16.11.2017

Yksinkertaisten asioiden äärellä

En tiedä, missä kohtaa tajuntaani hiipii se todellisuus, että sain eilen viimeisen tutkintotilaisuuden suoritettua luonto-ohjaajaopinnoistani. Viime kesänä olin aika vakuuttunut, että tätä päivää ei tule, kun työt veivät kaiken ajan opiskelulta. Mutta niin sitä vain syksyllä töiden hieman hellitettyä aloin kasaamaan juttuja kasaan ja näyttö näytöltä pääsin viimein tähän tilanteeseen, että se viimeinenkin tuli suoritettua. Aikaahan se vei, paljon, mutta tässä sitä nyt ollaan. Takataskussa kohta yhdet luonto-ohjaajan paperit. Voi olla, että pidän nyt pienen tauon näissä opiskeluissa, mutta ehkä tammikuussa jotain valokuvaukseen liittyvää... Vitsi!

Viime viikolla tekemämme reissu Kolille ja Patvinsuolle oli osa kokonaisuutta, jota tein kestävän kehityksen tutkintotilaisuutta varten. Nyt kun tuolla luonnossa on tullut liikuttua vähän enemmän kuin aikaisemmin, tuntui minusta luonnolliselta tehdä myös kouluun liittyvä työ samaan aiheeseen liittyen, eli luonnossa liikkumista kestävän lehityksen näkökulmasta ja vähän vertailla erilaisia kohteita ja majoitusvaihtoehtoja.

Yövyttyämme Patvinsuolla yhden yön laavussa, suuntasimme seuraavana päivänä Kolille, josta olimme vuokranneet mökin seuraavaksi yöksi. Ikolanahon mökkiin ei tarvinnut kävellä tieltä pitkää matkaa, vain puolisen kilometriä, joten olimme onneksi jo ihan valoisan aikaan perillä, kun ottaa huomioon kävelyn Patvinsuolla ja siirtymisen sieltä Kolille. Mökki tuntui laavun jälkeen aika luksukselta, vaikka sen suurempia mukavuuksia ei sielläkään ollut.

Siinä iltaa istuessamme sanoin, että voisin helposti kuvitella itseni viettämässä pidempiäkin aikoja tällaisella mökillä vaikka kirjoittamassa. Paikka oli juuri sopivan yksinkertainen siihen, että olit kuitenkin perusasioiden ulottuvilla, kaikki kiire oli jossain ihan muualla ja tilaa ajatuksille olisi juuri sopivasti. Ainakin oma mieli rauhoittuu ihan eri tavalla, kun kaikki ns. ylimääräiset riisutaan ja sinulla on ympärillä vain se välttämätön.

Tätä samaa mietin jo viime vuonna kävellessämme Caminolla. Kuinka vähällä itse asiassa ihminen tuleekaan toimeen ja missä menee raja, jossa voidaan puhua jo ylimääräisestä? Caminolla minulla oli mukanani vain rinkka ja siellä vain ja ainoastaan kaikki oleellinen. Ylimääräistä kun ei viitsi mukanaan kantaa päivittäin.


Sama juttu tällaisessa mökissä. Kun päivä koostuu siitä, että aamulla laitat tulet takkaan, valmistat itsellesi aamiaisen kaasuliedellä tai nuotiolla, veden haet läheisestä lähteestä ja se täytyy keittää, jotta sitä voi käyttää. Ja samaa rataa jatkuu koko päivä. Ei mitään ylimääräistä, vain tällaisia perusasioita.

En tiedä, liittyykö tämä jotenkin ikään vai mihin, mutta jos saisin valita jonkun aivan luksusloman ja tällaisen yksinkertaisen väliltä, niin olisin kyllä vahvasti tällaisen mökkiloman kannalla. Siinä missä kaikki ns. överi aiheuttaa vain hälyä ja rauhattomuutta ainakin oman pääni sisälle, rauhoittaa tällainen yksinkertainen eläminen ja oleminen aivan eri tavalla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti