Villi viikko

Näin sunnuntai-iltana tulee väkisinkin mieleen, että huhheijaa, mikä viikko ja tehdä kaikkensa sen eteen, että pystyisi ennakoimaan jatkossa asioita vähän paremmin.

Sitä ei ole varmaan tarvinnut lukea edes rivien välistä, että olen elänyt aika kiireisen kesän. Aloitettuani työt puutarhalla samalla tehden personal trainerin töitä, ovat nämä työt taanneet sen, että vapaa-ajan ongelmia ei ole ollut.

Tämän kaiken ratkaisin loppujen lopuksi niin, että olen mennyt aikaisin nukkumaan ja herännyt vastavasti hieman aiemmin. Tunteja päivässä on ollut tällä systeemillä saman verran, mutta olen huomattavasti aikaansaavempi aamuisin, kuin iltaisin. Näin sain tehokäyttöön ne illan löysät tunnit, jolloin oli vielä hereillä, mutta ei jaksanut tehdä enää mitään. Samalla löysin aikaa myös harrastuksille, puutarhanlaitolle, metsäretkille ja muulle minulle tärkeälle.

Toissa viikolla kuitenkin alkoi pieni turnausväsymys iskeä, kun tuntui, että asioita ja projekteja alkoi olla jo enemmän, kuin mitä jaksoi ja ehti hoitaa. Kun en enää yhtenä vapaapäivänä tiennyt, mistä aloittaisin hommien hoitamisen, ratkaisin asian niin, että menin ulos kitkemään rikkaruohoja ja pidin itselleni vakavamielisen puhuttelun siitä, että liika on liikaa, vaikka kaikki olisikin kivaa. Ja yhtään projektia en ota, ennenkuin edelliset on hoidettu. Sisälle tultuani istuin kalenterin ääreen ja suunnittelin tulevan viikkoni. Näytti muuten hyvältä.

Näytti siis hyvältä sen hetken, kunnes löysin netistä vähän vahingossa yhden suurimmista haaveistani. Juuri sellaisen auton, kuin mitä olen jo vuosikausia puhunut. Vaaleansinisen kleinbusin. Suljin sivut ja ajattelin että ei. EI. Ei mitään järkeä. Ei tähän saumaan. Täysin kuollut idea. Hetken päästä huomaan näpytteleväni viestiä auton omistajalle ja sovimme tapaamisen. Ja noh. Voisiko tilannetta verrata siihen samaan "mennään katsomaan koiranpentua, mutta ei me varmaan sitä oteta". Eipä. Se siitä hienosta ajatuksesta olla ottamatta yhtään projektia enempää.

Tämän vuoksi koko viikko heitti ihan totaalista häränpyllyä ja kroppakin yritti jo hieman toppuutella menoa nostamalla lämpöä ja iskemällä mahtavan päänsäryn päälle. Olin loppuviikosta jo niin henkisesti epätasapainossa, että otin aikalisän, pakkasin toisen tenavan, koiran ja läppärin mukaan ja lähdin vanhempieni luo Lappeenrantaan. Vetämään henkeä.

Joskus pienikin aikalisä tekee hyvää, kun asioita katsoo hetken vähän kauempaa. Nyt on taas mukava aloittaa uusi viikko, suunnitella asioita, kun on ne ihan hetkeksi tiputtanut kaikki harteiltaan. Koota ja järjestellä asiat uudestaan.


Viikonlopulta jäi ehkä hieman häiritsemään se, kun soittelin pianoa muutaman luovan vuoden (vuosikymmenen) tauon jälkeen ja mietin, että pitäisiköhän... EI.

Kommentit