tiistai 18. huhtikuuta 2017

Kevyt olo


Viikolla olevista pyhistä tuppaa tulemaan aina pienimuotoinen jet lag, kun näin tiistaiaamuna kroppa ei ihan varmasti osaa sanoa, onko nyt maanantai vai tiistai. Ei minulla ole mitään näitä arkipyhiä vastaan, mutta viimeistään huomenna tiedän jo miettiväni, että miten tämä viikko meneekin näin nopsaan.

Pääsiäisen pitkä viikonloppu meni mukavasti huilailun, työn ja puuhastelun merkeissä. Sain vihdoin ja viimein otettua rätin ja lastan käteen ja jaoin ikkunanpesuprojektin kolmelle päivälle. Jos kodin siivoustöistä pitäisi valita se jokin inhokki, niin omalla kohdallani se on tuo ikkunanpesu. Pestäviä pintoja riittää ja kieltämättä eilen yhdessä mietittiin mieheni kanssa, että kuka urpo on halunnut tähän kotiin myös tällaisia ihan hölmösti alaspäin avautuvia ikkunoita. Hitsi mikä homma. Mutta työ tekijäänsä kiittää ja eron todella huomaa. Aurinkokin on alkanut paistaa ihan kirkkaalta taivaalta sisälle asti ;)

Viikonloppuun kuului myös joogakurssi, jonka ensin meinasin missata ja sitten viimeiseen saakka pohdin, onko kroppa vielä lenssuilun jälkeen siinä kunnossa, että jaksaisin tehdä harjoitusta. Mutta jaksoin. Jopa hämmästyttävän hyvin. En tiedä, tekikö pitkä lepo tehtävänsä, mutta jooga ei ole koskaan tuntunut näin kevyeltä. Ja en valehtele yhtään sanoessani koskaan. Tuntui ihan hassulta vain liukua harjoitusta eteenpäin ja välillä mielessä jopa kävi, että olenko tämä minä. Oma harjoitukseni on usein aika raskas ja hidas, helposti sellainen suorittava. Nyt tuntui, että olisin päästänyt jostain irti ja antanut vain mennä.

Ja kieltämättä lenssuilun aikana sohvan pohjalla maatessani kävin läpi aikamoisen kirjon tunteita laidasta laitaan. Jokaiselle päivälle riitti jotain märehdittävää, joita työstin pääkoppani sisällä. Ehkä liika rypeminen aiheutti sen, että päästin irti isosta osaa harteilla kantamistani asioista.  Huomasin mm. sen, että olen kantanut pitkään tiedostamattani mukanani asioita, jotka olin luullut jo jättäneeni, mutta niin ne näköjään pulpahtelivat pintaan, kun oikeasti joutuu olemaan paikallaan ja hiljaa. Ensin tuli tunne ja sen mukana pikkuhiljaa alkoi valottumaan myös syy tunteeseen. Kun käy läpi nuo kaikki tunteet ja tiedostaa niiden syyt, on helppoa päästää irti koko moskasta. Se keventää oloa kummasti.

Kaiken sen irtipäästämisen jälkeen tuntuu, että energiaa on aivan eritavalla (toki myös sillä levolla on oma osuutensa) ja aika tulee käytettyä tehokkaasti. Tulee tarttuneeksi helpommin myös niihin ei niin suosikkitöihin, kuten vaikka ikkunoiden pesuun, eikä vain mieti niitä sellainen henkinen oksennusrefleksi sisällään; yök, tuokin pitäisi tehdä. Ei, vaan tein ihan oman listan kaikista inhokkijutuista, joita jopa hieman odotan alkavani tehdä. Jee.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti