14.2.2018

Erilaisia ystäviä

Ystävänpäivänä on hyvä puhua ystävistä. Tietenkin. Ja vaikka vähän kliseisesti voisikin todeta, että ystävänpäivähän on itseasiassa ihan joka päivä, niin näinhän se on.

Tähän ikään mennessä on ehtinyt tavata hyvin monenlaisia ihmisiä eri yhteyksissä, hiekkalaatikon reunalta lähtien tarhassa, eri kouluissa, töissä, harrastuksissa, you name it. Osasta heistä jää syvempi jälki ja kaveruudesta muodostuukin ystävyys, joka parhaimmillaan kestää läpi elämän.

Itse kuulun niihin ihmisiin, joilla on paljon ystäviä. On mukavaa, kun voit soittaa tietylle ystävälle, kun haluat lähteä treenaamaan, toiselle, kun haluat lähteä valokuvaamaan, kolmannelle, kun haluat vaikka reissuseuraa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että joku ystävä kelpaisi vain johonkin tiettyyn juttuun, vaan sitä, että on rikkaus, kun ympärillä on hyvinkin erilaisia ihmisiä erilaisine mielenkiinnon kohteineen.

Minulla on ystäviä, joiden kanssa viestitellään kaikkea tärkeän ja täysin turhanpäiväisen väliltä useamman kerran viikossa sekä ystäviä, joiden kanssa yhteyttä pidetään harvakseltaan. Joskus saattaa olla jopa vuosia, kun toisesta ei kuulu mitään, mutta kun kuuluu, katoaa aika välistä ja juttu jatkuu siitä mihin jäi. Itse arvostan ystävyydessä nimenomaan tällaista ns. huolettomuutta ja vapautta. Sitä, että tiedät toisen olevan siellä, pidettiinpä yhteyttä sitten päivittäin tai vuosittain. Itse maailman huonoimpana kuulumisten kyselijänä ahdistuisin, jos tietäisin, että yhteyttä pitäisi pitää vain sen yhteyden pitämisen vuoksi.

Ja hei. Mikä tärkeintä, niin muistathan olla myös itse itsesi ystävä? Ainakin itse elin aikanaan niin monta vuotta sättien itseäni ties mistä jutuista. Kun en ollut tarpeeksi hyvä tai liian jotain. Miksi sitä ei kohtelisi itseäänkin, kuten kohtelee ystäviään? Kysyisi aina silloin tällöin, mitä sinulle kuuluu, kuuntelisi omia murhetaan empaattisesti, ei syyllistävästi, iloitsisi onnistumisista eikä vähättelisi.

Ihanaa ystävänpäivää kaikille!

2 kommenttia:

  1. Ihana muistutus tuo, että pitää olla myös itsensä ystävä! Mulla ihan sama juttu; nuorempana sitä oli niin ankara itselle ja puhui useimmiten rumasti. Onneksi olen oppinut olemaan kiltti itselleni ja tykkäämään itsestäni tosi paljon. On ihan mahtavaa olla itsensä paras ystävä <3

    Kivaa loppuviikkoa Terhi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa viikonloppua myös sulle :) Ja kyllä, on jotenkin paljon mukavampi olla ja elää, kun vähän armollisempi itselleen.

      Poista