6.6.2018

Kesän merkkejä

Yksi kesän varma merkki on se, kun löydän itseni hyppyrimäen portailta kerta toisensa jälkeen. Alkukesästä pohkeet kipeytyvät treenien jäljiltä ja juoksuaskel pysähtyy kuin seinään ja on pakko jatkaa kävellen ylös.

Kesän edetessä pohkeet tottuvat portaisiin ja kerta kerralta jaksaa portaita juosta ylös enemmän ja enemmän. Ylhäällä ei puuskuta enää niin paljoa ja jalat eivät tunnu vapisevilta alas tullessa. Tämä on laji, johon kroppa tottuu yllättävän nopeasti.

Pidän porrastreenit yleensä suht lyhytkestoisina ja harvoin aikaa kuluu yli tuntia. Tai jos kuluu, on välissä tullut juoruttua viimeiset kuulumiset ystävien kanssa. Yksin treenaillessani saan jo noin 30-45 minuutissa erittäin hapokkaat treenit aikaiseksi. Nousut koostuvat kävelystä, juoksusta, joka toiselle askelmalle harppomisesta, hyppimisestä portaalta toiselle ja mitä ikinä mieleen tuleekaan. Mutta tylsää se ei ainakaan ole.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti