24.5.2017

Hetken kestävää kauneutta

Kesä on tullut jäädäkseen. Jee! Millä mielettömällä kohinalla kaikki kasvaakaan tällä hetkellä. Iltaisin kotiin tullessani voin vain ihmetellä, kuinka puut ja pensaat ovat ottaneet aimoharppauksen kasvussa eteenpäin. Kirsikat ovat aloittaneet kukintansa, perässä seuraavat luumu ja päärynä, sekä jäniksen kaluama omenapuu. Miten ne jänikset osaavat löytää rungon suojauksista huolimatta? Niillä on varmaan joku koulutus siihen.

Olen uskaltanut istuttaa jo siemenestä kasvattamani kesäkurpitsat ja todella toivon niiden saavan voimaa maasta. Vähän sellaisia rassukoita ne sisällä kasvaessaan olivat. Lisäksi olen vaivihkaa kotiuttanut muutamia kesäkukkia ja yrttien taimia. Nauttinut siitä, kun olen saanut vielä työpäivän jälkeenkin saanut työntää sormet multaan. 

Töistä puheenollen, olen huomannut, että tällainen sopiva syke työn ja vapaa-ajan välillä on taas ihanaa. Kahta, jopa kolmea työtä tällä hetkellä pyörittäessäni tunnen itseni energisemmäksi, kuin mitä olen ollut pitkään aikaan. Ja tottakai myös kesällä ja valoisuudella on iso osuus jaksamiseen.

Viime launtaina meillä oli töissä puutarhakauden avajaiset ja työpäivän päätteeksi kävimme vielä ihastelemassa japaninmagnolia 'Vanha Rouvaa'. Tuntuu jotenkin ihan epätodelliselta katsoa puuta, jota ei koskaan voisi kuvitella löytävänsä Suomesta ja silti tiedät seisovasi jalat tiukasti kotimaassa. Hassua. Kukkien määrä on valtava ja puun alla seisoessa hetki vetää ihan hiljaiseksi. Tämä kaikkien vähänkään luonnosta ja puutarhasta kiinnostuneden pitäisi nähdä. Kukinta kestää vain hetken, jonka jälkeen lehdet valtaavat alan ja tuntuu, kuin  koko puu vetäytyisi takavasemmalle antaen tilaa muille kevään kukkijoille.

Ja kyllähän tällainen vakuuttaa kenet tahansa niin voimakkaasti, että tarve vastaavan puun hankintaan omalle pihalle tulee vähintään pakolliseksi. Kyllä, myös omalla pihallani kasvaa nyt 'Vanha Rouva'. Vanhetaan yhdessä ja kaunistutaan vuosi vuodelta.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti