15.11.2017

Meditointia ja ajatuksia pitkospuilla

"Pitkospuilla kävellessä piti olla aika tarkkana, mihin jalkansa seuraavaksi laittaa, koska puut olivat kieltämättä kapeat aika ajoin. Kovin monelle horjahdukselle ei ollut varaa, jos halusi pitää kengät kuivana." Näin kirjoitin muutama päivä sitten tekstissäni kertoessani reissustamme Patvinsuolle. Tämä oli kaikessa yksinkertaisuudessaan niin pieni, mutta kuitenkin niin suuri juttu, koska pitkospuilla tasapainoillessa tuli väkisinkin mieleen, kuinka meditatiivista puuhaa se oli. Siinä kävellessä on vain ja ainostaan juuri siinä hetkessä, vailla sen suurempia ajatuksia.



Oli vain se hetki ja täysi keskittyminen siihen, että pysyi reitillä. Nauratti, kun olin pariin otteeseen horjahtanut ja mulauttanut oikean kenkäni veteen, että onpas se jännä kun sattui olemaan juuri tämä oikea puoli.

Oletteko koskaan lukeneet kropan oikean ja vasemman puolen (maskuliinisen ja feminiinisen) merkityksistä? Hyvän yleisesittelyn pääset lukemaan tästä linkistä ja tuota lopussa olevaa kirjaa (Deb Shapiron Kehosi kertoo mielesi) voin suositella lämpimästi varsinkin niille, joilla tuntuu olevan vähän aina sellaista pientä tai suurta remppaa kropassa. Itselläni kesti aika kauan tajuta tämä kropan kokonaisvaltaisuus, kunnes taas viime syksynä satuttaessani oikean jalkani minulle vihjattiin, että miksiköhän aina tuo oikea. Miksi oikea polveni on operoitu kolmeen otteeseen, miksi oikeasta nilkasta on katkenneet nivelsiteet, miksi selkäkipu on aina oikealla, miksi juuri oikean puolen reisi vammautui viime keväänä?


Jokaisessa meissä on niitä molempia, sekä maskuliinista että feminiinistä energiaa, joka vaihtelee ihmisen ja elämäntilanteen mukaan. Siinä missä feminiininen energia on hoitavaa, huolehtivaa ja tunnerikasta, on maskuliininen energia puolestaan tekoja, ratkaisuja, haasteita ja järjestystä.

Minut on kasvatettu pärjäämään ja seisomaan omilla jaloillani.  Tästä olen kiitollinen äidilleni, joka omalla esimerkillään näytti, kuinka elämä kantaa tilanteessa kuin tilanteessa.

Nuorena en ollut niinkään kiinnostunut ns. tyttöjen jutuista, vaan ensimmäisestä kunnon kesätyöstä ansaitsemani rahat menivät kevytmoottoripyörään tai pitkään harrastamani nyrkkeily ei varsinaisesti henkinyt feminiinistä energiaa. Vanhemmuuden myötä huomasin kanavoivani äitiyden enemmän järjestyksen ylläpitämiseen, siihen, että kaikki toimii, käynyt päänsisäistä ristiriitaa siitä, miten yhdistää työelämä ja vanhemmuus, koska molemmat asiat painoivat vaakakupissa lähes saman verran. Herkkinä hetkinä koin olevani todellinen "vuoden äiti", jonka lapset käyvät aikuisina terapiassa puhumassa siitä, kuinka äiti oli aina töissä.

Huomaan, kuinka maskuliininen puoleni oikein nostaa päätään, kun elämässä tulee alamäkiä. Tämä yhdistettynä suorittavaan luonteeseeni saa aikaan joskus pieniä ylilyöntejä, jolloin oman kropan kuuntelu unohtuu ja päivät kuluvat vain asioita suorittaen, ilman taukoja.

Kaiken tämän ymmärtäminen on ollut itselleni niin valaiseva kokemus ja vaikka elämä potkii tästä eteenpäinkin aina aika ajoin, olen yrittänyt opetella hieman toisenlaista suhtautumista, vähentänyt suorittamista ja mikä parasta, osaan jo nauraa tälle omalle käyttäytymismallilleni. Sieltä se vieläkin yrittää aina tiukassa tilanteessa nostaa päätään, mutta tunnistettuani "oireet", vedän henkeä, kuuntelen ja astun askeleen taaksepäin.

Muistan ystäväni vihjanneen minulle tästä samasta maskuliinisesta ja feminiinisestä energioiden tasapainosta jo vuosia sitten, mutta umpisurkeana kuuntelijana annoin asian mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Nyt kun asia tuli esille sanoilla "miksi aina oikea", pysähdyin miettimään asiaa, luettuani tuon aiemmin mainitsemani kirjan kokonaisvaltaisesta kehosta ja tutustunut asiaan lähemmin muutenkin, tuntuu, että olen lähempänä totuutta ja todellista hyvinvointia kuin koskaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti