13.6.2017

Suunnittelussa metsäpuutarha

Uskaltaisiko tässä jo sanoa, että phuuuh, koska tämän kevään pahimmat kiireet alkavat olla takanapäin ja olen edelleen lähes täydessä vedossa. Toki vapaapäivien hieman pidempään nukutut aamut tuntuvat hyviltä ja hetket, kun ei tarvitse tehdä mitään, tuntuvat lataavan akkuja kohinalla. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, kuinka järkevästi olen tällä kertaa osannut jakaa jaksamiseni ja ajankäyttöni niin, että patterit eivät ole päässeet täysin loppumaan. Joistain jutuista on toki täytynyt hetkeksi luopua, kuten aamuisista joogista, pitkistä metsälenkeistä koiran kanssa, blogin aktiivisesta kirjoittamisesta. Pikkuhiljaa saan kuitenkin taas palauteltua nämäkin takaisin arkeen.

Myös muutamia mielessä kyteviä projekteja on aika alkaa pikkuhiljaa toteuttelemaan. Yksi näistä on jo vuosikausia mielessä pyörinyt metsäpuutarhan rakentaminen. Pihamme takaosassa on pieni metsä, jonka halusin jo rakennusvaiheessa säilyttää juurikin sillä ajatuksella, että joku päivä teen siitä oman pienen metsäpuutarhani, jossa risteilee pieniä polkuja, kasvaa alppiruusuja sekä monia muita kasveja. Mieskin on puhunut pienestä kodasta, mikä ei ole huono ajatus ollenkaan.



Metsäprojekti on kuitenkin jäänyt kaiken muun tekemisen alle, kunnes tänä keväänä ajatus nosti taas päätään. Kieltämättä työni Mustilassa puutarhalla on tuonut lisäinnostusta aiheeseen ja olen työpäivien jälkeen käynyt ihastelemassa arboretumia ja imemässä ideoita omaan pieneen metsääni (kuvat arboretumista). Voin vain kuvitella, miltä näyttävät metsän siimeksestä pilkistävät alppiruusujen ja atsaleoiden kukat tai myöhemmin kesällä kukintansa aloittava köynnöshortensia. Olen kirjoittanut jo pitkän listan kasveista, joita haluaisin metsästä löytyvän.

Näiden lisäksi haluaisin säilyttää metsän omaa kasvillisuutta mahdollisimman pitkälle ja jopa lisätä sen monimuotoisuutta luonnonkasveilla. Hieman epäselvää minulle on vielä, saako kasveja jokamiehenoikeudella ottaa juurineen. Osassa lähteistä se on kielletty, mutta osassa taas sanotaan, että pieniä määriä voi ottaa, jos ottaminen on niin pienimittakaavaista, että luontoon ei jää siitä jälkeä. Ehkä teen tämän varman päälle ja vierailen tuttujeni metsissä ja pusikoissa luvan kanssa. Enpä joudu sitten ainakaan siitä syystä lusimaan.

Mutta ennen istutustyötä täytyy tehdä hieman pohjatyötä. Metsäpuutarhan ensimmäinen projekti on parin puunrungon ainakin osittainen siirto pois polkujen tieltä. Kaivelin varastosta muutama päivä sitten moottorisahan ja siimaleikkurin. Niillä pääsee jo hyvään alkuun, jos pieniä polkuja mielii tehdä. Olen kieltämättä tästä projektistani niin innoissani, että laulattaisin moottorisahaa ja siimaleikkuria varmasti pitkin yötä, jos niistä ei lähtisi niin pahaa ääntä.

Ja koska hyvin suunniteltu on puoliksi tehty (tiedän mieheni nauravan tässä kohtaa, koska tämä lause ei kuvasta minua ollenkaan), olen käynyt kirjastosta lainaamassa aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, jota tosin löysin vain yhden opuksen verran, eli Ella Rädyn ja Hanna Marttisen kirjan Suomalainen metsäpuutarha. Eikö oikeasti enempää aiheeseen liittyvää kotimaista kirjallisuutta ole olemassa? No mutta, kirja tuli imaistua yhdessä illassa (yössä) ja nyt sormet syyhyävät jo kovasti päästä metsän kimppuun.

Mitä tulee tuohon suunnitelmallisuuteen tai sen puuttumiseen, taidan olla ikuinen optimisti sen ajatuksen kanssa, että kun alkaa vain tekemään, niin kyllä ne asiat siitä selkiintyvät. Tietenkin tiettyjä juttuja täytyy suunnitella, mutta se ei kieltämättä kuulu vahvuuksiini. Mutta hyvä tästä tulee, vaikka muutamat hups- ja oho-sanat tulen varmasti omasta suustani vielä kuulemaankin.    




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti