10.4.2018

Täällä taas :)

Olisiko tämä ollut pisin blogihiljaisuus sitten ikinä? Varmaankin. Kuten aiemmista kirjoituksista onkin voinut päätellä, kiirettä on pitänyt. Hetkeksi se otti ylivallan, puristi henkisen minäni nurkkaan ja piti huolta, että päivä toisensa jälkeen näyttäytyi harmaana, tasaisena massana.

 

Olotila oli koko ajan hieman absurdi, koska kyse ei ollut siitä, ettenkö olisi jaksanut, mutta en vain ehtinyt. Oli ihan pakko hieman löysätä aikatauluja. Mutta hei, nyt palapelin palaset ovat taas paikoillaan, eikä 1000 palaista tarvitse koota tunnissa.



Olen karsinut muutamia sovittuja menoja vain ottaakseni aikaa pelkkään olemiseen. Pelkkä oleminen käsitteenä on toki minulle hieman vieras ja mm. viime viikonloppuna "pelkkä oleminen" piti sisällään parvekkeen laittoa aina uusien päällisten ompelusta kasvien istutteluun. Mutta onhan se kuitenkin eri asia hengailla kotona, kuin olla aina menossa. Kirjoittelin siitä toiseen blogiini enemmän ja voit käydä lukemassa sen TÄÄLTÄ.

Kuvia on ehtinyt kertyä "muutama", mutta puretaan niitä tässä aina silloin tällöin. Näissä kuvissa eletään maaliskuuta, kun kävimme katsastamassa Jääkirkkovuoren. Lunta oli aika toisella tavalla vielä silloin. Ei taida enää jäillekään uskaltaa mennä. Kevät tulee kieltämättä kohisten. Ja se on ihanaa se.

Kuvat: Anna-Karoliina Pelto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti