23.10.2017

Lapset mukaan metsään

Ensimmäiset lumihiutaleet leijailivat tänään tänne meidän huudeille ja kai se tarkoittaa sitä, että pikkuhiljaa on henkisesti aloitettava talveen valmistautuminen. Suurin osa kaikista konkreettisista jutuista on onneksi hoidossa; piha on laitettu kutakuinkin talviteloille, pidetty huolta, että polttopuita riittää talveksi, talvivaatteet on jo osittain kaivettu varastosta. Kun vielä saisi tämän oman mielen mukaan siihen ajatukseen, että on ihan kiva, kun tulee talvi, eikä niin, että sitten alkaakin se ajanjakso, kun on kylmää ja pimeää.

Olen tässä viime aikoina aloittanut sellaisen pehmeän sisäänajon omien lasten luontoretkeilylle. Lasten ollessa pieniä luontoretket olivat satunnaisia retkiä metsään makkaranpaistoon, mutta varsinaisia yön yli retkiä emme ole yhdessä luontoon tehneet. Toisaaltaan harmittaa, että tämä oma luontohurahdus tapahtui lasten ollessa vasta vähän vanhempia, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Viime kesänä pistin teltat meidän pihalle ja vanhempi neiti nukkuikin teltassa yön yli nuoremman kömpiessä puolilta öin omaan sänkyyn. No, hiljaa hyvää tulee ja tällaisilla kokemuksilla toivon vieväni asiaa pikkuhiljaa eteenpäin. En haluaisi aiheuttaa ihan yhtä syviä "traumoja", kuin mitä vaikka koulujen liikuntatuntien hiihdot aiheuttivat. Ehkä minäkin ostan vielä joskus sukset.

Tässä otetaan kuvaa koirasta ;)
 

Tämä on kyllä oma taitolajinsa. En tiedä, onko meidän jälkikasvu jotenkin poikkeavaa (tuskinpa), mutta heidän unelmareissu ei kohdistu metsään ja vaeltamaan. Eikä sen tarvitse tietenkään se vaihtoehto yksi ollakaan, mutta jos siitä ajan mittaan saan edes yhden mukavista vaihtoehdoista, tunnen olevani voittaja. Toistaiseksi juuri teini-iän kynnyksellä oleva vanhempi neiti valitsee mieluummin ihanan joutilaisuuden, kuin lähtisi retkeilemään. Nuorempi lähtee mielellään, kunhan ensin on selvitetty, mitä fasiliteettejä kyseinen kohde sisältää ja kuinka pitkään reissussa ollaan sekä mitkä ovat mahdolliset skenaariot, mitä voi tapahtua. Kyllä, hän on aika mainio tapaus.



Hyviksi keinoiksi  tavoitteeni saavuttamiseksi olen todennut pienet metsäretket koiran ja lasten kanssa. Mukaan voidaan ottaa pussi, jos sattuu löytymään sieniä ja jos aika osuu kohdilleen, on auringonlaskun seuraaminen kauniilta paikalta hyvä idea. Nämä ovat olleet sellaisia juttuja, joissa askel ei ole alkanut painaa, kun matkalla on ollut tekemistä ja ollaan välillä pysähdelty katsomaan luonnon ihmeitä, naurettu käpy suussa säksättävälle oravalle, tunnistettu lintuja ja kasveja tai bongattu niitä sieniä. Pieniä tuuletteluja teen mielessäni, kun kuulen toiveen paremmista vaelluskengistä joululahjaksi, kamerasta, jolla voisi kuvata luontoa ja napakasta repusta, jossa voisi kantaa omia tavaroitaan.

Tästä seuraava taso on sitten vähän pidemmät päiväretket eväineen ja ruuan tekoineen. Ja ehkä ensi kesänä voisimme kokeilla jo teltassa yöpymistä muualla kuin kotipihalla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti