21.10.2017

Neljä vuodenaikaa

Jos näistä viime teksteistä on varmasti käynyt ilmi, että syksy on mielestäni aika kivaa aikaa, niin ei nuo muutkaan vuodenajat mitään huonoja ole. Huomaan vuosi vuodelta koko ajan selvemmin eläväni vuodenajan mukaan.




Kesällä mietin, kuinka kesä on maailman parasta aikaa. Sama juttu syksyisin, talvisin ja keväisin. Ainoa, mikä tuntuu hieman haastavalta, on siirtymät. En haluaisi luopua kesästä ja tuleva syksy tuntuu ankelta. Kun siirtymä on tehty, onkin syksy ihan parasta aikaa ja tuleva talvi tuntuu kovin pimeältä ja kylmältä vuodenajalta. Ehkä näihin siirtymiinkin löytyy joku tasapaino jossain vaiheessa. Ulkomaanmatka tai jotain. Hah hah.

Vuodenaikojen mukaan eläminen on korostunut selvästi tämän luontoon hurahtamisen jälkeen. Eri vuodenajat on luonnollisesti helpompi aistia ja tuntea ulkona; kuinka luonto herää keväällä eloon ja kuinka se vastaavasti vetäytyy lepoon syksyisin. Tämä konkreettinen luonnon muokkautuinen vuodenajan mukaan juurruttaa jollain lailla ainakin itseäni kokemaan kaikki vuodenajat hyvinkin vahvasti. Huomaan kaipaavani koko ajan enemmän luontoon, metsään, olla osa sitä. En ehkä osaa selittää sitä, mutta nyt kun olen tämän yhteyden luonut, haluan vahvistaa sitä jatkuvasti.

Tämän lisäksi eri vuodenajat voi nähdä ja aistia jo ihan reissuilla ruokakauppaan. Hedelmä- ja vihannesosasto kertoo, mikä hedelmä, vihannes tai marja on sesongissa. Tänään bongasin persimoneja ja viime viikolla tulivat mangot. Vaikka mielelläni suosin lähellä tuotettua ruokaa, ovat nämä "etelän eksoottiset" tervetullut lisä ja piristys syksyyn ja alkavaan talveen. Näiden lisäksi ostoskärriin lähtivät kotimaiset kurpitsat. Vamistan mielelläni ruokaa kauden kasviksista ja monesti menee niin, että samaa herkkua tulee syötyä aika paljon ja juuri kun se alkaa jo hieman tympimään, onkin jo seuraavan kausivihanneksen/-hedelmän/-marjan vuoro.

Sen lisäksi, että kaupasta voi bongata kauden vaihtelut, näkyy se vielä selvemmin luonnossa; mustikat, puolukat, sienet ja muut syötäväksi tai muuten jatkojalostettavaksi sopivat ainekset tarjoavat laajan kattauksen aina niille sopivaan vuodenaikaan. Tai puutarhassa kypsyvät vihannekset, marjat ja hedelmät. Olen miettinyt, kuinka hienoa olisi olla edes jollain lailla omavarainen. Omistaa vieläkin isompi kasvimaa ja tietenkin varasto kaikkien tuotteiden jatkosäilytykseen. Tämän hetkisellä puutarhani omavaraisuusasteella nälkäkuolema saapuisi ehkä viikossa. Tasaisesti toki satoa tulee pitkin kasvukautta, mutta varsinaiseen säilöntään menee aika pieni osa. Mutta ehkä tulevaisuudessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti