14.6.2018

Aamujoogaa

Kello on 6.15, kun rullaan maton auki. Kuinka helposti sitä aina jääkään tauolle, kun muut kiireet jyräävät yli ja kuinka helppoa on taas soljahtaa takaisin rutiineihin. Kesä onneksi tekee sen, että valon vuoksi herääminen on helpompaa ja kun on itsensä saanut ylös, jää väsymys sängynpohjalle.

Ensimmäiset aurinkotervehdykset tuntuvat kankeilta ja kroppa herää pikkuhiljaa liikkeen myötä uuteen päivään. Osaan jo odottaa kyynärpään nivelen naksahdusta, takareisissä tuntuvaa venytystä, toisen nilkan alun jäykkyyttä, ennenkuin kroppa sulautuu liikkeeseen.

Aamuisin joogatessa sillä on omat plussansa ja miinuksensa. Suurin haaste ainakin itselleni on sen lisäksi, että saan itseni tarpeeksi ajoissa ylös, on myös se, että aamuisin olen muutenkin tehokkaimmillani. Tällöin monesti jooga saa jäädä, kun joku muka tärkeämpi asia ajaa edelle.

Matolle päästyäni ehdoton plussa on se, että mieli on yön jäljiltä levollinen. Sen sata asiaa ei pyöri mielessä, eikä kiire ole ehtinyt hiipiä ihon alle. Harjoitus soljuu vain eteenpäin ja vaikka ajatuksia tulee ja menee, ne eivät pääse häiritsemään harjoitusta.

Mutta parasta aamuharjoituksessa on kuitenkin se olo, joka harjoituksesta jää koko päiväksi. Olo tuntuu koko päivän virkeältä, mieli pysyy paremmin kasassa ja koko kropassa on paljon ryhdikkäämpi olo.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti