Täydenkuun retki


Se taisi olla helmikuuta, kun kävin ohjatulla täydenkuun retkellä Repovedellä. Ihastuin tuolloin pimeään luontoon ja siihen, kuinka metsän näkee aivan eri tavalla, kuin päivänvalossa. Tästä innostuneena olemme käyneet ystäväni kanssa tässä kevään aikana jokaisena täydenkuun iltana metsässä kävelemässä. Kuuta emme ole kevään aikana vielä päässeet näkemään pilviverhon vuoksi, mutta se ei ole oikeastaan ollutkaan se suurin pointti. Suurin mielenkiinto on kohdistunut itse luontoon ja sen seuraamiseen, kuinka kuukausi kuukaudelta metsä herää kevääseen. Päivät pidentyvät, lumet sulavat, jäät ovat lähteneet järvistä, linnut laulavat myöhäänkin illalla ja pikkuhiljaa ensimmäiset kukat alkavat avautua.


Kevät on täällä, vaikka ilmat eivät vielä kovin lämpimiä olekaan. Eilen toppasin päälle aika pitkälle saman vaatetuksen, kuin helmikuussakin, mutta pääasia on se, että ei tule kylmä. Minkä tahansa metsäretken pilaa helposti kastuneet varpaat tai luihin viimova kylmyys.

Eilen illalla oli tosiaan taas täysikuun aika ja hieman meitä jännitti, miten käy ilmojen puolesta, sataako vettä vai lunta, onko taivas taas pilvessä, kuten se on aiemmin tänä vuonna täydenkuun aikana ollut. Ajellessamme kuitenkin kohti Hiidenvuorta, alkoi taivas kuitenkin kirkastumaan sateen jäljiltä ja perille päästyämme taivaalla oli enää muutamia pilviä. Jee!


Rappusia ylös kiivetessämme alkoi aurinko pikkuhiljaa laskea ja taivas muuttua kauniin oranssiksi. Kiitollisuuden määrä nousi joka askelmalla ja ylös päästyämme seisoimme vain hetken hiljaa tuijottaen taivaanrantaan. Siinä hetkessä tajusin, kuinka ikävä minulla on ollut metsään ja luontoon. Ja kuinka onnelliseksi se minut tekeekään. Kuinka onni on kiinni pienistä asioista. Kuten auringonlaskun katsomisesta.


Auringon laskiessa fiilistelimme kesän tulevaa retkeä (infoa lisää tuolla lopussa) ja tilailimme vähintään samanlaista keliä tosin hieman lämpimämmällä vivahteella. Rehellisyyden nimissä olisi ihan mukavaa, jos heinäkuussa ei olisi lumisateita ja pakkasasteita, eikö?

Olemme Katariinan kanssa suunnitelleet siis tässä kevään aikana metsäretkeä, johon saisi yhdistettyä metsässä rauhoittumisen, joogan ja hyvinvoinnin. Retki järjestetään täydenkuun aikaan heinäkuussa ja aiempaa joogakokemusta ei tarvita, koska kyse on enemmänkin luonnossa rauhoittumisesta hyvin rauhallisten joogaharjoitusten ja ohjatun meditaation avulla. Muokkasimme retken sellaiseksi, että se sopii varmasti kaikille, jotka ovat kiinnostuneita luonnosta ja sen rauhoittavasta voimasta. Itse odotan tätä retkeä innolla ja toivottavasti saamme kasaan mukavan pienen porukan, jotta pääsemme fiilistelemään kesäistä luontoa yhdessä. Tervetuloa mukaan :)



Kommentit