27.6.2017

Aina ei tarvitse lähteä kauas, riittää, että menee sillan alle

Olisikohan se ollut vuotta 1997, kun sanoin ystävilleni, että "Miettikää, lähden kesäksi Kouvolaan. Kouvolaan. (Ja tähän sellainen silmien pyöräytys). No, kai sen muutaman kuukauden kestää. Ja saan sen päättötyön tehtyä."

Ja sillä samalla reissulla ollaan vieläkin. Saimaan rannalla, luonnon ääressä kasvaneelle tällainen betonikaupunki ja paikka, jossa enintään vaihdetaan junaa, oli aikamoinen shokki. Pitkään pidin näitä huudeja ankean harmaina, kunnes löysin ensin vihreää lenkkipoluilta ja paikkojen tullessa tutuiksi lähdin seikkailemaan metsiin, etsimään uusia polkuja, kuulin hienoista paikoista ja pikkuhiljaa hyväksyin Kymijoen jonkinlaiseksi vesistöksi.


Palatessani taas retkeilyn pariin, olen löytänyt monia paikkoja tästä lähialueilta, missä tehdä ihan päiväretkiä tai sitten vähän pidempiäkin reissuja. Aluksi googlettelin lähitienoon luontokohteita ja pikkuhiljaa myös puskaradio alkoi toimia ja napsin vinkkejä ystäviltä ja tutuilta.

Ja kuinka paljon tällä aluella onkaan retkikohteita. Niitä on valtavasti. Viime syksyn ja talven aikana tuli käytyä monen monta hienoa paikkaa läpi ja tallattua useita polkuja. Olen jäänyt ihan totaalisesti koukkuun lähimatkailuun.

Vaikka sanotaan, että matkailu avartaa ja kaukaa näkee lähelle, voisin tässä kohtaa lanseerata myös uuden sanonnan, joka kuuluu: Aina ei tarvitse lähteä kauas, riittää, että menee sillan alle. 

Bongasin tuttuni päivityksestä tässä juhannuksen pyhinä kohteen Pessankosken silta ja siitähän mielenkiintoni heräsi. Varsinkin sen jälkeen, kun tajusin, että kohdehan sijaitsee meiltä reilun viiden kilometrin päässä. Nappasin natiivin ystäväni mukaan opastamaan minua kohteeseen ja ajelimme viettämään iltaa sillan alle.

Ja enpä olisi uskonut, että tehtaan vierestä sillan alta löytyy näin hieno paikka. Alue tuntui olevan myös kalastajien suosiossa, koska heitä useammalla kalliolla vapoineen näki. Itselläni oli vain kamera mukana ja siinä kalliolla istuskellessani ja maisemia sekä lokkeja/tiiroja kuvatessani mietin, että tällaista superlähiretkeilyä pitäisi tehdä useamminkin.

Ei aina tarvitse lähteä edes metsään. Riittää, että tulee istumaan kivalle paikalle joen rantaan ja nauttii vaikka ihan siitä kontrastista, jota luonto, kaunis kesäilta ja joki tarjoavat vieressä olevalle sillalle.

Ja sen verran vielä ohjeistusta sillan alle haluaville, että tultaessa tehtaalta päin ajetaan sillan yli ja käännytään heti sillan jälkeen vasemmalle. Soratie vie sillan kupeeseen ja sinne mahtuu jättämään auton.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti