Kuplasta kuplaan


Viikonloppu oli niin täynnä kaikkea mukavaa ohjelmaa, että vielä näin tiistaiaamunakin tuntuu siltä, että ei ole oikein palautunut viikonlopun kuplasta. Lauantaina ja sunnuntaina ajelin Helsinkiin Yogafunc-koulutukseen ja sunnuntai-iltana meillä oli vielä valmennusryhmän kanssa viimeinen tapaaminen. Tällaisesta kahdesta kuplasta irrottautuminen vie oman aikansa. Kuinka mukavaa olisi ollut vain sanoa koulutuksen tai kurssin päätteeksi, että ei ei lähdetä, vaan jäädään tähän. Ei puhkaista tätä kuplaa.

Kun on toiminut tiettyjen ihmisten kanssa säännöllisesti joko pidemmän aikaa tai vaihtoehtoisesti pienemmän aikaa hyvin intensiivisesti, on vaikea päästää irti. Ei haluaisi, että kupla rikkontuu ja jokainen lähtee omaan suuntaansa. Tiedättekö tunteen?

Onneksi on aina se oma isompi turvakupla, jossa on paksummat kuoret, eikä se rikkoonnu niin helposti. Se kupla, johon mm. kuuluu perhe, ystävät ja työ. Sinne on aina hyvä muljahtaa pakoon muuta maailmaa. Itse saatan elää tässä omassa mukavassa kuplassani pitkiäkin aikoja niin, että en lue edes uutisia, mieti muita juttuja, kuin niitä itselle tai läheisille tärkeitä. En halua rikkoa illuusiota omasta pienestä maailmastani, jonka olen kuplaani rakentanut. Haluan ottaa kuplaani vain asioita ja ihmisiä, jotka palvelevat ajatusmaailmaani. Työntää pois ne asiat, jotka eivät sinne kuulu. Sulkea koko muun maailman kuplan ulkopuolelle.

Hetkittäin tällainen omassa kuplassa eläminen on ihanaa ja loppupeleissä aika huoletontakin. Toki kuplaan mahtuu omat murheensa, eikä se ole sama asia, kuin mukavuusalue. Silti se on sellainen oman elämän turvasatama, jossa tietää asioiden olevan niin, kuin ne itselle ymmärrettävissä ovat.

Mutta kuinka tervettä on joskus astua pieni askel ulos omasta kuplastaan ja tarkastella maailmaa hieman laajemassa mittakaavassa. Nähdä myös ne ihmiset, jotka eivät edusta omaa näkökantaasi tai ole kiinnostuneet samoista asioista. Nähdä heidän kuplansa ja yrittää ymmärtää maailmaa heidän silmillään. Liian helposti tulee ainakin ajatuksen tasolla vain käännettyä selkänsä toisten maailmalle ja jatkaa omassa kuplassa hengailuaan.

Saati jos astuisi vielä toisenkin askeleen taaksepäin. Kuinka maailma laajenisi entisestään ja samalla ehkä ymmärrys asioita kohtaan kasvaisi. Harva asia on juuri sellainen, kuin se ulospäin näyttää ja ymmärtämällä taustat ja asiat laajemmassa mittakaavassa, kasvaa myös oma ymmärrys muiden kuplia kohtaan. Itse ajattelen asian niin, että kuinka paljon maailmasta jäisikään näkemättä ja kokematta, jos ei osaisi astua koskaan oman kuplansa ulkopuolelle. Vaikka se maailma ei olisikaan sitä, missä itse haluaisi elää, on silti mielestäni tervettä kohdata myös sekin ulottuvuus ainakin silloin tällöin. Koskaan ei tiedä, mitä hyvää sieltä löytää.

Kommentit