11.5.2018

Ajatuksia juoksusta

Viime syksynä aloittelin taas juoksuharrastuksen tauon jälkeen. Olen varmasti sellainen tyypillinen on/off-juoksija. Kun olen juossut, olen tehnyt sitä säännöllisesti, mutta kun se on syystä tai toisesta jäänyt, se on todellakin jäänyt. Viimeisin tauko tuli sen asteen loukkaantumisesta, että mielessä kävi, pystynkö enää koskaan juoksemaan säännöllisesti. Tämä ajatus kieltämättä laittoi asioita vähän toiseen järjestykseen ja sai minut näkemään juoksun ja toki monen muunkin asian hieman uudessa valossa.

Jos aiemmin juoksu ja liikunta yleensäkin ovat olleet minulle aika itsestäänselviä asioita ja taukoja on tullut pidettyä juoksustakin sillä asenteella, että ainahan sitä voi sitten jatkaa, kun on parempi aika/huvittaa/on kesä. Mutta siinä kohtaa, kun jotain viedäänkin pois, eikä takuuta ole tulevaisuudesta, alkaa asioita arvostamaan aika toisella tapaa. Pitkään katselin tien varressa juoksevia ihmisiä jopa hieman kateellisena ja päätin, että jos reidessäni ollut vamma vain koskaan antaa myöten, aloitan juoksun, enkä lopeta koskaan. 


Tämä oli ehkä myös se syy, miksi aloitin juoksun tällä kertaa talvea vasten. Lenkille oli päästävä heti, kun kroppa antoi siihen myöten. Yleensä olen heittänyt lenkkarit talveksi naulaan ja aloittanut keväällä lumien sulettua. Tällä kertaa marssin kauppaan, ostin syksyyn ja talveen sopivat juoksuvermeet ja päätin, että asenteesta (ja hyvistä varusteista) se vain on kiinni.

Myönnetään, että niin rautainen en vielä ainakaan menneenä talvena ollut, että koko talven olisin juossut ulkona. Mukaan mahtui treenejä radalla, juoksumatolla sekä muutamat "en lähtenytkään"-juoksut.

Juoksuun lisätavoitteita toi mahdollisuus osallistua blogiyhteistyönä Helsinki City Runiin. Pitkään mietin, että onko sopiva aika nyt vai joskus. Aikani pähkäiltyäni totesin, että mitä minä oikein odotan; sitä että täytän 80? Puolimaraton on kummitellut mielessäni jo vuosikausia, mutta olen siirtänyt sitä aina vain ajatuksella "sitten joskus paremmalla ajalla". Parempaa aikaa tuskin tulee koskaan, joten hieman kauhunsekaisin tuntein tein päätöksen lähteä ensimmäiselle puolikkaalleni.


Ja hiukan kauhistuttavalta se tuntuu vieläkin. Vaikka juoksu on ollut säännöllistä, silti mielessä kalvaa erilaisia ajatuksia, kuten "Onko minusta oikeasti tähän?","Olisi pitänyt treenata enemmän", "En varmaankaan ole juossut ns. oikein puolimaratonia ajatellen" tai "Kuinka kauan minulta menee päästä maaliin? Vuorokausi?"


Mutta eiköhän se tästä ja ensi lauantaina olen taas yhtä kokemusta rikkaampi. (Jännittää silti ihan kamalasti!)










Blogiyhteistyö: Helsinki City Run ja Lidl Suomi/Sportyfeel
Kuvat: Anna-Karoliina Pelto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti