28.2.2017

Mieli kohti metsää


Luonto-ohjaajaopintoja alkaa olla takana jo puolisen vuotta ja olen tykännyt opiskelusta ihan kympillä. Aikuisopiskelijana olen pystynyt yhdistämään työn ja koulun hyvin yhteen. Olenkin sanonut, että tämä opiskelu on minulle kuin uusi harrastus. Opiskelujen myötä olen saanut tehdä mielenkiintoisia projekteja, tutustunut uusiin ihmisiin ja oppinut jos ja vaikka mitä uutta.

Opiskelut aloittaessani olin ajatellut, että tulevaisuudessa haluan yhdistää nykyisen työni Personal Trainerina ja ulkona liikkumisen/treenaamisen yhteen niin, että se palvelisi sekä henkistä että fyysistä puolta. Opinnoissani kuulin Sirpa Arvosen kehittämästä Metsämieli-menetelmästä ja marssinkin siltä istumalta kirjastoon lainaamaan kyseiset kirjat. Ja näistähän löytyi tiivistettynä osa siitä, mitä olinkin jo miettinyt.

 Luonto tuottaa monenlaisia hyvinvointi- ja terveysvaikutuksia. Tutkimusten mukaan jo 10 minuutin luonto-oleilu laskee sykettä, hengitystiheyttä, verenpainetta ja vähentää stressihormoneita. Luonto tuottaa rauhoittumisen ja rentoutumisen kokemuksen. Yli kahden tunnin luonnossa oleilun jälkeen elimistön immuunipuolustusjärjestelmä vahvistuu. Yli 5 tuntia kuukaudessa luonnosta nauttivilla on huomattu myös mielialan kohentumista ja positiivisten tunteiden lisääntymistä.  
Metsämieli- menetelmä kannustaa yhdistämään metsässä oleiluun tai liikkumiseen rentoutus-, virkistys- ja mielentaitoharjoituksia. Metsämieli- askeleet johdattelevat metsään säännöllisinä hyvinvointitapoina ja tavoitteellisina voimavaraharjoituksina eri elämänvaiheissa.


Metsässä ja luonnossa liikkuminen jo itsessään on todella rentouttavaa, mutta kun siihen lisää vielä muutakin aktiviteettia niin fyysiseen treeniin kuin rauhoittumiseen, saadaan hyvinkin toimiva kokonaisuus. Metsämieli-kirjoista löytyy näihin hyviä ja yksinkertaisia harjoituksia, joita jokainen voi halutessaan käyttää luonnossa liikkuessaan. Tällaiset lempeät harjoitteet sopivat jokaiselle mm.  vastapainoksi rankemmalle liikunnalle, palautumiseen, mielen tyhjentämiseen.

Suosittelen seuraavalla kirjastoreissulla lainamaan kirjat, jos harrastat luonnossa liikkumista ja voisit kuvitella kävelyreissuilla tekeväsi myös pieniä harjoituksia.

Nyt kun on käsitelty henkinen ja fyysinen hyvinvointi, niin jaetaanpa vielä kuvissa näkyvän smoothien ohje. Vihersmoothieeseen ei tarvitse aina lisätä salaatteja tai vihanneksi, vaan viherjauhekin ajaa vihreistä kasviksista saatavan hyödyn.

Vihersmoothie
1 banaani
150 g mangokuutioita (pakaste)
1 tl hunajaa
1 mitallinen viherjauhetta
1 rkl sitruunamehua
loraus (n. 1 dl) mantelimaitoa

Kaikki ainekset blenderiin ja sekoita niin kauan, että smoothiesta tulee kuohkea.

25.2.2017

Happimyrkytys


Ihan muutaman kuvan kera halusin vain tulla kertomaan, että ulkona on ihan mieletön ulkoilusää. Koska ensi viikolle on taas luvattu lauhempaa säätä, mikä pahimmillaan tarkoittaa märkää ja harmaata, pitää tänä viikonloppuna imeä itseensä niin paljon hyvää ilmaa ja aurinkoa, kuin mahdollista.

Itse olen viettänyt kaksi päivää lähes täysin ulkoilmassa, kun olemme tehneet opintoihimme liittyvää projektia (tästä myöhemmin lisää). Yöksi suunnistimme Repovedelle Määkijän kotaan, joten viime yökin meni hieman viileämmissä tunnelmissa, kuin ihan normisisätiloissa. Ja vaikka olo kieltämättä onkin hieman väsynyt tällaisen happimyrkytyksen ja hieman levottomasti nukutun yön jälkeen, on olo mitä mainioin. Ulkoilma ja metsä tekevät ihmeitä mielelle.




Illalla kodalla mietin, milloin olen viimeeksi tehnyt tällaisen yön yli reissun metsään. En edes muista. Varmaan joskus partioaikoina. En kyllä ymmärrä miksi, koska pysähtyessä hyvinkin yksinkertaisten olojen äärelle mieli hiljenee hyvällä tavalla todella tehokkaasti.

Onneksi rinkan pakkaaminen meni suht rutiinilla, kiitos viime syksyn Caminon vaelluksen. Tosin hieman päivitettävää löytyi taas näihin vaellustavaroihinkin ja ennen seuraavaa reissua täytyy ostaa mm. makuualusta. Ja pakko mainita, että näissäkin kuvissa vilahtavan Haltin 30/40 l rinkan/repun satuin löytämään kirpparilta n. 15 eurolla ja se on kuin uusi ja juuri täydellisen kokoinen tällaisille pienille reissuille, kun mukaan täytyy kuitenkin pakata mm. makuupussi, alusta ja eväät.



Sen lisäksi, että mieli lepäsi näissä maisemissa ja oloissa, oli seuralla tietenkin iso osuus viihtyvyyteen. Tajusin aika nopsaan opiskelut aloitettuani, että olen täysin oikeassa paikassa ja oikeaa alaa opiskelemassa, kun luokkakavereiden kanssa jutut kolahtivat heti yhteen. Eilen illalla ennen nukkumaankäyntiä mietin tätä uudestaan, kun olimme ensin nauraneet vatsat kipeiksi kodassa mitä hölmömmille jutuille (missä seurassa matkitaan yhdessä lintujen ääniä ja nauretaan vedet silmissä), ennenkuin sammahdimme kodan penkeille levitettyihin makuupusseihin.

Tällaisen viikonlopun jälkeen voin vain sanoa, että tätä lisää!



23.2.2017

Rehellinen


Tilanteiden muuttuessa mieli monesti hankaa vastaan. Yritetään ehkä aluksi nähdä asioista vain positiiviset puolet ja jatkaa. Jatkaa. Ja jatkaa. Jatkaa, vaikka jossain syvällä sisimmissään ymmärtää, että jatkamisen ja pään seinään lyömisen sijaan pitäisi tehdä jotain toisin. Muuttaa jotain.

Tällä hetkellä pieni matalapaine pään sisällä pitää tiukasti otteessaan ja sopeutuminen tilanteeseen vaatii aikaa. Kyse ei ole masennuksesta tai mistään muustakaan sen vakavammasta, vaan ennemminkin siitä, että mieli sopeutuu vallitseviin tilanteisiin ja muutoksiin. Mutta jos jostain olen tällä hetkellä ylpeä, on se, että olen ollut rehellinen. Rehellinen itselleni, rehellinen siihen, miten asiat ovat.


Kun puhutaan tilanteiden kohtaamisesta ja muutoksen tekemisestä, vaihtoehtoja on monia. Helpoin tapa on kääntää katse pois itsestä ja heittäytyä uhriksi. Aina löytyy ihan varmasti syyllinen, johon siirtää kaiken pahan olon ja nostaa itse kätensä ylös. Olosuhteiden uhri. Ei voi mitään. Tai voinhan minä. Valittaa.

Mutta silti, jossain syvällä sisimmissään nämäkin ihmiset tietävät, että asia ei välttämättä ole ihan niin. Ihanko oikeasti tuli tehtyä kaikki mahdollinen? Tulinko heittäneeksi omat (mustavalkoiset) asenteeni nurkkaan ja nöyrtymään tilanteen edessä? Mitä muutoksia oikeasti tein, ennenkuin heittäydyin uhriksi? Olisinko kuitenkin voinut tehdä vielä jotain?



Moni muutos saa kuitenkin kestävämmän pohjan siitä, kun katsoo asioita rehellisesti juuri niinkuin ne ovat ja sen jälkeen peiliin. Muutos tai paraneminen alkaa hyväksymisestä. Hyväksyminen ei tarkoita tilanteen allejäämistä tai luovuttamista. Ei, hyväksyminen tarkoittaa asioiden kohtaamista kaikessa karuudessaan juuri niinkuin ne ovat.

Asioita on aina helppo selitellä itselleen sopiviksi ja aina ei tarvitse edes valehdella, mutta usein unohdetaan, että asialla on kaksi puolta. Ja kun nämä molemmat puolet ja koko totuus tarkastellaan kokonaisuutena, ollaan rehellisyyden äärellä. Katsomalla koko tilannetta rehellisesti silmiin, on muutosta tai olemassa olevaa tilannetta/asiaa helpompi lähteä korjaamaan kestävällä tavalla. Luoda uusi suunta tai perusta vaihtoehtona nopeille tilkitsemisratkaisuille. Sopeutua tilanteeseen ajan kanssa.

Tämä ei ole se helpoin tie, mutta ajan mittaan varmasti kantava. Tämä vaatii aikaa, ehkä pientä melankoliaa pään sisällä, negatiivisten ajatusten ja tilanteiden hyväksymistä. Luottoa siihen, että tämäkään ei ole kestävä olotila, mutta ehdottomasti sen arvoinen, että se kannattaa taaplata läpi.

19.2.2017

Helmikuinen viikonloppu täynnä hyvinvointia

"Oliko teillä hauskaa? Mitäs te teitte?" Kysyi mieheni kotiin päästyäni. 
"Joo, oli. Me syötiin, leikittiin, pelattiin, askarreltiin karjalanpiirakoita ja oltiin."

Näistä eväistä syntyi ihan huippuviikonloppu, joka latasi akut alkavaa viikkoa varten. Mahtava seurakin takasi sen, että viikonlopun kuplasta oli haikea irroittaa. Tällainen mökkimäinen viikonloppu terveellisine aktiviteetteineen oli todellakin enemmänkin kuin tervetullut tähän saumaan.

Perjantaina koulun jälkeen fillaroin tukka putkella kotiin ja Anna tulikin nappaamaan minut kyytiin kohti Kitteetä ja ihan huikeaa viikonloppua. Toki osasinkin jo odottaa jotain kivaa tulevaksi viime kesäisen reissun ja seuran perusteella. Viime kesänä oli jo puhetta, että pitäisi viettää tällainen viikonloppu vähintään toiseenkin otteeseen ja vaikka tätäkin viikonloppua suunniteltiin ja odotettiin pitkään, tuntui se tulevan kohti yllättävän nopsaan.

Kun pääsimme perille, oli ilta jo pitkällä, mutta kuinka lämmin vastaanotto voikaan olla ja kun pääsee vielä katettuun pöytään ei voi kuin vetää henkisiä high fiveja ja nauttia olostaan.
 




Lauantain ohjelmistoon kuului runsaan aamupalan jälkeen kehittelemäni Syrjiksen Selviytyjät-kisa, jossa kaksi joukkuetta taisteli ankarasti maineesta, kunniasta ja mahtavasta palkinnosta. Kisa koostui erilaisista osioista, joissa tarvittiin fyysisen kunnon lisäksi mm. luovuutta, tarkkuutta ja taiteellisuutta. Onneksi ilmakin suosi kilpailijoita, vaikka kylmä tuskin tuli kenellekään mm. burpeiden, kottikärrykävelyn ja repparikannon jälkeen. Fyysiset osuudet eivät toki olleet pelkkää raakaa urheilua, vaan väliin mahtui myös leikkimielistä kisailua mm. polttopallolla ja olkapäähipalla.

Lisäksi kisassa oli hieman yllätyksellisiä osuuksia, kuten halon kantoa ja roskien keräilyä. Voittajaksi selvinnyt joukkue sai mahtavan palkinnon ja pääsi suorittamaan palkintokyykkyjä ja lohdutuspalkintona hävinneelle joukkueelle oli, että ei häviö ei harmittanut ihan niin paljon, kun ei tarvinnut tehdä voittokyykkyjä. Win-win, sanoisin.

Tällaisten ulkotreenien kehittely luontoon on kyllä ihan huippuhauskaa puuhaa ja kieltämättä odottelen jo Syrjiksen Selviytyjät kisaa osaa 2.0, jota tuossa jo hieman aloinkin ideoimaan nyt kun puitteetkin ovat hieman paremmin hanskassa.

Iltapäivällä meillä oli karjalanpiirakkatehdas, kun Annan äiti neuvoi meille kädestä pitäen, kuinka riisipiirakoita oikein tehdään. Puuhastelu oli kyllä hauskaa ja veikkaan, että yhtään samannäköistä piirakkaa ei niiden lähes sadan tuotoksen joukosta löytynyt, vaan jokainen näytti ihan omaltaan.

Olen joskus vuonna miekka ja kivi tehnyt näitä itse aiemminkin, mutta jotenkin minulle jäi silloin mielikuva, että piirakoiden teko oli paljon työläämpää, kuin mitä se nyt oli. Tällä kertaa taikina pysyi kuitenkin hyvin kasassa ja muutenkin tekeminen oli oikein mukavaa.



Syöminen toki kuuluu isona osana tällaiseen viikonlopunviettoon, eikä ruokailu jäänyt pelkkiin karjalanpiirakoihin, vaikka allekirjoittanut toki voisi elää niilläkin helposti. Notkuvat aamupalapöydät, välipalat ja maukas päivällinen/illallinen ei jättänyt varmasti kenenkään vatsaa tyhjäksi. Ja kun pöydän ääressä istuu vielä sen reilut 10 ihmistä, on tunnelma taattu.

Parhaat naurut takaa kuitenkin tällaisessa porukassa lautapelit, joista Alias nousi tänä viikonloppuna kärkeen. Kun mennään teemalla miehet vastaan naiset, saattaa välillä tulla hieman kaukaakin haettuja sanoja tai sanoja joiden merkitystä ei tiedä, mutta jotka kuitenkin ihmeenkaupalla pystyy selittämään. Tai sanoja, jotka selittäjä luulee tietävänsä, mutta sen merkitys onkin jotain aivan muuta. Ja kuitenkin tuli kaikesta huolimatta selvitettyä mm. sana, joka selittäjän mukaan sijaitsee pohjoisessa ja on hieman vuorta matalampi. Vähän niinkuin Tahko tai Ruka. Vastaajalle saattoi tulla Haltiatunturi ensimmäisenä mieleen, mutta tälläpä kertaa kyse olikin Pappatunturista. Tiedättehän paikan?

Kun vatsat oli naurettu kippuralle, päästiin rauhoittumaan savusaunaan, jonka Annan veli oli meille lämmittänyt. Itse olen kerran käynyt savusaunassa joskus yli 30 vuotta sitten, kun tavallisia saunoja ei oltu vielä keksitty (vitsivitsi). Ja nyt kävin taas. Oikein miellyttävä päätös vauhdikkaalle ja hauskalle päivälle.

Tällaisessa porukassa mukavaa on se, että joukkoon mahtuu hyvinkin erilaisia luonteita, eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä ja ikähaarukkakin oli aika reilu. Silti joukossa mahtui olemaan välillä äänessä, välillä hiljaa, olemaan porukassa tai vetäytymäään hetkeksi omiin oloihin, juttelemaan niitä näitä tai pohtimaan hieman syvällisempiä. Jokaisella oli kuitenkin tilaa olla oma itsensä.

Viikonloppu sujahtaa ohi kuitenkin aika nopeaan ja olisihan sitä keksinyt vielä jos ja vaikka mitä juteltavaa ja pelattavaa ja puuhattavaa, mutta sunnuntaina piti hieman haikein mielin pakata tavarat kasseihin ja jättää viikonlopun kupla odottamaan seuraavaa vastaavaa. En voi kuin kiittää Annaa, Elinaa, Janinaa, Marissaa, Outia ja Petraa puolisoineen tai ilman sekä Annan äitiä ja veljeä ihan huipusta viikonlopusta. Näitä lisää, kiitos!

17.2.2017

Acrojoogakurssilla

Viime viikonloppuna oli paljon odottamani acrojoogakurssi, jonne vihdoin ja viimein pääsin osallistumaan. Osallistumistani ei pysäyttänyt edes jostain päälle vyörynyt lenssu, joka kieltämättä oli huonoa huumoria joltain tasolta. Flunssan vuoksi en tietenkään osallistunut harjoituksiin muuta kuin katsomalla ja kuuntelemalla ja arvatkaapa, onko nyt kova hinku päästä testaamaan kaikkia hienoja juttuja itsekin.

Kurssi alkoi pienellä introlla, jossa juteltiin siitä, mitä acrojooga oikein on ja mitä kurssilla tultaisiin käsittelemään. Sen jälkeen tehtiin muutamia valmistavia harjoituksia, eli lämmittelyitä , venytyksiä (varsinkin takareisille ja pohkeille), kyykkyjä ja pari-/ryhmätyöskentelyjä, jotka vahvistivat mm. luottamusta toiseen.


Itse mietin ennen kurssin alkua, kuinka paljon merkitystä on sillä, miten paljon luotan toiseen ihmiseen (siis siihen, jonka kanssa harjoitusta teen). Oma heittäytymiskykyni ei ole suurin vahvuuteni ja mietin, kuinka valmis olen nousemaan jonkun toisen jalkojen ja käsien varaan. Sivusta seuratessani muiden tekemistä, uskoisin, että vaikka toki luottamusta tarvitaan, tuo kokemus varmuutta puolin ja toisin. Ja kysehän on kuitenkin parityöskentelystä, eli myös itsellä on vaikutusmahdollisuus omalla kehonhallinnalla.

Kurssilla käsiteltiin kattavasti myös turvallisuutta. Treenatessa on hyvä jättää kaikki nopeat liikkeet pois ja sen lisäksi, että acrojoogaillessa työn tekee lentäjä ja lennättäjä, on vierellä hyvä olla aina varmistaja. Ja tietenkin harrastus aloitetaan alusta, jolloin harjoitellaan eri liikkeistä perusteet, ennenkuin lähdetään treenaamaan haastavampia liikkeitä.
 Front Bird



Acrojoogakurssilla harjoittelimme ensin front birdin ja whalen, josta lähdettiin tekemään hieman haastavampia juttuja. Kurssin edetessä oli hauska seurata, kuinka porukan taidot kehittyivät ihan huikean nopeasti ja varmuus perusliikkeisiin kasvoi vauhdilla. Kurssin loppuvaiheessa kaikille oli jo perusliikkeet hallinnassa ja kyllähän tässä lajissa nälkä vain kasvaa syödessä.
 Whale

Straddle Throne

Onneksi harrastamista ei tarvitse jättää vain peruskurssiin, vaan joka lauantai klo 11-13 Kouvolan Astangajoogasalilla järjestetään acrojamit, jonne voi mennä heti peruskurssin käytyään.

15.2.2017

Jääröykkiöitä

Joskus iskee sellainen pieni "voi kun minäkin pääsisin"-kateus, kun katselee muiden kuvia ties mistä hienoista kohteista, joista itse voi vain tällä hetkellä haaveilla. Viime viikolla bongasin ystäväni hienot kuvat, jossa oli komeat jäiden muodostamat röykkiöt.

Tällä kertaa kohde ei ollut onneksi kuin 10 km päässä Valkealassa Lappalanjärvellä ja sinnehän mekin suunnistettiin heti viikonlopulla. Kouvolan Sanomat kertoivat asiasta näin:

Lappalalla on nähtävissä komeita jääröykkiöitä, jotka muodostavat kilometrien pituisia harjanteita. Ilmiö on poikkeuksellisen näyttävä juuri nyt keskellä talvea. Massiiviset jäätelit ovat kohonneet paikoitellen jopa miehen korkuiseksi murrokseksi. Ilmiö on massiivinen eikä suinkaan aivan tavanomainen.
Jotta tämän tyyppinen tapahtuma olisi mahdollinen keskellä talvea, on ainakin kolmen ehdon täytyttävä samanaikaisesti. Ensiksikin teräsjäätä pitää olla riittävän paksu kerros. Toiseksi jään päällä ei saa olla eristävää lumipeitettä kuten normaalisti talvella aina on. Kolmanneksi lämpötilojen pitää vaihdella nopeassa tahdissa ja riittävän laajoissa rajoissa.

Koko juttu luettavissa TÄÄLTÄ

 

Mielestäni en ole koskaan aiemmin nähnyt tällaisia muodostelmia ja laajudessaan ne olivat aika vaikuttavia. Voi vain kuvitella, millaista ääntä nuo ovat pitäneet muodostuessaan. Huh.


Samalla siinä jäällä kävellessä tuli juteltua mm. siitä, kuinka harvakseltaan sitä tulee lähdettyäkään jäälle kävelemään. Varsinkin aurinkoisella ilmalla mikä on mukavampaa, kuin ottaa koira mukaan ja tallustella vaihteeksi jossain muualla kuin metsässä. Mieli lepää jäällä kävellessä ihan samalla tavalla, kuin metsässäkin.




14.2.2017

Ystävänpäivän pieni herkutteluhetki

Mistäpä sitä muusta tänään kirjoittaisi, kuin Ystävänpäivästä? Itse muistan ajan, kun Ystävänpäivä rantautui Suomeen ja hieman haparoiden ensimmäisinä vuosina mietin, että onko tässä nyt tarkoitus muistaa vain niitä tosi ystäviä vai onko tämä sellainen kaikille toivotettava "Hauskaa Ystävänpäivää"-juhla.

Muistan jopa paikan, jossa olen ensimmäistä Ystävänpäivää viettänyt. Aika on ollut joskus 1980-luvun puolivälin jälkeen, kun kävin vielä ala-asteen viimeisiä luokkia ja olin viettämässä viikonloppua seurakunnan leirillä. Siellä askarreltiin yhdessä kortteja toisillemme ja muistan vieläkin sen tunteen, kun sain muutamalta ystävältäni aivan tosi kauniisti kirjoitetun kortin.


Ystävänpäivää on vietty meillä hieman vaihtelevalla menestyksellä; joskus se on ollut vain päivä muiden joukossa ja joskus lapset ovat innoittaneet hieman suurempiinkin juhliin ruokailuineen ja herkutteluineen.

Tänä vuonna Ystävänpäivän juhlatunnelmaa uhkasi hieman laskea perheeseemme rantautunut flunssa, joka on kaatanut minut sekä mieheni sohvanpohjalle. Illalliset ja romanttiset kädestäpitelyt eivät jotenkaan istahtaneet tähän olotilaan, mutta onneksi ei ihan ilman herkutteluja jääty tänäkään Ystävänpäivänä.

Viime perjantaina saapunut Foodinin uusi raakasuklaan valmistuspaketti odotteli tätä päivää ja päiväkahveille pyöräyttelin meille muutamat suklaakonvehdit. Nyt täytyy antaa täysi kymppi tälle paketille, koska sieltä löytyivät valmis suklaamassa, kuivatut marjat JA suklaamuotit. Tämän helpommaksi ei suklaan valmistus voi olla ja paketti kokonaisuudessaan on milestäni mitä mainioin vieminen ystävälle. Muulloinkin, kuin näin Ystävänpäivänä.

Jopa tällaisessa puolikuntoisessa olotilassa kynnys alkaa valmistamaan suklaata oli naurettavan pieni. Suklaa vain sulamaan vesihauteeseen, helppoa. Kuivattuja marjoja oli sen verran iso pussillinen, että napsin niitä suklaan sulamista odotellessani aika reilulla kädellä ja siltikin niitä riitti vielä suklaiden kaveriksi ja tekemäni smoothien päälle.

Suklaiden jähmettymistä odotellessani keitin kahvit ja tekaisin smoothien, jonka päälle valutin vielä astian pohjalle jääneet suklaat. Ja jos puhutaan niistä arjen pienistä herkutteluhetkistä, niin tuo suklaa smoothien päällä todellakin oli sitä. Ja tietenkin ne tekemäni konvehdit.
 Mansikka-puolukkasmoothie
kourallinen mansikoita
kourallinen puolukoita
1 banaani
1 tl hunajaa
1-2 dl mantelimaitoa 

Sekoita kaikki aineet blenderissä keskenään niin pitkään, että seoksesta tulee kuohkea.