8.8.2017

Elokuinen eräretki

Jos näillä saatesanoilla kerrotaan retkestä, olen minä mukana:

"Pahkajärven harjoitusalue on perustettu jo 1950-luvulla, eli reilusti ennen vuonna 1968 käyttöön otettua Vekaranjärven varuskuntaa. Pahkajärven harjoitusalueella sijaitsi aiemmin Tervarummun pieni korpikylä, jonka maat lunastettiin valtiolle harjoitusaluetta varten. Elokuun eräretken aikana käymme tutustumassa muutamiin kohteisiin entisen Tervarummun alueella ja kuulemme samalla alueen historiasta."

Kyse oli yksi kolmesta 100 ihmistä metsään-retkestä, joita on järjestetty tämän vuoden puolella. Ensimmäinen oli helmikuussa, kun Repovedellä järjestettiin täydenkuun retki ja toinen kesäkuussa, kun kävin kuuntelemassa kesäillan rummutusta

Näistä kolmas retki oli eräretki, jossa kuvauksenkin mukaan poikettiin Pahkajärven harjoitusalueelle. Yksinhän varuskuntien harjoitusalueille ei ole mitään asiaa, mutta jos sinne järjestetään ohjattu retki, olin ainakin minä innosta soikeana mukana.

Viime torstaiaamuna kokoonnuimme Repovedelle Tervajärven sisääntulon luokse. Kävimme läpi reitin, jota tulisimme kulkemaan sekä reitin poikkeavasta luonteesta johtuen muutamia ehdottomia sääntöjä, joita tulisi noudattaa mentäessä puolustusvoimien maille.




Päivä ei olisi voinut parempi tällaiselle retkelle olla, vaikka välillä taivas oli täynnä tummaa pilveä ja muutaman sadepisarankin saimme niskaan. Maa oli aamukasteessaan pitkään kaunis ja ilma hieman odottava. Kulkiessamme polkuja pitkin, olin aika samaa mieltä ilman kanssa siitä fiiliksestä, joka ympärillä oli. Hieman jännittynyt, mutta kuitenkin rauhallinen.



Retkellä kuulimme tarinoita paikan historiasta, siitä, mitä se oli ollut ennen puolustusvoimien harjoitusalueeksi siirtymistään. Vaikka itsekään en ole mikään suurissa väkijoukoissa ja kaupungeissa viihtyjä, tuntui silti tällainen elämäntapa, jossa asuttiin kuitenkin aika syrjässä muista, aika jännältä. Elämä on ollut varmasti hyvin erilaista, sellaista, mitä ei edes pysty täysin ymmärtämään.


Mietin tätä monta päivää retken jälkeen kotona puuhaillessani, että mitä jos minulla ei olisi tätä ja tätä päivittäisessä käytössä; sähköä, juoksevaa vettä, autoa, lähikauppaa. Käytännössä kaikkia niitä asioita, joihin olen päivittäin tottunut. Ei minua haittaa näiden puuttuminen luonnossa liikkuessa tai mökillä ollessa, mutta päivittäin. Elämä olisi hyvin erilaista.




Yksi asia, mihin tulee joka kerta luonnossa liikkuessa kiinnitettyä huomioita, on ajan katoaminen. Tälläkin kertaa saapuessamme taukopaikalle Lojukoskelle, oli aika vain hävinnyt johonkin. Jos vatsani ei säännöllisin väliajoin ilmoittaisi tankkauksen tarpeesta, kävelisin varmasti auringonlaskuun asti ymmärtämättä ajan kulua. Vaikka taukoja on hyvä pitää säännöllisin väliajoin, on silti aika mukava ajatus, että aika menettää luonnossa merkityksensä.

Tauon jälkeen kävelimme vielä Lojukoskelta takaisin Tervajärven sisääntulon parkkipaikalle ja jos aistin yhtään kanssaretkeilijöiden fiiliksiä oikein, olisi tällaisille retkille tulijoita toistekin. Ainakin itse voin suositella lämpimästi tällaista retkeä, jossa kuljetaan mukavan leppoisaa tahtia, kuunnellaan kertomuksia menneiltä ajoilta ja samalla oppii lisää paikallishistoriasta. Lisäksi tällainen retki herättää monia ajatuksia luonnosta, sen kunnioittamisesta ja siitä, kuinka helposti sitä nykyään luonnosta voikaan vieraantua.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti