Helmikuinen viikonloppu täynnä hyvinvointia

"Oliko teillä hauskaa? Mitäs te teitte?" Kysyi mieheni kotiin päästyäni. 
"Joo, oli. Me syötiin, leikittiin, pelattiin, askarreltiin karjalanpiirakoita ja oltiin."

Näistä eväistä syntyi ihan huippuviikonloppu, joka latasi akut alkavaa viikkoa varten. Mahtava seurakin takasi sen, että viikonlopun kuplasta oli haikea irroittaa. Tällainen mökkimäinen viikonloppu terveellisine aktiviteetteineen oli todellakin enemmänkin kuin tervetullut tähän saumaan.

Perjantaina koulun jälkeen fillaroin tukka putkella kotiin ja Anna tulikin nappaamaan minut kyytiin kohti Kitteetä ja ihan huikeaa viikonloppua. Toki osasinkin jo odottaa jotain kivaa tulevaksi viime kesäisen reissun ja seuran perusteella. Viime kesänä oli jo puhetta, että pitäisi viettää tällainen viikonloppu vähintään toiseenkin otteeseen ja vaikka tätäkin viikonloppua suunniteltiin ja odotettiin pitkään, tuntui se tulevan kohti yllättävän nopsaan.

Kun pääsimme perille, oli ilta jo pitkällä, mutta kuinka lämmin vastaanotto voikaan olla ja kun pääsee vielä katettuun pöytään ei voi kuin vetää henkisiä high fiveja ja nauttia olostaan.
 




Lauantain ohjelmistoon kuului runsaan aamupalan jälkeen kehittelemäni Syrjiksen Selviytyjät-kisa, jossa kaksi joukkuetta taisteli ankarasti maineesta, kunniasta ja mahtavasta palkinnosta. Kisa koostui erilaisista osioista, joissa tarvittiin fyysisen kunnon lisäksi mm. luovuutta, tarkkuutta ja taiteellisuutta. Onneksi ilmakin suosi kilpailijoita, vaikka kylmä tuskin tuli kenellekään mm. burpeiden, kottikärrykävelyn ja repparikannon jälkeen. Fyysiset osuudet eivät toki olleet pelkkää raakaa urheilua, vaan väliin mahtui myös leikkimielistä kisailua mm. polttopallolla ja olkapäähipalla.

Lisäksi kisassa oli hieman yllätyksellisiä osuuksia, kuten halon kantoa ja roskien keräilyä. Voittajaksi selvinnyt joukkue sai mahtavan palkinnon ja pääsi suorittamaan palkintokyykkyjä ja lohdutuspalkintona hävinneelle joukkueelle oli, että ei häviö ei harmittanut ihan niin paljon, kun ei tarvinnut tehdä voittokyykkyjä. Win-win, sanoisin.

Tällaisten ulkotreenien kehittely luontoon on kyllä ihan huippuhauskaa puuhaa ja kieltämättä odottelen jo Syrjiksen Selviytyjät kisaa osaa 2.0, jota tuossa jo hieman aloinkin ideoimaan nyt kun puitteetkin ovat hieman paremmin hanskassa.

Iltapäivällä meillä oli karjalanpiirakkatehdas, kun Annan äiti neuvoi meille kädestä pitäen, kuinka riisipiirakoita oikein tehdään. Puuhastelu oli kyllä hauskaa ja veikkaan, että yhtään samannäköistä piirakkaa ei niiden lähes sadan tuotoksen joukosta löytynyt, vaan jokainen näytti ihan omaltaan.

Olen joskus vuonna miekka ja kivi tehnyt näitä itse aiemminkin, mutta jotenkin minulle jäi silloin mielikuva, että piirakoiden teko oli paljon työläämpää, kuin mitä se nyt oli. Tällä kertaa taikina pysyi kuitenkin hyvin kasassa ja muutenkin tekeminen oli oikein mukavaa.



Syöminen toki kuuluu isona osana tällaiseen viikonlopunviettoon, eikä ruokailu jäänyt pelkkiin karjalanpiirakoihin, vaikka allekirjoittanut toki voisi elää niilläkin helposti. Notkuvat aamupalapöydät, välipalat ja maukas päivällinen/illallinen ei jättänyt varmasti kenenkään vatsaa tyhjäksi. Ja kun pöydän ääressä istuu vielä sen reilut 10 ihmistä, on tunnelma taattu.

Parhaat naurut takaa kuitenkin tällaisessa porukassa lautapelit, joista Alias nousi tänä viikonloppuna kärkeen. Kun mennään teemalla miehet vastaan naiset, saattaa välillä tulla hieman kaukaakin haettuja sanoja tai sanoja joiden merkitystä ei tiedä, mutta jotka kuitenkin ihmeenkaupalla pystyy selittämään. Tai sanoja, jotka selittäjä luulee tietävänsä, mutta sen merkitys onkin jotain aivan muuta. Ja kuitenkin tuli kaikesta huolimatta selvitettyä mm. sana, joka selittäjän mukaan sijaitsee pohjoisessa ja on hieman vuorta matalampi. Vähän niinkuin Tahko tai Ruka. Vastaajalle saattoi tulla Haltiatunturi ensimmäisenä mieleen, mutta tälläpä kertaa kyse olikin Pappatunturista. Tiedättehän paikan?

Kun vatsat oli naurettu kippuralle, päästiin rauhoittumaan savusaunaan, jonka Annan veli oli meille lämmittänyt. Itse olen kerran käynyt savusaunassa joskus yli 30 vuotta sitten, kun tavallisia saunoja ei oltu vielä keksitty (vitsivitsi). Ja nyt kävin taas. Oikein miellyttävä päätös vauhdikkaalle ja hauskalle päivälle.

Tällaisessa porukassa mukavaa on se, että joukkoon mahtuu hyvinkin erilaisia luonteita, eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä ja ikähaarukkakin oli aika reilu. Silti joukossa mahtui olemaan välillä äänessä, välillä hiljaa, olemaan porukassa tai vetäytymäään hetkeksi omiin oloihin, juttelemaan niitä näitä tai pohtimaan hieman syvällisempiä. Jokaisella oli kuitenkin tilaa olla oma itsensä.

Viikonloppu sujahtaa ohi kuitenkin aika nopeaan ja olisihan sitä keksinyt vielä jos ja vaikka mitä juteltavaa ja pelattavaa ja puuhattavaa, mutta sunnuntaina piti hieman haikein mielin pakata tavarat kasseihin ja jättää viikonlopun kupla odottamaan seuraavaa vastaavaa. En voi kuin kiittää Annaa, Elinaa, Janinaa, Marissaa, Outia ja Petraa puolisoineen tai ilman sekä Annan äitiä ja veljeä ihan huipusta viikonlopusta. Näitä lisää, kiitos!

Kommentit