3.2.2018

Kiireiden nollausta Repovedellä

Ei minua tarvitse kahta kertaa kysyä mukaan, kun kyse on retkestä luontoon. Tällä kertaa pakattiin reput mummin, eli äitini kanssa ja suunnattiin kohti Repovettä. Aurinko yritti pilkistellä pilven takaa koko päivän ja ilma oli kirpakasti pakkasella. Kirkas, mutta kuitenkin pilvinen päivä ja hieman lauhtuneen ilman jälkeen pakastunut luonto värjää mäntyjen rungot punertavan ruskeiksi ja neulaset näyttävät syvän vihreiltä lumen huurtamalla twistillä. Sanalla sanoen siis kaunista.



Ajelimme Lapinsalmelle auton parkkiin kävelimme siitä riippusillalle, jonka jälkeen käännyimme vasemmalle kohti Katajavuorta. Se on aika mukava lenkki näin talvisin ja kilometrejä tulee noin neljä, kun matkaa jatkaa Katajavuorelta vielä Katajajärven reunaa pitkin Kapiavedelle ja siitä takaisin Lapinsalmelle.



Katajavuorelle saavuttaessa pääsee kiipeämään rapun jos toisenkin, mutta kiipeäminen kannattaa, koska Katajavuorelta on hienot näkymät Repoveden yli. Ja vaikka miinusasteita olisi kuinka, ei varmasti ole kylmä, kun pääsee huipulle ;)

Talvella retkeillessä saa aika rauhassa liikkua poluilla, eikä ruuhkaa ole. Vaikka kesällä toki on lämpimämpää ja retkeily on silloin monilta osin helpompaa, ei itselleni tulisi mieleenkään jättää luonnossa liikkumista ja retkeilyä pois kuvioista talviaikaan. Talvella luonto nukkuu monilta osin talviuntaan, mutta se ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö luonto tarjoaisi sen rauhoittavaa voimaansa. Jo tällainen muutaman tunnin rauhallinen kävely takaa rauhoittuneen mielen ja kiire tuntuu todella kaukaiselta tunteelta.


Tässä illalla taas hieman purkaessani viikolla kertynyttä toimistotyösumaa tulee väkisinkin miettineeksi, kuinka onnellinen sitä voi olla, kun metsä ja luonto on noin lähellä. Eikä koskaan tarvitse lähteä sinne yksin (ellei itse halua), vaan aina on ihan huippua seuraa mukana. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti