11.6.2019

Mitä jos...

Tiistaiaamu, aamukahvi, kiireetön olo. Aivan epätodellista. Vielä toissapäivänä olin henkisesti varautunut vähän pidempään työputkeen, mutta sunnuntaina selvisi, että minullahan onkin tiistaina vapaapäivä. Yksi vapaapäivän parhaista hetkistä on aamu, kun talo on hiljainen, koira makaa jaloissa, yläkerrasta kuuluu tuulettimen vaisu hurina ja jälkikasvu nukkuu vielä omissa koloissaan.



Kun päivä on vielä täysin auki. Mitä tekisi vai tekisikö mitään? Pinnalle pyrkivät ajatukset tekemättömistä tehtävistä, kitkemättömistä rikkaruohoista, muutamasta siivousprojektista tai jopa pesemättömistä ikkunoista, joka vähintään saa huokaisemaan syvään. 



Mitä jos kaiken sen suorittamisen sijaan tekisinkin juttuja, jotka eivät aiheuta syviä hengähdyksiä. Fiilistelyä puutarhassa, kirjan lukemista, päiväkahveja terassilla. Asioita, jotka saavat pienen hymyn aikaiseksi ja pään sisäisen äänen sanomaan innostuneena joojoo. Ehkä nämä yllätysvapaapäivät ovat kuitenkin tarkoitettu sellaiseen. Siivota ehdin myöhemminkin.




Kieltämättä tässä kahvikupin äärellä käväisee mielessä useampikin mitä jos. 

Mitä jos...

- Minulla olisi rahaa niin paljon, että voisin viettää välivuoden. En ole työelämään lähdettyäni viettänyt kokonaista vuotta kotona. En edes lasten syntymän jälkeen. 

- Minulla olisi aikaa niin paljon, että ehtisin tehdä kaikkea, mitä haluaisin. Ilman kiirettä.



Tällaiset ajatukset liitän kieltämättä sanaan vapaus, mutta olisiko kyse kuitenkin enemmän hedonismista. Vai olisiko se ajatus onnellisuudesta. Mitä tekisin, jos saisin tällaisen mahdollisuuden? Kuinka kauan jaksaisin nauttia kiireettömyydestä, matkustelisinko, tekisinkö enemmän luovempaa työtä, palaisinko kuitenkin takaisin sinne, mistä lähdin vai löytäisinkö uuden polun? Mene ja tiedä, mutta juuri tässä hetkessä toista kahvikupillista siemaillessani nuo ajatukset vain lipuivat päähäni.

Oikein mukavaa päivää sinulle, olit sitten töissä tai vapaalla/lomalla :) Ehkä minullekin kaksi kuppia kahvia riittää tähän aamuun ja lähden katsomaan, mitä kuuluu kasvihuoneelle.

Mitkä ovat sinun "mitä jos"?
 


6.6.2019

Arjen hengähdyshetkiä

Hei vaan pitkästä aikaa!

Aika on mennyt kuin siivillä ja huomasin, että blogia olen kirjoitellut viimeksi kolme viikkoa sitten. Vauhtia on pitänyt yllä ihan kiitettävä määrä töitä sekä omassa pihassa rehottavat rikkaruohot. Olin eilen ehkä noin metrin korkusia voikukkia maasta repiessäni vakaasti sitä mieltä, että kenenkään muun pihassa ei varmasti ole rikkaruohoja, vaan ne kaikki ovat eksyneet meidän pihaan. Sama juttu hyttysten kanssa. Tuntuu, että tässä vaiheessa vuotta puutarhanhoito on 99 % kitkentää ja fiilistelylle jää ehkä promillen osuus.




Työpäivien jälkeen olen nauttinut hiljaisuudesta ja rauhasta. Kun koko päivän puhuu ihmisten kanssa, tuntuu, että palautumiseen tarvitsee ekstramäärän yksinoloa. Tai ainakin omiin ajatuksiin sulautumista. Hyviksi nollauskeinoiksi olen todennut kävelyt metsässä, joihin oma lähimetsä ja työpaikan "takapiha", eli Mustilan Arboretum toimivat aivan täydellisesti. Hieman ikävä on toki yön yli reissuillekin, mutta aika ja jaksaminen eivät anna niihin nyt myöten.





Oma piha rikkakasveineen tarjoaa myös sopivan hiljaisen hetken ennen ja jälkeen työpäivän. Rikkakasvien repimistä voisi kutsua kai jonkinasteiseksi meditaatioksi. Turhat ajatukset pysyvät loitolla ja voikukkia maasta repiessä on vain se hetki. Miten olisi puutarhameditaatio? Kiinnostusta anyone? Kitketään yhdessä rikkaruohoja. Eikö?




Mukavan irtioton tarjosi myös aloittamani joogaopettajakoulutus Villa Mandalassa. Neljä päivää joogakuplassa samanhenkisten ihmisten kanssa kauniissa miljöössä ja hyvien ruokien äärellä tuli todella tarpeeseen. Vaikka ohjelmaa oli aamusta iltaan, tuntui tämän irtioton jälkeen hetken aivan uudestisyntyneeltä. Tämä vuoden kestävä opiskelu tuntuu koko ajan enemmän ja enemmän minulta ja en malttaisi odottaa seuraavaa lähijaksoa.





Jooga on ollut myös oiva tapa karistaa päivän hälyt mielestä. Kun tekee aika fyysistä työtä päivisin, on mukava kaartaa ohjattuun yinjoogaan työpäivän jälkeen. En voi sanoa olleeni mikään suuri yinjoogan fanittaja, vaan olen pitänyt enemmän dynaamisemmasta joogasta, mutta tähän hetkeen rauhallinen tunti pitkine asanoineen on juuri sitä, mitä oma kroppa ja mieli tarvitsee.

Ja hei. Jos mietit, että pitäisikö käydä Mustilassa katsomassa alppiruusujen kukintaa, niin juuri sopiva aika on nyt. Nämä kuvat otin eilen illalla töiden jälkeen. Atsaleat ovat aivan mielettömän hienoja ja alppiruusutkin ovat jo availleet nuppujaan.




11.5.2019

Mitä sinulle kuuluu?

Huomenet lauantaiaamuun. Mitä sinulle kuuluu?

Jossain mainoksessa tuli vastaan tässä ihan lähiaikoina, että mitä sinulle ihan oikeasti kuuluu. Ei vain se "ihan hyvää", vaan ihan oikeasti. Mietin, että oikeassa elämässä sitä tulee puitua monesti niitä elämän karikkoisempiakin puolia, mutta tänne niistä tulee kirjoitettua aina vasta jälkikäteen. Tästä hyvänä esimerkkinä vaikka tuo oma ylikuntoni, josta oli aika vaikea kirjoittaa tilanteen ollessa päällä. Silloin omat ajatukset ovat niin sekaisin, että niistä on vaikea saada mitään punaista lankaa aikaiseksi. Väsyneenä ajatukset poukkoilevat laidasta laitaan ja jos yhdellä viikolla on vahvasti jotain mieltä asiasta, saattaa seuraavalla viikolla ajatus olla jo ihan toinen.



Mutta hyvistä asioista on tietenkin mukava ja helppo kirjoittaa. Varsinkin vielä sellaisessa mielentilassa, kun kaikki asiat tuntuvat kepeiltä. Kun stressin/kiireen/väsymyksen ei ole antanut mennä ihon alle ja moni arkinen asia tuntuu helpolta. Aamulla on helppoa herätä, yön jäljiltä tuntuu levänneensä, treenaaminen on mukavaa ja tuntuu, että kroppa palautuu helposti, asiat ylipäätään tuntuvat helpoilta hoitaa ja on ihan ok, että toisia asioita täytyy siirtää huomiselle, jos tänään ei ehdi. Maailma pyörii siis aivan samalla tavalla kuin ennenkin, mutta oma fiilis on vain parempi asioiden hoitamiseen.




Ryhmäliikuntatuntien jättäminen kesätauolle on tuonut omaan arkeeni lisää omia treenejä. Olen käynyt salilla ja juoksemassa, ohjatuilla joogatunneilla, levittänyt kotona joogamaton lattialle ja joogannut ihan omaan tahtiin, kulkenut metsässä kamera kädessä ilman kiirettä minnekään. Vaikka syksyllä tiedän jo kaipaavani tuntien ohjaamista, on tämä oma aika omalle treenamiselle juuri nyt todella ihanaa.

Tai se, kun päivätöiden jälkeen iltasella ei ole kiire mihinkään. Voin ilman kelloon vilkuilua kaartaa auton tien laitaan ja pysähtyä kuvailemaan vaikka tällaista kaunista joesta nousevaa sumua. Tai kotona voin vastata nuoremmalle tenavalle, että ei, äidin ei tarvitse enää lähteä töihin tänä iltana. Aika pienistä asioista koostuu se, että voi sanoa, että kiitos kysymästä, ihan oikeasti kuuluu hyvää :).




10.5.2019

Hyvää energiaa

Kuinka monta kertaa olen viimeisen viikon aikana mielessäni pyöritellyt kirjoitettavia sanoja ja lauseita tai jopa avannut koneen kirjoittaakseni ajatuksia tänne blogiin, mutta aina on tullut muu elämä väliin ja kirjoittaminen on ollut vain kaunis ajatus.

Kirjoittamisen sijaan olen kuitenkin päässyt seuraamaan kevään etenemistä ja kesän tuloa ihan paraatipaikalle, eli ulos. Väriä on hieman tarttunut kasvoihin ja iltaisin kotiin tullessa mieli on täynnä hyvää energiaa. Vaikka taisin vähän marista tässä yksi päivä näistä viilentyneistä ilmoista, ei sekään ole saanut energioita katoamaan. Kyseessä taitaa loppupeleissä olla vain malttamattomuus. Viime kesä oli niin pitkä ja lämmin, ja sen muistot ovat hyvässä tallessa vieläkin. En haluaisi odottaa enää yhtään, että pääsisin elämään uusia muistoja ensi talvea varten.





Ihanaa on myös se, että se väsymyksen verho on väistynyt ja tuntuu, että olen taas löytänyt oman itseni. Sen itsen, jonka kynnys tarttua toimeen on matala, joka jaksaa innostua asioista. Kiitos tästä kuuluu varmasti näille pidentyneille päiville, mutta myös omille valinnoille, joita olen tehnyt tässä viimeisen vajaan puolen vuoden aikana.

Alkuvuodesta kyllästyin siihen tukkoiseen ja nuutuneeseen minään ja aloitin energisemmän minän metsästyksen sillä, että kävin verikokeissa. Rivien välistä oli luettavissa pientä häikkää mm. ravinteiden imeytymisessä. Myös koholla ollut kolesteroli sai tekemään muutoksia ruokailuihini. Muutaman kuukauden fiksailin ruokailuitani itselleni optimaalisimmiksi ja lopulta pyysin vielä itseäni fiksumpaa katsomaan, voisiko jotain vielä tehdä paremmin. Joskus sitä vain sokeutuu omalle toiminnalleen. Pienillä muutoksilla suolisto on alkanut voida paremmin ja se ahdistava pikkupöhö on kadonnut.




Samalla energian lisääntyessä on kynnys lähteä ja tehdä madaltunut. Siinä missä viime talvena tuntui, että kotona ja vielä mielellään yksin on paras, koska muuhun ei vain energia riittänyt, on fiilis nyt aivan toinen. Aamulla aikaisin herääminen ei tuota ongelmia, hyvillä sykkeillä jaksaa mennä koko päivän, enkä enää heräile keskellä yötä useampaa kertaa. Unen laatu on parantunut ihan huimasti ja vaikka kieltämättä välillä unen määrä ei tavoita sitä optimaalista 8 tuntia ja niinä päivinä pääkopassa olo on kuin tuulitunnelissa, on jaksaminen aivan toista luokkaa kuin vaikka puoli vuotta sitten.




Tällainen omien toimintatapojen ja tottumusten skaannaaminen ja henkisten asioiden konmarittaminen aika ajoin on aika palkitsevaa. Kun jostain luopuu, saa jotain muuta lähes kaksinkertaisesti tilalle. Toki muutosten tekeminen vie oman aikansa ja liian isoja muutoksia yhdellä kertaa ei kannata tehdä. Päämäärä kannattaa kuitenkin pitää selkeänä mielessä, jota kohti suuntaa.

Näin jälkikäteen miettiessä tuntuu, että ihan lyhyt aikahan se oli ja kylläpä se kävi helposti. Totuus on kuitenkin se, että kyllä tähän puoleen vuoteen mahtui paljonkin hetkiä, kun oli vain oltava siellä omalla epämukavuusalueella ja kasvatettava siitä tunteesta ja tavasta uutta mukavuusaluetta. Ja siihen puolikin vuotta on aika pitkä aika. Mutta parasta on se, että päätin tehdä asialle ja omalle jaksamiselleni jotain. Ja tein.




28.4.2019

Kepeitä ajatuksia sunnuntaiaamuun

Sujuvasti meinasin toivotella lauantaihuomenet, kunnes tajusin, että sunnuntaitahan tässä eletään. Päivät menivät pääsiäisen aikaan ihan sekaisin ja sama näyttää jatkuvan edelleen. Nyt syynä sekoiluun eivät ole juhlapyhät, vaan työt, joita tulee tehtyä miten sattuu, viikonpäivään (tai vuorokaudenaikaan) katsomatta.

Luulin nukkuneeni pitkään tänä aamuna, kun heräsin aamulla niin virkeänä. Totuus paljastui kuitenkin kelloon katsoessa ja en nyt lähtisi sanomaan kellon ollessa 6.30, että se varsinaisesti olisi pitkään nukkumista. No, tassuttelin hissukseen keittiöön kahvinkeittoon ja kahvin tippumista odotellessani tyhjentelin tiskikonetta. Mikä siinä muuten on, että kun yrittää toimia oikein hiljaa, ettei häiritsisi muiden unia, lipeää vähintään veitsi tai muki kädestä aiheuttaen kamalan kolinan.

 

Olen tässä aamun aikana ehtinyt räjähtää keittiön pöydälle kahvikupin, tietokoneen, padin, kalenterin, kirjan ja muistiinpanojen kanssa. Kalenterin ehdin avata hetki sitten ensimmäistä kertaa ajatuksella viikkoon ja joogaa käsittelevästä kirjasta sain luettua taas muutaman sivun. Kirja etenee lähes toivottoman hitaasti, koska eteen tulee jatkuvasti uusia sanoja (sanskriitiksi) ja käsitteitä, joita googlettelen ymmärtääkseni niitä paremmin. Eikä tilannetta nopeuta myöskään se, että kirja on englanninkielinen ja aihealueen sanasto sellainen, jota en tunne. Onneksi kotona on kävelevä sanakirja, mieheni, joka auliisti kääntää sanan kuin sanan. En voi käsittää, kuinka jollain voi olla noin laaja sanavarasto. Mutta pikkuhiljaa alan hahmottaa asioista kokonaisuuksia ja sanat eivät ole vain irrallisia asioita, joita en saa juurrutettua mihinkään suurempaan kokonaisuuteen.





Kirjan lukeminen on mukavaa vastapainoa muulle arjelle. Menneellä viikolla työpäivät venyivät aikamoisiin mittoihin ja singahtelin puutarhailun, pt-töiden ja ryhmäliikuntatuntien vetämisen välillä aika sujuvasti aamusta iltaan. Onneksi tämä singahtelu päättyi tämän kevään osalta menneeseen viikkoon ja kesällä voin keskittyä olemaan vain yhdessä paikassa päivän aikana. Se tuntuu aika vapauttavalta, kun ei tarvitse kyttäillä kelloa ja miettiä, että mitä jää toisessa paikassa tekemättä, koska pitää lähteä jo toiseen.




Kevät on edennyt tänä vuonna ihan huimaa vauhtia ja kohta siirryn omaan pihaan ihmettelemään, mitä kaikkea viikon aikana on ehtinyt tapahtua. Keittiön ikkunasta katsellessani huomaan onnenpensaan jo kukkivan keltaisenaan ja raparperi on ottanut oikein kunnon kasvupyrähdyksen.

Töissä kävin kurkkimassa viikko sitten tätä magnolia 'Vanha Rouva'a se oli vielä täysin nupullaan. Eilen töiden lomassa kipaisimme ihastelemaan valtavaa kukkamerta, joka valkoisen pilven lailla pilkisti muiden pansaiden joukosta. Tämä on kolmas kevät, kun pääsen ihailemaan tätä kukkaloistoa, ja liekö syynä viime kesän lämpö ja pitkä lämmin syksy, mutta kukat olivat tänä vuonna suurempia kuin aiempina vuosina. Istutin samaisen puun myös omaan pihaani viime vuonna, joten pääsen ehkä eläkepäivinäni nauttimaan vastaavasta kukkaloistosta myös omassa pihassani. 

Aurinkoista sunnuntaipäivää!

19.4.2019

Koska kaikkea energiaa ei ole pakko käyttää heti

Valoisan ajan pituuden lisääntyessä huomaan itsessäni selvän energian nousun. Ensimmäiset kunnon auringonsäteet pitkän pimeyden jälkeen tuntuivat hieman ahdistavilta, mutta pikkuhiljaa kroppa tottui taas lisääntyneeseen valoon ja mieli piristyy aurinkoisten päivien mukana.



On ihanaa nostaa leuka ylös ja antaa auringon lämmittävien säteiden tulla iholle ja mieleen. Talven hitaus ja omaan napaan tuijottelu ovat hetkeksi historiaa ja mieli tuntuu avoimelta. En kaipaa enää omaa aikaa tai vain olemista niin paljon, vaan on mukava kaivautua kolostaan, tavata ystäviä ja olla sosiaalinen. Energiaa tuntuu riittävän ihan kaikkeen.



Huomaan kuitenkin hyrrääväni helposti vähän liian koville kierroksille ja viime vuodesta (vuosista) oppineena on vain osattava säästellä tätä energiaa, että väsymys syksyllä ei olisi niin totaalinen. Vaikka olenkin karsinut ihan oikeita juttuja ja mm. työmäärä tänä kesänä on huomattavasti kevyempi, huomaan silti tässä energiapiikissä suunnittelevani kaikkia projekteja. Mielessäni täyttelen jo kalenteria ja mieli tekisi huutaa kaikkiin kivoihin juttuihin joojoojoo, täytyy silti vain vetää hetki henkeä ja miettiä, mihin tämän energian jaan.

Jos tätä samaa energiaa vertaisi rahaan, on olo tällä hetkellä kuin äkkirikastuneella, joka jakelee rahoja joka suuntaan miettimättä, riittävätkö ne vai eivät. Tästä samasta ajatuskelasta saan helposti kiinni tämän enrgiankäytön kanssa. Ei vain ole järkevää tuhlata sitä kaikkea kerralla, vaikka se tuntuisikin enemmän kuin oikeutetulta pitkän hiljaisen kauden jälkeen.


Mutta silti. Tämä energia on ihanaa ja nautitaan keväästä ja auringosta! Iloista Pääsiäistä!

17.4.2019

Arkea ja unelmia

Huomenta!

Täällä on vietetty rauhallista keskiviikkoaamua. Heräsin jo ennen herätyskelloa 5.15 ja totesin, että yöunet taisivat olla siinä. Nämä kello viiden herätykset ovat itselleni ihan normaaleja näin päivän pidentyessä ja tuntuu, että päivä ei muodostu niin hektiseksi, kun aamun voi aloitella kaikessa rauhassa.

Kesää kohti mentäessä oma valveillaoloaikani lisääntyy ja välillä tuntuu, että pitäisikö tässä pakkonukkua enemmän. Tosin syksyn saapuessa ja päivän lyhetessä huomaan myös yöunien määrän lisääntyvän luonnostaan, kun pimeän aika kutsuu nukkumaan enemmän.




Tänä aamuna istuin hämärässä keittiössä ja hörpin kaikessa rauhassa pari kuppia kahvia. Päivisin lämpötilat alkavat kohota jo ihan mukaviin lukemiin ja jos lämmintä olisi jo aamusta, niin olisin hipsinyt ihan varmasti parvekkeelle aamukahville. Siivosin sen viikonloppuna talven jäljiltä ja toin pehmusteet sohvaan ja penkeille. Sekin on yksi merkki kevään etenemisestä. Ne sohvatyynyt.




Aamukahvia hörppiessään kaikessa rauhassa muun talon vielä nukkuessa, sitä ehtii miettiä kaikenlaista aina puutarhan laitosta omiin unelmiinsa. Muistan, kun aikanaan yksi "pieni" unelmani oli se, että voisin istua kaikessa rauhassa pöydän ääressä juomassa aamukahvia ja päättää itse siitä, miten päiväni rakennan. Nyt monen vuoden ja tapahtumaketjun jälkeen istun kaikessa rauhassa aamukahvilla ja hymyilen tyytyväisenä siitä, että elän juuri nyt sitä unelmaani, jota aikanaan toivoin. Pienistä unelmista lähtee joskus pyörimään isot pyörät ja hyvä niin. Tänä aamuna pöydän ääressä istuessani päivitin hieman unelmiani ja katsotaan, minkälainen ratas tästä lähtee liikkeelle.

Ihanan aurinkoista päivää! Ja onhan sinullakin unelmia?

(Käyn edelleen kuva-arkistoja läpi ja nämä kuvat on otettu viime kesänä Joogaretkeltä)



16.4.2019

Yhteisöllisyydestä

Lainatakseni suoraan wikipediasta; yhteisöllisyys tarkoittaa ihmisten sosiaalisten suhteiden muodostamaa kokonaisuutta. Siitä on monesti kyse, kun hakeudumme tiettyihin harrastuksiin. Sen lisäksi, että kyseinen harrastus on motivoivaa ja mielenkiintoista, on tärkeä merkitys myös sillä porukalla, jossa harrastaminen tapahtuu.

Yhteisöllisyyden muotoutuminen vaatii turvallisen pohjan syntyäkseen. Niin, että kaikki yhteisön jäsenet tuntevat kuuluvansa siihen. Tärkeitä asioita ovat mm. luottamus, lupa olla oma itsensä, hyväksyminen heikkouksineen ja se, ettei jää ulkopuolelle.



Näitä asioita mietin viimeksi ajellessani Funcy Familyn ohjaajatapaamisesta kotiin. Matkalla Helsingistä Kuusankoskelle ajattelin, että tämä yhteisö, johon olen kuulunut nyt jo kolme vuotta on kyllä sellainen, johon toivon kuuluvani tavalla tai toisella, vaikka en Yogafuncia, Pilatesfuncia tai muutakaan tähän liittyvää tuntia joskus ohjaisi. Eikä kyse ole oikeastaan mistään ihmeellisestä; yhdessä jumppaamisesta, tutustumisesta koko ajan kasvavaan porukkaan, siitä, että on mukava tavata ihmisiä, jotka ajavat samoja arvoja tietyllä elämän osa-alueella.





Mietin, kuinka tämän saman fiiliksen saisi tuotua myös omille tunneilleni. Minusta on aina mukava nähdä, kun samat ihmiset käyvät viikosta toiseen tunneillani, valitsevat sen saman kulman salista, jonne matto avataan, sen oman turvapaikan. Ennen tuntia jutellaan niitä näitä ja joskus vähän syvällisempiäkin. Muutamat heistä tunnen jo nimeltäkin ja ei se ole yksi eikä kaksi kertaa, kun tunnin jälkeen juttelemme vielä salin parkkipaikallakin. Tämä on kieltämättä yksi parhaista asioista, jota tästä työstä saan (sen itse ohjaamisen lisäksi). Tutustua uusiin ihmisiin, nähdä heidän kehityksensä, ilon hetket, kun joku asia onnistuu, kokea yhdessä sen hetken, kun arki ei vyöry yli, vaan on vain se hetki, jossa ei ole kiire.



15.4.2019

Maanantaihuomenet!

Se olisi taas uusi viikko pyöräytettävä työn alle. Viikonloppu meni nopsaan ja aika kului kotona touhuillen ja akkuja lataillen. Vaikka olin suunnitellut enemmänkin liikunnallista aktiviteettia viikonloppuun, meni aika kuitenkin kaikkea muuta puuhastellen.

Alkava viikko näyttää vähintään yhtä vauhdikkaalta kuin edeltäjänsäkin, eli aamusta ajelen Mustilaan töihin ja illat menevät pt-töiden ja ryhmäliikuntojen parissa. Vapaa-ajan ongelmia ei siis ole. Mutta eipä tässä ole enää kuin kaksi viikkoa tällaista rallia, kunnes ryhmäliikuntatunnit jäävät kesätauolle ja aikaa vapautuu taas enemmän. Viime vuodesta ja loputtomasta kiireestä jotain oppineena en tee tänä kesänä ihan niin paljon töitä, kuin menneenä vuonna. Suunnitelmissa on kyllä käyttää aikaa itsensä kehittämiseen, mutta jospa tällä kertaa olisi jo ennalta niin fiksu, että varaisi sille oman aikansa ja paikkansa.




Perjantaina kävimme nuoremman neidin kanssa kävelemässä meille ihan uutta lenkkireittiä, josta sain vinkin asiakkaaltani. Polku ja sen lopussa olevat pitkospuut kulkevat pitkin Kymijoen rantaa ja vaikka reitti ei ole pitkä, on ollut jopa pieni häpeä, että en ole tiennyt näistä aiemmin. Nämä ovat kuitenkin kotiovelta noin 5 min kävelymatkan päässä.





Joskus maanantai tuntuu vähän enemmän sellaiselta the maanantailta ja vähintään mielessä käy, että olisihan sitä voinut vaikka yhden ylimääräisen sunnuntain vielä tähän ottaa. Mutta en tiedä, onko ne nuo lupaukset tulevista lämpimistä ilmoista vai mikä, kun aamulla heräsin hymyillen ja mietin, että ihan oikeasti mitähän kaikkea kivaa sitä alkavalla viikolla tulee tehtyä. Ja tämä on minulta aika paljon. En luonnehtisi itseäni miksikään päivänsäteeksi aamuisin ;).


  
Mitä sulle kuuluu? Miten sun maanantai lähti käyntiin?



14.4.2019

Energisempänä kohti kesää, viikot 5 ja 6/15

Pari viikkoa ovat menneet kuin siivillä ja mennyt viikko piti sisällään niin napakan aikataulun, että kirjoittelutkin jäivät. Arki pitää napakasti otteessaan ja itse asiassa juuri nyt näen siinä paljon hyvää. Vaikka viikonloput tuovat aina tervetulleen tauon arjen pyöritykseen, huomaan arjen rytmin ja säännöllisyyden sopivan itselleni paremmin, kuin jatkuvan liian löyhien aikatulujen tuoman laahustelun.



Tällä hetkellä huomaan tässä pienessä projektissani olevani sellaisessa tasaisessa suvantovaiheessa, jossa vain tehdään asioita ja mennään pikkuhiljaa eteenpäin. Nämä ovat sen alun innostuksen jälkeen aina niitä karikkoisimpia kohtia, kun ns. rakastumisvaihe on mennyt ja arki peruskuvioineen astuu enemmän ja enemmän tilalle. Tässä kohtaa päivät alkavat olla aika samanlaisia, uusista tavoista muodostetaan rutiineita ja välillä kaikki tuntuu puuduttavalta.

Silti tiedän tämän toimivan ja vain jatkan matkaa eteenpäin. Vanhat tavat huutelevat toisella olkapäällä varsinkin väsyneenä. Kun tekisi mieli vain tyytyä hetken hyvään oloon ja nopeisiin ratkaisuihin. Näissä kohdin olen kuitenkin vain hengittänyt rauhassa sisään ja ulos ja jatkanut matkaa (ilman karkkipussia).



Viikon 5 liikunnat:
3 x Yogafunc -ohjaus
2 x Pilatesfunc -ohjaus
1 x Kuntosali (kyykkytreenit)

Viikon syömiset:
Syöminen oli säännöllistä.
Loin itselleni uuden 5 irtokarkkia viikossa-ohjeen ja se toimii yllättävän hyvin. Tuo määrä on sopiva taltuttamaan totutun herkuttelun, mutta ei aiheuta vielä koukuttumista.

Viikon fiilikset:
Kaikinpuolin hyvät, energiaa oli tasaisesti koko viikon. 



Viikon 6 liikunnat:
3 x Yogafunc -ohjaus
2 x Pilatesfunc -ohjaus
1 x Kuntosali (kyykkytreenit)

Viikon syömiset:
Syöminen oli säännöllistä. Tein pieniä muutoksia totuttuun ja jätin mm. leivän pois. Huomaan helposti tarttuvani leipäpakettiin, kun kaipaan nälkääni nopeaa ratkaisua. Ja liika leivän pupeltamimen käy ainakin omaan vatsaani aika ikävästi. Pieni tauko tekee siis varmasti oikein hyvää.

Viikon fiilikset:
Pieni ja välillä vähän suurempikin päänsärky seurasi minua alkuviikon ja alkoi jossain kohdin jopa viemään energiaa. Keskiviikko ja torstai olivat aika matalaenergiset päivät, mutta onneksi nekin ovat jo mennyttä aikaa.

Mites sinun viikko meni?