7.3.2018

Aurinkoa ja valoa

Täällä ollaan taas! Hieman tahattoman blogitauon jälkeen mielessä pyörii sen sata eri aihetta, mistä kirjoittaa. Aloitetaanko säästä?


Muutama viikko sitten pitkän harmauden väistyttyä aurinko onkin ilahduttanut meitä säteillään päivittäin. Ilma on ollut napakan pakkasen puolella ja luonto niin kaunis, kuin se vain talvella voi olla.

Auringonpaiste tuntui aluksi ihanalta ja kävin ulkona kuvailemassa auringossa kylpevää hankea, Kymijoesta nousevaa vesihuurua, valkoisia puita ja sitä itseään; aurinkoa. Muutamien päivien jälkeen tunsin olevani aamulla väsynyt, äreä, levoton. Ehdin syyttää olotilastani jo vaihdevuosia ja vaikka mitä, koska täysin ilman syytä mielialani alkoi vain laskea laskemistaan. Kaikki oli hyvin, mutta minua vain ärsytti. Olo tuntui raskaalta ja moni asia takkusi.

Ärsytys alkoi onneksi pikkuhiljaa helpottamaan reilun viikon masistelun jälkeen. Asiat alkoivat saada oikeita mittasuhteita ja mietin, mikä ihme minuun oikein meni. Kunnes muistin, että tämähän on itseasiassa omalla kohdallani jokavuotinen ilmiö. Ehkä suurin vaikuttaja mielialaani niin hyvässä kuin pahassa on tämä valoisuus. Ensin se tuntuu ihanalta, kunnes yhtäkkiä alkanut valoisuus ja auringonpaiste onkin ns. liikaa. En ehkä osaa selittää tätä, mutta näin olen reagoinut tähän jo vuosikausia ja varmaan pidempäänkin, jos olisin aikanaan tajunnut. Ja joka kevät tämän alakuloisuuden iskiessä unohdan, että sama kaava toistuu joka vuosi.



Se, että aurinko yhtäkkiä paistaakin päivittäin ja päivä tuntuu pitenevän vauhdilla, aiheuttaa minulle jonkinlaisen hetkittäisen ristiriidan. Pitäisi olla iloinen ja nauttia, mutta oma mieleni tulee ikäänkuin hieman jäljessä. Kuulun myös niihin, jotka reissujen jälkeen jäävät ns. välitilaan ja palautuminen on hieman hitaampaa, kun tuntuu, että mieli ei palaa reissulta yhtä nopeasti kuin kroppa.

Mutta pikkuhiljaa minäkin olen tottunut tähän aurinkoon ja mikä vieläkin parempaa, tähän pidentyneeseen päivään. On ihanaa, kun ei tarvitse retkille lähtiessä miettiä, monelta aurinko nousee tai laskee, vaan valoisaa aikaa on riittävästi. Aamulla herääminen on mukavaa, kun ei tarvitse herätä säkkipimeään aamuun, vaan noustessa on jo ainakin hämärää, eikä pimeää.

Nämä kuvat olen ottanut yhtenä kirpeänä pakkaspäivänä, kun Kymijoen huuruaminen (onko huuruaminen oikea sana?) ylsi Korian sillalle saakka, enkä vain voinut ajaa ohi. Tämä on kaikessa yksinkertaisuudessaan niin kaunis paikka.




4 kommenttia:

  1. Upeat kuvat! :) Ja pystyn todella hyvin samaistumaan tunteisiisi, sillä minullekin iskee joka vuosi pieni ahdistus, kun yhtäkkiä kevät onkin jo ihan nurkan takana ja valon määrä kasvaa niin nopeasti. Ehkä se on jonkinlaista käänteistä kaamosmasennusta, "kevätmasennusta".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä, tämä on jonkinlainen pikamasennus, joka tulee täysin puskista ja juuri kun alat oikeasti huolestumaan, että mikä tämän homman nimi on, se onneksi helpottaa. Mutta ihanaa, kun kevät on jo ihan nurkilla. Aurinkoista loppuviikkoa sinulle!

      Poista
  2. Mulla myös jokakeväinen ilmiö tämä valon aiheuttama "kevätmasennus"! Pidin nuorempana itseäni ihan täytenä sekopäänä tämän(kin) takia, mutta tajusin jossain vaiheessa (ihan siis luin luotettavaa tieteellistä tietoa), että siinä, missä suurimmalla osalla ihmisistä aivot ja hormonitoiminta reagoi syksyllä valon määrän vähenemiseen, niin osalla meistä tapahtuu sama reaktio valon lisääntyessä. Mulla ei nuorempana tapahtunut syksyllä mitään, rakastin pimeneviä iltoja, enkä kärsinyt talvella ollenkaan pimeästä ajasta. Keväällä sitten "sekosin" hetkellisesti :) Nyt on semmoinen ärsyttävä vaihe meneillään, että SEKÄ syksyllä ETTÄ keväällä kroppa reagoi muuttuvaan valon määrään. Täytyy vaan toivoa, että jompi kumpi jää jossain vaiheessa pois...

    Vaikka tämä valo vähän mieltä sotkeekin, niin onhan tämä kuitenkin ihanaa. Kivaa sunnuntaita ja kohta alkavaa uutta viikkoa sulle Terhi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle onneksi tuo syksy on ainakin vielä vähän helpompi, kun tuo pimeys ei tule niin äkkiä ja jotenkin osaa vähän ennakoida sitä pimeyttä. Mutta tämä kevät on jotenkin niin järjen vastainen. Mutta onneksi tästäkin aina selviää :D Mutta mukava kuulla, että ei ole yksin näiden fiilisten kanssa.

      Mukavaa alkavaa viikkoa!

      Poista