15.5.2018

Auringon vaikutus

Huomenta! Eikö ole ihanaa, kun aurinko on paistanut ja kesä tuntuu oikeasti kesältä?



Olen yrittänyt olla ulkona kaiken ajan, mikä vain on mahdollista ja tankannut ja varastoinut tätä valoa ja lämpöä. Aamuisin en malta nukkua, vaan hipsin aamukahvien keittoon heti viiden jälkeen. Käyn pyörähtämässä puutarhassa ja nauttimassa yön jälkeisestä kosteudesta ja auringon lämmöstä. Nappaan mukaani muutaman ruohosipulin varren leivän päälle ja tarkistan, että pihan kasveilla on kaikki ok. Kukaan ei ole janoinen.


Näiden aamun tuntien aikana saan aikaan yllättävän paljon, vaikka olen vakuuttunut siitä, että aamuisin tunti on lyhyempi, kuin iltaisin. Jokainen aamu havahdun jossain kohtaa siihen, että minulla on kiire töihin. Onneksi työ ei vaadi "tuntien" meikkaamista ja hiusten käkertämistä, vaan ihan sellainen perusihmisen näköinen ulkomuoto on riittävä.


Niin toivon, että tämä aamujen pirteys jatkuisi yli pimeän talven, mutta huomaan eläväni vahvasti auringon mukaan. Talvella minua ei saa ylös kirveelläkään klo 5 aamulla siihen täyteen pimeyteen. Vasta päivän noustessa alkavat energiatkin nousta. Näin kesäisin tulee monesti mieleen, että miksi ei aina voisi olla kesä. Tai ainakin näin valoisaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti