4.11.2017

Täydenkuun tarinoita

Menneelle viikolle sattui muutama tähtikirkas ilta ja eihän sitä malttanut vain ikkunan läpi katsella. Tarkoituksena oli lähteä kuvaamaan linnunrataa, mutta taas opin kantapään kautta, että lähestyvä täysikuu ei ole se paras hetki sen kuvailuun. Kuu paistoi niin kirkkaasti, että linnunradasta ei ollut tietoakaan. Mutta onneksi aina voi kuvata vaikka otavaa tai kuuta. Eli ihan ilman "saalista" retkeltä ei onneksi tarvinnut lähteä.

Kuun kuvaamisesta puheenollen. Olen aina katsellut muiden hienoja kuvia kuusta ja harmitellut, kuinka oma kamerani on niin vanha ja kaikkea, että ei sillä varmaan saa kuusta kuin tärähtäneitä pieniä pisteitä, jotka juuri ja juuri itse kuuksi tunnistaa. Mutta hah. Kuun kuvaaminen onkin yllättävän helppoa ja voi sitä iloa, kun kotona kuvia rajailessani totesin, että siinähän näkyy kuu ihan noh... kuuna.


Minun pitäisi olla jo nukkumassa, koska aamulla kello soi viideltä. Tarkoitus olisi lähteä muutaman yön reissuun ystävän kanssa, koska minulla on loma (jee!). Tuntuu ihan hassulta, kun edellisestä lomasta on reilusti yli vuosi, että hei... ihan oikea loma. Tänään yritin tehdä kevyttä laskeutumista lomamoodiin ja tarkoitukena oli puuhastella sitä ja tätä ihan kaikessa rauhassa. Vaikka totuushan oli juurikin sellaista paniikinomaista säätämistä, josta se rauha oli kaukana. Mutta onneksi elämä jatkuu myös reissun jälkeen ;).

Olen ehtinyt fiilistellä ennen tätä reissua jo tulevaisuuden reissuja, jotka toivottavasti voidaan kesäaikaan tehdä ostamallani kleinbusilla. Projekti on seisonut kaikkien muiden kiireiden alla hieman paikallaan, mutta pientä alustavaa työtä olen tehnyt ja etsinyt ihmisiä, jotka osaisivat tehdä autolle sitä, mihin omat taidot eivät riitä (lue: ne moottorihommat).

Sen verran vielä noista yökuvailuista, kun itsehän olen aivan älyttömän arka edes lähtemään mihinkään yksin pimeällä, mihin katuvalot eivät paista. Ja näitä yökuvia ei oikein saa onnistumaan kaupungin valosaasteessa. Onneksi olen löytänyt ystäviä, jotka jakavat samat kiinnostuksen kohteet ja vaikka mielikuvitus kävisi kuinka lujaa, tuo tuttu ihminen kuitenkin aina sitä turvaa.

Nämä kolme ylintä kuvaa on otettu Valkelan särkiltä ja saapuessamme parkkipaikalle, oli siellä pakettiauto parkissa. Hieman mietimme autosta ulos noustessamme, että kukakohan sen on tuohon jättänyt ja menimme rantaan kuvailemaan. Rannalta saapuessamme kuvasimme vielä parkkipaikalla kuuta, kunnes pakettiauton sivuovi avautui ja sieltä astui ulos mies. Voin sanoa, että kuun kuvaamiset jäi siihen ja lähtöämme kuvaisi ehkä parhaiten sanonta "lähti kuin telkkä pöntöstä".

En tiedä, mikä oli kaverin tarkoitus ja miksi hän parkkipaikalla yöpyi, mutta jälkikäteen mietin, että jos joskus vastaavaa harrastaisin oman pakettiautoni kanssa, niin toivon, että en aiheuttaisi samanlaisia reaktioita muissa ihmisissä. Ja pelästyneelle ihmiselle on varmaan aika turha huudella perään, että älä pelästy, olen ihan harmiton. Niin varmaan.

Mutta hei, se olisi täysikuu tänä yönä. Toivottavasti saat/sait nukuttua :)


2 kommenttia:

  1. Upeita kuvia!!! Just katseltiin viikonloppuna lapsen kanssa täysikuuta tuollaisen pilviverhon takaa ja mietittiin, kuinka maaginen fiilis siitä tulee. Vähän ehkä jopa pelottavakin, vaikkei kuussa mitään pelättävää olekaan - paitsi täyskuussa ja sen aiheuttamassa unettomuudessa. Tällä kertaa sain onneksi unta ilman mitään häiriöitä!

    Kivaa alkanutta viikkoa sulle Terhi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysikuu oli jotenkin tällä kertaa mielestäni tosi vahvasti läsnä monta iltaa. Liekö syy siinä, että taivas oli pilvetön monta iltaa peräkkäin vai mikä... Nuo taivaan ilmiöt ovat vain niin hienoja ja niitä katsellessa tuntee itsensä aika pieneksi (hyvällä tapaa).
      Ihanaa viikonjatkoa myös sulle :)

      Poista