30.9.2020

Blogi siirtyy

Hei!

 

Olen siirtänyt blogini uuteen osoitteeseen: 

terhisuurnuuja.com

Tervetuloa! 

-Terhi



29.9.2020

Yhtä monta tarinaa kuin on ihmistä

Viikonloppuna käytiin useammassa luontokohteessa, tallattiin pätkiä luontopoluista ja päädyttiin aina jollekin tulipaikalle, laavulle tai kodalle. Ilma oli mitä kaunein, eikä todellakaan olisi uskonut, että eletään jo ihan syyskuun loppua. Vaikka kuinka olin katsonut sääkarttoja, jotka näyttivät 20 lämpöastetta, pakkasin silti mukaan toppaliivin, pipon ja villapaidan. Toppaliivistä luovuin ensimmäisenä ja pipon heitin repusta naureskellen, että eipä taida tätäkään tarvita. Villapaitakin pääsi aika ajoin vyötäisille roikkumaan ja matka jatkui t-paita päällä. 



Samaa naureskelivat muutkin kanssakulkijat. Päällystakit oli siirretty reppuun tai laukun remmeihin roikkumaan. Käsittämättömän lämmintä. Luontopoluilla oli kivasti ihmisiä liikenteessä ja monien kanssa tuli juteltua sään lisäksi koronan vaikutuksesta retkeilyyn sen positiivisessa mielessä sekä hieman sen tuomista negatiivisista lieveilmiöistä eli mm. siitä, kuinka metsässä oikeasti tulisi toimia luontoa kunnioittaen ja viedä edes ne roskat mukanaan. Itselle aivan itsestäänselviä asioita, mutta toisille ei. Onko kyse enemmän välinpitämättömyydestä, kuin typeryydestä, en tiedä. 


 

Itseäni kiinnostaa aina näillä omilla luontoretkillä ihmisten kanssa keskustellessa, miksi he ovat lähteneet metsään. Tarinoita on yhtä monta kuin ihmisiäkin. Toisille se on makkaranpaisto, sienten tai marjojen poimiminen, toiset nauttivat luonnosta ja samalla mukana kulkeva koira saa myös päivälenkin. Tai se voi olla perheen kanssa vietettyä laatuaikaa kalastaen ja eväitä syöden. Kaveriporukallakin voi lähteä kalastamaan ja saalis on loppupeleissä vain mukava lisä, jonka luonto tarjoaa. Lisäksi tapasimme naisporukan laavulla istumassa kaunista syyspäivää maailmaa parantaen ja hyvästä seurasta nauttien.

 

 

Retkeilyn ei tosiaan tarvitse aina olla pitkien matkojen patikointia rinkka selässä. Tottakai niillekin on se oma aikansa ja paikkansa, mutta kuinka mukavaa on lähteä vain vapaapäivänä myös pienille päiväretkille vaikka niinkin matalalla kynnyksellä, että otetaan hyvät ruuat, juomat ja seurat mukaan ja mennään laavulle, jonka viereen pääsee miltei autolla tai enintään parin kilometrin kävelyllä. 



 

23.9.2020

Uusia polkuja

Oi syyskuu ja nämä ihanat, aurinkoiset päivät. Kun ei ole vielä sellainen kalsean kylmä, mutta ilma alkaa olla juuri sopivan viileä. Silti aurinko jaksaa lämmittää hieman päivisin ja aamulla päälle vedetty toppaliivi on aivan liikaa.

Pikkuhiljaa arki alkaa olla taas sellaista, että on mahdollista katkaista oma työpäivä hetkeksi ja käydä koiran kanssa pienellä päiväkävelyllä. Tänään kävin aamusella ihastelemassa Kymijoen rantaan rakentuvaa Kymijoen ulkoilureittiä.


Viime syksynä kävin kävelemässä ensimmäistä kertaa Lappeenrannassa rantaraittia ja pieni kateudenpistos pääsi iskemään. Vesistön vieressä kulkeva reitti pitkospuineen ja niin kauniine maisemineen sai minut vähintään haikailemaan muutosta Lappeenrantaan.

Ja nyt pääsin tekemään tätä samaa ihastelua lähes omalla takapihalla. Aion ehkä jatkossa puhua ”siitä ihanasta, ihan meidän takapihaltamme lähtevästä reitistä”. Totuus tosin on, että ihan takapihalta siihen ei vielä pääse, mutta aika lähellä ollaan. No, joka tapauksessa lähireitti se ainakin on.


Kuinka päivä voi alkaa enää koskaan huonosti, kun pääsen jatkossa kävelemään pitkospuilla vaikka joka päivä? Se ääni, joka lähtee kengän osuessa pitkospuuhun. Ah. Pitkospuut ovat yksi niitä harvoja ihmisen rakentamia asioita, joita metsässä arvostan.


Reitin varrelle osuu pitkospuiden lisäksi lehtomaista metsää, vanhaa kuusimetsää, mäkiä ja jopa muutaman juoksuaskeleen kirvoittavat portaatkin. Reitti kulkee paikoin aivan Kymijoen vieressä niin, että rantaan pääsee piipahtamaan helposti. Rannassa voi katsella vaikka veden virtausta ja vastarannalla syysväreissään hehkuvia puita.

Kymijoen ulkoilureitti tulee olemaan kokonaisuudessaan noin 25 km pituinen rengasreitti, joka kulkee Kouvolan, Kuusankosken ja Korian halki. Täysin valmis reitti ei vielä ole ja monin paikoin voi todeta, että jotain tähänkin on vielä tulossa, joka jää tulevaisuudessa nähtäväksi. Uskoisin, että tällä reitillä on kuitenkin mahdollisuuksia vaikka mihin, kunhan sitä saadaan valmiimmaksi.