24.4.2018

5 x kesäretkeä metsään

Viime kesää muistellessa nousee väkisinkin mieleen useampikin kesäretki, joista suurin osa sijoittuu (yllätys, yllätys) Repovedelle, mutta myös moniin muihinkin kohteisiin. Osa retkistä on päiväretkiä ja osa yön yli retkiä. Retken pituudella ei ole oikeastaan niinkään merkitystä, vaan sillä tunteella, jonka se jättää; niitä hyviä muistoja, joita miettiessä se sama tunne nousee pintaan kerta toisensa jälkeen.

Listasin tähän viime kesän TOP 5 käymisen arvoiset paikat ja parhaat hetket aikajärjestyksesä (keväästä syksyyn).

1. Hiidenvuori ja auringonlasku
Viime vuoden toukokuussa kävimme Hiidenvuorella Iitissä ihailemassa auringonlaskua. Ilma oli silloin viileä ja kevät myöhässä. Illassa oli kuitenkin lupaus tulevasta kesästä ja tunne siitä, että pitkä talvi oli takana ja päivillä oli oikeasti pituutta. Juttuun pääset tästä: Täydenkuun retki


2. Kesäillan rummutus Repovedellä
Muistan sen tunteen niin elävästi, kun pitkään mielessäni arvoin, jaksanko kiireisen ja pitkän työpäivän jälkeen lähteä ajamaan vielä Repovedelle kuuntelemaan rumpuja. Onneksi jaksoin, koska jo ennen Lapinsalmen siltaa mieli alkoi rauhoittua. Rumpujen rauhoittava kumina kantautui monesta eri kohteesta yli veden ja jätti mieleeni ikuisen muistijäljen ehkä yhdestä koskettavimmista hetkistä metsässä ikinä. Juttuun pääset tästä: Rummut Repovedellä


3. Mustila ja alppiruusujen kukinta
Alkukesästä kukkivien alppiruusujen ja magnolioiden väriloisto on jotain, mitä ei ihan hetkessä unohda, ja saa palaamaan takaisin uudestaan ja uudestaan. Viime kesänä kävimme ystäväni kanssa viettämässä päivän Mustilassa alppiruusujen kukinta-aikaan ja lopuksi lounaalla Arboretumin kahvilassa. Vaikka töiden puolesta pääsen ihastelemaan Mustilan Arboretumia vaikka päivittäin, oli tämä hyvässä seurassa vietetty reissu kaikessa kiirettömyydessään mieleenpainuva. Juttuun pääset tästä: Hetken kestävää kauneutta alppiruujen kodissa


4. Repovesi ja täydenkuun jooga
Joskus parhaisiin reissuihin liittyy myös töitä, kuten tähän kesäiseen yön yli kestävään joogaretkeen Repovedelle. Viikonloppu oli varmasti kesän lämpimin ja kun aurinko laski leiripaikkamme ja kotamme taakse ja järven vastarannalta puiden siimeksestä alkoi nousta täysikuu täysin kirkkaalle taivaalle illan hieman viiletessä, ei sanat enää riitä kuvailemaan sitä tunnetta. Juttuun pääset tästä: Täydenkuun joogaretki Repovedelle


5. Hämmäauteensuon luontopolku
Lappeenrannassa oleva Hämmäauteensuo on kierretty parissa tunnissa ja siinä ajassa ehtii paistella makkaratkin laavupaikalla. Reitti ei ole pitkä, mutta suo on mielestäni erilaisuudessaan ja karuudessaan niin kiehtova. Juttuun pääset tästä: Kiire häviää suolla


Tiedän, että on niin klisee laittaa aina se +1 juttu, mutta en malta olla linkkaamatta vielä yhtä yön yli reissua Repovedelle viime kesältä, joka tehtiin elokuun lämpimässä viikonlopussa Mustavuoren juurelle Kuutinkämppään. Loistavan seuran lisäksi mieleen jäi se, että ennen reissua keräsimme kasvimaalta lähes kaiken retkellä syötävän ja teimme (ainakin omasta mielestäni) yhden kesän parhaimmista aterioista. Juttuun pääset tästä: Irtiotto arjesta



 

22.4.2018

Aamuvirkun sunnuntaihuomenet

Mukavaa sunnuntaiaamua. Heräsin aamulla jo kello viisi, kun en vain malttanut nukkua. Puutarhassa on tällä hetkellä niin monta projektia työn alla ja vaikka tiedän, että klo 5 aamulla en voi tehdä niille vielä mitään, ei se muuttanut sitä tosiasiaa, että uni ei vain enää tullut. Salaa mielessäni odotan lämmintä päivää, vaikka taivaalta tipahtelevat lumihiutaleet eivät hirveästi vahvista tätä toivettani.


Kieltämättä tällainen tunne, että jotain tosi kivaa tapahtuu vauhdilla, on erittäin tervetullutta. Koko kevät on ollut hieman alakuloista aikaa ja vaikka kaikki on ollut ihan ok, tuntuu, että päästäkseni pois sieltä omasta pienestä mielen yksiötä, tarvitsin vähän tällaista isompaa projektia. Samalla kun tilannetta katsoo hieman kauempaa, ymmärtää, mistä alakulo ja voimattomuus johtuivat.


Kevät ja lämpimämmät ilmat ovat kuitenkin lopulta tehneet tehtävänsä ja luonnon mukana minäkin olen herännyt taas eloon. Puutarha ja työt ovat kaapanneet suuren osan ajastani ja luontoretket ovat hetkeksi jääneet. Tuntuu, että puutarha antaa hyvin samankaltaisen tunteen ja flown, mitä metsäkin. Juuri nyt en malttaisi lähteä pois omalta pihaltani. Treenaaminen on painottunut lähes täysin joogaan ja juoksuun.


Tämänhetkinen tunne tasoittuu varmasti, kun pihaprojekteja saa valmiimmaksi, koska eihän nyt ihan rehellisesti sitä tunnetta, kun pistät rinkan selkään ja lähdet kävelemään luonnonrauhaan voita tai korvaa mikään. Ja todella toivon, että ehtisin tässä vielä keväälläkin lähteä tuntemaan metsän ja luonnon heräämisen.

14.4.2018

Kesä on ihan nurkan takana

Kesä tekee tuloaan ja huomaan sen pidentyvien päivien lisäksi siitä, että oma työnkuvani painottuu hieman eri lailla. Talven olen tehnyt ryhmäliikuntatuntien ohjauksia, personal trainerin töitä sekä sisällöntuotantoa. Kesäksi jätän jumpanvedot kokonaan ja teen "vain" puutarha- ja luontoalan töitä sekä personal trainerin hommia.



Torstai-iltana jäin istumaan hetkeksi jumppasaliin Yogafuncin jälkeen. Ihmiset olivat toivotelleet mukavaa kesää ja syksyllä taas jatketaan. Viimeinen ryhmäliikuntatunti sillä kuntosalilla tälle keväälle. Toisella salilla tunnit jatkuvat vielä pari viikkoa. Jotenkin haikeaa, vaikka tiedän, että näin on parempi. Kesällä on mukava ottaa hieman kevyemmin ja antaa aikaa hieman enemmän itselleen ja läheisilleen. Keskittyä muihin juttuihin.

Tuntuu, että kevät on itsessään aika voimakasta aikaa. Luonto muuttuu hetkessä pimeästä talvesta valoisaksi, päivät pitenevät ja yhtäkkiä lumetkin ovat kadonneet jonnekin. Aurinko lämmittää ihan eri tavalla ja tänään jopa tuolla lähipellolla kesäisin asuvat joutsenet olivat palanneet.

Jotenkin sitä on vähän pyörällä päästään, kun kaikki käy taas niin äkkiä. Arkikin menee työkuvioiden mukana vähän uusiksi kesän ajaksi ja rutiinien löytämiseen menee taas hetki. Tuntuu, että kaikki muuttuu vaikka todellisuudessa oikeastaan mikään ei muutu.


Mutta hei, eihän tässä ole tarkoitus jäädä näitä juttuja märehtimään, vaan ottaa ilolla vastaan kaikki uudet jutut. Nyt pakkailen vielä viimeiset tavarat ja suuntaamme nuoremman tenavan kanssa auton nokan kohti Helsinkiä.

Ihanaa viikonloppua kaikille! Kesä on ihan nurkan takana.

Kuvat ovat maaliskuiselta retkeltä Hiidenvuorelle. En malta odottaa kesää, jotta pääsisin samoihin maisemiin ihastelemaan vaikka auringonlaskua.

Kuvat: Anna-Karoliina Pelto

12.4.2018

Säärystinrakkautta

Muistatteko 80-luvulta sen säärystinbuumin? Aerobictunneille ei ollut menemistä ilman säärystimiä ja neonvärejä. Ei sillä ollut niin väliä, vaikka säärystimien hautoessa lämpöä jumppatunnin aikana pohkeet tuntuivat sulavan.

Kasari onneksi tuli ja meni, mutta omaan vaatekaappiin säärystimet ovat tuntuvan jääneen. Eivät ehkä niissä neonväreissä eikä jumppatuntien vakiokalustona, mutta aivan ehdottomat ne ovat talvisin lämmittämään sääriä ja pohkeita ulkoillessa.





Meillä nuorempi neiti halusi säärystimiä ja sellaiset sitten oli tehtävä. Sen verran mukavaksi koin ohjeen, että näitä on nyt sitten tullut useampia pareja.

Lankana olen käyttänyt mm. Novitan Kajoa pois omista varastoistani pois kuljeksimasta. Lisäksi olen tehnyt muutamat parit Novitan Rullasta. Puikkokoko on ollut 6 mm ja silmukoiden lukumäärä 44. Säärystimen alareunaan olen neulonut 2 o 2 n joustinta 2-3 cm, jonka jälkeen neuloin alla olevan kuvion mukaisen mallineuleen ja jatkoin loput 26 silmukkaa oikein. Mallineuletta toistin niin monta kerrosta, että sain haluamani pituisen säärystimen, jonka jälkeen neuloin lopuksi 2-3 cm 2 o 2 n. 100 g kerä riitti molempiin säärystimiin.


= oikea silmukka
= nurja silmukka 

= siirrä 4 silmukkaa apupuikolle työn eteen, neulo 4 silmukkaa oikein, neulo apupuikon 4 silmukkaa oikein
= siirrä 4 silmukkaa apupuikolle työn taakse, neulo 4 silmukkaa oikein, neulo apupuikon 4 silmukkaa oikein 
Mallineule alunperin TÄSTÄ ohjeesta.
Ja mainittakoon vielä, että säärystinmallina toimi ystäväni Päivi.

10.4.2018

Täällä taas :)

Olisiko tämä ollut pisin blogihiljaisuus sitten ikinä? Varmaankin. Kuten aiemmista kirjoituksista onkin voinut päätellä, kiirettä on pitänyt. Hetkeksi se otti ylivallan, puristi henkisen minäni nurkkaan ja piti huolta, että päivä toisensa jälkeen näyttäytyi harmaana, tasaisena massana.

 

Olotila oli koko ajan hieman absurdi, koska kyse ei ollut siitä, ettenkö olisi jaksanut, mutta en vain ehtinyt. Oli ihan pakko hieman löysätä aikatauluja. Mutta hei, nyt palapelin palaset ovat taas paikoillaan, eikä 1000 palaista tarvitse koota tunnissa.



Olen karsinut muutamia sovittuja menoja vain ottaakseni aikaa pelkkään olemiseen. Pelkkä oleminen käsitteenä on toki minulle hieman vieras ja mm. viime viikonloppuna "pelkkä oleminen" piti sisällään parvekkeen laittoa aina uusien päällisten ompelusta kasvien istutteluun. Mutta onhan se kuitenkin eri asia hengailla kotona, kuin olla aina menossa. Kirjoittelin siitä toiseen blogiini enemmän ja voit käydä lukemassa sen TÄÄLTÄ.

Kuvia on ehtinyt kertyä "muutama", mutta puretaan niitä tässä aina silloin tällöin. Näissä kuvissa eletään maaliskuuta, kun kävimme katsastamassa Jääkirkkovuoren. Lunta oli aika toisella tavalla vielä silloin. Ei taida enää jäillekään uskaltaa mennä. Kevät tulee kieltämättä kohisten. Ja se on ihanaa se.

Kuvat: Anna-Karoliina Pelto