Katse kohti puutarhan kevättä

Eipä tarvitse auringon montaa kertaa pilkahtaa keväisesti, kun mieli alkaa jo vaellella ensi kesässä. Keittiön pöydän ääressä istuessani ja tehdessäni toimistotöitä katse takertuu yhä useammin pihan talviunta viettävään kasvimaahan. Pari lumen alta pilkottavaa kasvilavaa pistävät miettimään, mitä ihmettä sitä istuttaisi perinteisten kesäkurpitsoiden ja herneiden lisäksi. Olisiko sitä niin innokas, että tänä vuonna kasvattaisi ainakin osan taimista itse?

Keväällä meinaa kieltämättä lähteä helposti lapasesta noiden siementen kanssa ja vähän kuin vahingossa tulee kylvettyä liian paljon kaikkea mahdollista. Viime vuonna päädyin siihen, etten esikasvata yhden yhtä tainta, vaan ostan kaikki valmiina. Se oli kieltämättä hyvin helppo ratkaisu, mutta silti tuntui, että keväästä jäi joku pieni pala kokematta. Josko tänä vuonna löytäisi tähän jonkun kultaisen keskitien ja kylväisi ihan vain muutaman siemenen. Saas nähdä, miten käy.

Sen lisäksi, että olen innostunut liikkumaan luonnossa tänä talvena huomattavasti enemmän ja havannoinut luontoa ja kasveja talven ja lumen alta, olen tehnyt samaa myös omassa puutarhassani. Vaikka puutarhassa ei tietenkään tapahdu yhtä paljon kuin kasvukauden aikana, on pihan puut, pensaat ja muut kasvit kauniita talviasussaankin. Olen kiertänyt puutarhaa useampaan otteeseen tässä talven aikana ja vaikka en myönnäkään jutelleeni kasveille, olen saattanut jopa hieman lapioida lunta arempien kasvien päälle ja käynyt kurkkimassa, onko magnolioiden ja alppiruusujen nupuissa elämää. Lisäksi taidan kaivaa jostain talviteloilta oksasakset ja rapsia muutamat oksat pois herukkapensaista sekä omena- ja päärynäpuusta.

Löytyykö joukosta muita puutarhan kevään odottajia?


Kommentit