14.3.2017

Vuortenvalloittajat

Tiedättekö te, missä on Pappatunturi? Se on kuulemma hieman Oulun yläpuolella, siellä jossain. Ehkä. Joskus toisen aivopierut jäävät niin legendoiksi jo syntyessään, että ei kai se auta muu, kuin ottaa projektiksi lähteä etsimään, missä se Pappatunturi mahtaakaan olla. Sehän voi löytyä oikeastaan mistä vain. Vaikka Repovedeltä. Onhan siellä niin monta vuortakin, että miksi ei myös yhtä Pappatunturia.

Jotta Pappatunturi ei jää ihan sisäpiirin vitsiksi, niin voit käydä kurkkaamassa koko tarinan Janinan itsekertomana ja todeta itsekin, kuinka mokaaminen itseasiassa joskus todellakin on hyvästä. Sitä en tiedä, olisimmeko löytäneet itseämme ilman tällaista pientä mokaa Repovedeltä Saarijärven sisääntulon luona Annan ja Janinan kanssa viime lauantaina. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja matka alkoi kohti metsää ja vuoria. Ja eihän sitä tiedä, vaikka itse Pappatunturiakin.


Vastaavaa reittiä en ollut itsekään aiemmin kulkenut, mutta arvioin, että se olisi juuri passeli päiväreissu, jossa ehtisi fiilistellä maisemia ja pysähtyä syömään myös eväitä. Ilmat tosiaan olivat päättäneet olla mitä suotuisimmat ja aurinko paistoi koko päivän lämmittäen mukavasti, lämpötila oli hieman plussan puolella, eikä tuulikaan kylmentänyt ilmaa. Metsäpoluilla kävellessä piikkikengät olivat hyvä valinta, vaikka ihan tavallisillakin toki pärjäsi.

Ensimmäisenä kävelimme valloittamaan Olhavanvuorta, jossa en ollut itsekään aiemmin käynyt. Olhava on kiipeilijöiden suosiossa ja hieman myöhemmin päivällä kuulimme, että siellä oli ollut toimintaa sinäkin päivänä. Kallion laelta sitä ei tietenkään voinut nähdä, koska ihan niin lähelle reunaa ei ole syytä mennä kurkkimaan. Mutta Olhavanlammen jäällä oli kävelijöitä ja hiihtäjiä ja tästä suunnasta kiipeilijöidenkin touhut näkee paremmin.

Maisemat Olhavanvuoren laelta olivat vaikuttavat ja maisemat ulottuvat kilometrien päähän. Melkein voisin vannoa nähneeni Norjaan saakka. Ja Janinakin sanoi bonganneensa ehkä Pappatunturin. Uskon sen helposti.

Olhavalta matkamme jatkui kohti Mustalamminvuorta, joka Mustavuorenakin tunnetaan. Täällä kävimmekin jo vuodenvaihteessa Viivin kanssa ja vaikka maisema oli talvinen ja kaunis silloinkin, oli se silti hyvin erilainen verrattuna keväisen talven maisemaan. Jokaisessa vuodenajassa on ne omat kauniit juttunsa. Vaikka joskus sitä mielessään hieman manaakin tätä Suomen vaihtelevaa ilmastoa, on se kokonaisuudessaan aikamoinen rikkaus saadessaan asua maassa, jossa on selkeät vuodenaikojen erot.

Mustalamminvuoren laella on näkötorni, josta näkee yli Repoveden tai kohteen, josta juuri olimme tulleet, eli Olhavan. Maisemat ovat näkörnista katsellessa vaikuttavat ja mielessä on käynyt molemmilla käyntikerroilla, että joku päivä kipuan torniin katsomaan ja kuvaamaan auringonlaskua.



Näkötornin juurella söimme eväät ja joimme teet sekä nautimme keväisen lämmittävästä auringosta. Eron huomaa jo selvästi parin kuukauden takaiseen, kun auringonsäteet alkavat jo oikeasti lämmittää, eikä kelloa tarvitse vilkuilla koko aikaa peläten auringon laskua. Päivä on pidentynyt yllättävän nopeasti ja päivänvalosta ehtii nauttia jo oikein kunnolla.

Laskeuduttuamme Mustalamminvuorelta kävelimme takaisin autolle Valkjärven poikki jäätä pitkin. Tämä oli kuin piste iin päälle, kun metsässä kävelyn ja kauniiden maisemien ihastelun jälkeen saimme vielä kävellä hetken järven jäällä. Lunta oli onneksi sen verran vähän jään päällä, että ihan mahdottomaksi tarpomiseksi kävely ei oikeasti mennyt, kun päivän aikana lämmittänyt aurinko oli vienyt hankikannon mennessään ja kenkä upposi lumeen joka askelmalla.
Alla olevaan karttaan olen merkinnyt vielä punaisella kulkemamme reitin, jos joku innostuu lähtemään päiväretkelle vuortenvalloitukseen. Suosittelen.

Meidän päivämmehän ei toki pelkkään retkeen päättynyt, vaan ajelimme vielä meille istumaan iltaa, saunomaan, herkuttelemaan muutaman viinilasin kera ja parantamaan maailmaa. Äkkiseltään en keksi parempaa tapaa viettää aurinkoista kevätpäivää. Hyvää seuraa, metsäretki, hyvää ruokaa ja juomaa, sauna ja ajoissa nukkumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti