22.4.2018

Aamuvirkun sunnuntaihuomenet

Mukavaa sunnuntaiaamua. Heräsin aamulla jo kello viisi, kun en vain malttanut nukkua. Puutarhassa on tällä hetkellä niin monta projektia työn alla ja vaikka tiedän, että klo 5 aamulla en voi tehdä niille vielä mitään, ei se muuttanut sitä tosiasiaa, että uni ei vain enää tullut. Salaa mielessäni odotan lämmintä päivää, vaikka taivaalta tipahtelevat lumihiutaleet eivät hirveästi vahvista tätä toivettani.


Kieltämättä tällainen tunne, että jotain tosi kivaa tapahtuu vauhdilla, on erittäin tervetullutta. Koko kevät on ollut hieman alakuloista aikaa ja vaikka kaikki on ollut ihan ok, tuntuu, että päästäkseni pois sieltä omasta pienestä mielen yksiötä, tarvitsin vähän tällaista isompaa projektia. Samalla kun tilannetta katsoo hieman kauempaa, ymmärtää, mistä alakulo ja voimattomuus johtuivat.


Kevät ja lämpimämmät ilmat ovat kuitenkin lopulta tehneet tehtävänsä ja luonnon mukana minäkin olen herännyt taas eloon. Puutarha ja työt ovat kaapanneet suuren osan ajastani ja luontoretket ovat hetkeksi jääneet. Tuntuu, että puutarha antaa hyvin samankaltaisen tunteen ja flown, mitä metsäkin. Juuri nyt en malttaisi lähteä pois omalta pihaltani. Treenaaminen on painottunut lähes täysin joogaan ja juoksuun.


Tämänhetkinen tunne tasoittuu varmasti, kun pihaprojekteja saa valmiimmaksi, koska eihän nyt ihan rehellisesti sitä tunnetta, kun pistät rinkan selkään ja lähdet kävelemään luonnonrauhaan voita tai korvaa mikään. Ja todella toivon, että ehtisin tässä vielä keväälläkin lähteä tuntemaan metsän ja luonnon heräämisen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti