25.6.2017

Perinteinen juhannusretki Saimaalla

En edes muista, kuinka pitkän ajan taakse nämä juhannusveneilyt kantavat, mutta niin tärkeä perinne siitä on jo syntynyt, että joka juhannus täytyy veneilemään päästä, oli keli mikä tahansa. En kyllä rehellisesti muista kovinkaan montaa juhannusta, jolloin keli olisi ollut aurinkoinen ja todella kesäisen lämmin, mutta se ei onneksi menoa haittaa. Lapset pakkaavat aina uimapuvut ja pyyhkeet mukaan ja viimeistään tässä vaiheessa vuotta jää talviturkki Saimaaseen.


Tällä ajatuksella pakattiin pelit ja vehkeet tämänvuotisellekin reissulle ja uimapukujen ja pyyhkeiden lisäksi matkaan lähti myös villasukat ja villapaidat. Ja molemmat ääripäät tulivat käyttöön. Ilma oli pilvinen ja tuulinen, mutta aurinko pilkisteli pitkin päivää aina sitkeästi jostain pilviverhon lomasta.

Perille päästyämme Ilkonsaareen lennähti tenaville uimapuvut päälle ja kylmästä vedestä johtuneiden alkukiljahdusten jälkeen molemmat pulikoivat vedessä tovin jos toisenkin. Olin minäkin vähän niinkuin muodon vuoksi bikinit mukaan pakannut, mutta hrrr... ehkä elokuussa sitten.


Ilkonsaaret muodostuu kahdesta saaresta, josta pienemmälle parkkeerasimme veneemme. Ilkonsaaret on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka, jos Saimaalla seilailee. Olemme tehneet useammankin retken vanhempieni kanssa tähän kohteeseen vuosien varrella. Isommalla saarella on enemmän hiekkarantaa ja erikoisuutena saarta kutsutaan myös Skiittasaareksi, koska saarelle on rakennettu kolme ortodoksista kappelia, eli tsasounaa. Muutama vuosi sitten kävimme tutustumassa myös näihin ja on kieltämättä vähän hassu fiilis, kun kappelit ilmestyvät polun takaa näkyviin.



Tällä kertaa olimme kuitenkin vähemmän hartaissa tunnelmissa ja keskityimme muihin aktiviteetteihin, kuten uimiseen, syömiseen, päiväuniin ja mato-ongintaan. Päivä kului ihan tosi vauhdilla ja illalla kahdeksan maissa aloimme miettimään, josko tästä pitäisi lähteä kohti Lappeenrannan satamaa. Kieltämättä yön yli retki olisi houkuttanut, mutta ehkä sekin kerta tulee vielä joskus.



 

Nämä juhannusretket ovat kyllä joka kerta niin ikimuistettavia, koska ainakaan itse en kyllästy varmasti koskaan veneilyyn ja varsinkaan tuolla Saimaalla seilailuun. Veneen irrottauduttua laiturista ja viimeistään siinä kohtaa kun kaupungin rakennukset ja tehdas jäävät takavasemmalle, alkaa sellainen mukava rauha hiipiä olemiseen ja kaikki turhat kiireet ja stressi valua pois. Illalla takaisin satamaan palatessa olo on henkisesti virkeä ja levännyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti