missä olisi mistään pulaa tai epävarmuutta. Silti osaan arvostaa kaikkea tätä, mitä meillä tänä päivänä on. Ehkä se on kasvatusta, ehkä se on kiitollisuutta. Toivon, että pystyisin siirtämään tämän saman kiitollisuuden myös omille lapsilleni.

Tällä hetkellä ehkä suurin kiitollisuus syntyy sitä ajatuksesta, kuinka lähelle olen päässyt luontoa. Suomalaista luontoa. Puhuttaessa Suomesta ja suomalaisuudesta, yhtenä suurena asiana nousee esiin luonto. Olen katsonut päivän mittaan kuvavirtaa somesta ja voisin sanoa, että lähes 100 % kuvat ovat luonnosta. Kuvia tästä kauniista talvisesta päivästä, joku muisto viime kesältä luonnonhelmasta, ulos sytytetty kynttilä. Haluan uskoa, että me suomalaiset olemme kuitenkin vielä vahvasti kiinni luonnossa, joka on meitä niin lähellä.

Tällaisena päivänä korostuu erityisesti se luontosuhde, jonka olen onnistunut viimeisen vuoden aikana luomaan. Tämä päivä on ollut ikäänkuin piste iin päälle ja varmistus sille, että näin kuuluukin olla. Tämä olen minä. Tämä on minun Suomeni.



2 kommenttia:

  1. Todella upeat kuvat! <3 Puhdas, monimuotoinen luonto on kyllä yksi Suomen parhaimpia puolia. Mukavaa joulunodotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa joulunodotusta myös sulle ja toivotaan vielä paljon tällaisia kauniita aamuja (kuin kuvissa).

      Poista