14.7.2018

Tallinnan kattojen yllä

Istun keittiössä aamukahvilla. Takana on parin päivän miniloma Tallinnassa. Takana on myös aika tiukka putki töitä ja nyt on aika ja mahdollisuus hieman hidastaa ja heittää vapaalle. Mieli meinaa tehdä tepposia, kun kyse on rennosta olemisesta enemmän kuin päivän verran. Mieli alkaa tuottaa ajatuksia, että onko tämä tällainen nautiskelu oikein, onko sinulla nyt ihan varmasti varaa tähän, niin taloudellisesti kuin ajallisesti? Pitäisikö kuitenkin jarrutella? Jättää ostamatta? Tehdä vähän enemmän töitä?

Koko yrittäjäurani aikana olen tuntenut hieman huonoa omaatuntoa lomailusta. Jos loma mielletään esimerkiksi vaikka vähintään kahden viikon yhtämittaiseksi pätkäksi aikaa, kun ei tehdä töitä, olen pitänyt lomaa viimeksi kaksi vuotta sitten. Muille suon loman enemmän kuin mielelläni, mutta omalla kohdallani jo muutaman päivän poissaolo työmoodista tuntuu kummalliselta.

Miniloma oli enemmän kuin tervetullut irtiotto arkeen. Viime viikolla juttelin mummin kanssa puhelimessa ja hän pohti vaihtoehtoja lasten kanssa reissaamisesta Tallinnaan. Siinä jutustellessani muistin, että minullahan on itsellänikin muutama päivä vapaata ja suunnitelma sai nopeasti yhden lisähenkilön matkalle mukaan. Varasin meille laivaliput ja huoneiston Tallinnasta yhdeksi yöksi samana iltana.

Tallinna on siitä mukava matkakohde, että matkustamiseen ei mene liikaa aikaa, kaupunki on sopivan kokoinen ja tunnelma kuitenkin sellainen, että tuntee olevansa jossain muualla kuin kotiseuduilla. Tallinnan pieniä katuja, mukulakiviä ja toisiinsa kiinni rakennettuja taloja ei ainakaan täältä meidän kulmilta löydy. Värien käyttö ja kaupunkien tunnelma tuo mieleen kaupungit Keski-Euroopassa.


Majoittumiseen löytyy myös vaihtoehtoja laidasta laitaan perinteisestä hotellihuoneesta ihan omaan huoneistoon. Itse olen todennut parhaaksi vaihtoehdoksi tämän ikäisten lasten kanssa matkustaessa varata majoituksen, jossa jokaisella on tilaa olla. Teini-ikäinen ainakin kaipaa paikkaa, jonne vetäytyä kännykän ja omien ajatusten kanssa. Ja vaikka nuorempi painos tuntuukin ottavan kaiken ajan ja energian irti äidistä, joka on kerrankin paikalla 24/7, tykkää hänkin poteroitua hetkittäin sohvan nurkkaan omin olohinsa.


Vuokraamamme huoneisto ylitti omat odotukseni moninkertaisesti. Se sijaitsi vanhassa kaupungissa talon ylimmässä kerroksessa. Käytössämme oli kaksi kerroksinen asunto, jossa oli oma ulkoterassi. Illalla terassilla istuessamme kuuntelimme kaupungin ääniä; ihmisiä nauttimassa ravintoloissa hyvästä ruuasta ja juomasta sekä toistensa seurasta. Itse nautin enemmän siitä, että sain kuunnella näitä ääniä ja olla tunnelmassa mukana istumalla omalla terassilla yhden viinilasillisen ääressä, auringon laskiessa nousta tuolista, vetää oven kiinni ja jättää äänet ulkopuolelle. Mennä ajoissa nukkumaan.


Lasten intresseihin kuului päästä ostoskierrokselle. Muutaman tunnin shoppailureissun jälkeen kieltämättä totesin myös itsekin löytäneeni pari kesäistä paitaa ja muutaman urheiluvaatteen. Mummikin hieman vihjaili, että ehkä joku muukin väri pukisi minua, kuin musta tai harmaa. Heh.


Illalla kävimme vielä pienellä kävelyllä Toompean näköalatasanteella, josta on mukavat näkymät kaupungin yli. Punatiiliset katot luovat oman tunnelmansa ja mailleen painuva aurinko tattoi säteitään kauniisti talojen katoille ja kaduille.


En tiedä mikä juttu se on, mutta minusta on paikasta huolimatta, oli kyse sitten kaupungista tai luonnosta, aina kiva löytää joku korkeampi kohta, josta näkee kauas ja hahmottaa paikan kokonaisuuden. Kun on ensin kiivennyt hetken matkaa ja hengästynyt ja kun lopulta edessä avautuu kaunis maisema aivan uudesta perspektiivistä. Tämä on varmasti yksi muoto kokea maisemaonnellisuutta ja ainakin itselleni hyvin tärkeä sellainen.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti