Vielä kerran, Camino de Santiago - mitä mukaan, mikä oli kivaa ja mikä ei

Nyt kun pakkaset paukkuvat kovimmillaan ja kesä on muisto vain, haluan palata vielä hetkeksi syksyiseen retkeemme Camino de Santiagolle. Pikkuhiljaa, kun rakot ovat parantuneet ja viimeiset varpaankynnetkin irroneet (tiedän, liikaa informaatiota), on aika summata reissun hyvät ja huonot puolet. Ja jos joku miettii kyseisen reissun tekemistä (suosittelen kaikille), voi tästä olla sinullekin jotain hyötyä. Kyse on toki omista kokemuksista, mutta varmasti saman ovat kokeneet monet muutkin.

Ihan alusta asti, eli St. Jean Pied de Portilta (n. 800 km) emme lähteneet liikenteeseen, vaan Leonista (reilu 300 km), mutta kävelyä tuli ihan kivasti parille viikolle tuossakin matkassa.

Ennen lähtöämme tilasimme Jaakontien ystäviltä pyhiinvaelluspassit, joihin keräsimme matkan varrelta leimoja. Leimoja sai kahviloista, majapaikoista, kaupoista, turisti-infoista. Leimoja passiin tuli kerätä ainakin sen kaksi kappaletta päivittäin, jotta sinulla on mahdollisuus saada perillä Santiago de Compostelassa pyhiinvaellustodistus. Lisäksi viimeiset 100 km tulee kulkea kävellen tai vaihtoehtoisesti 200 km pyöräillen, jotta olet oikeutettu tähän passiin. Hieman epäselväksi minulle tosin jäi, riittikö se, että keräsimme passiin kaksi leimaa koko matkalta per päivä vai olisiko riittänyt, että viimeiseltä 100 km keräsi 2 leimaa passiin per päivä. No, vedimme jokatapauksessa varman päälle ja leimautimme passiamme usempaan otteeseen päivän aikana.

Lensimme Madridiin, josta menimme junalla Leoniin. Perillä Santiago de Compostelasta lähdimme kohti Madridin lentokenttää junalla. Lento Madridiin ja takaisin kustansi yhteensä 150 € Norwegianilla, junamatkat oli 50-60 euron luokkaa per matka. Suurimman osan yöpymisistä teimme albergueissa, eli yhteismajoituksissa, jossa samassa huoneessa on enemmänkin ihmisiä. Yöpymiset maksoivat 5-20 € yöltä. Hinnat kallistuivat, mitä lähemmäs Santiago de Compostelaa kuljimme. Muutamana viimeisenä iltana varasimme majoituksen ennakkoon, ihan varmuuden vuoksi. Yhteismajoituksissahan ei reissun aikana ole pakko yöpyä, vaan kylistä/kaupungeista löytyy myös hostelleja ja toisista albergueista kahden hengen huoneita, jos haluaa vaikka silloin tällöin omaa rauhaa. Alberguet ovat kuitenkin mielestäni ihan ehdottomasti kokemisen arvoinen juttu, mutta korvatulpat kannattaa ottaa mukaan.

Rinkan pakkaamiseen en osaa antaa yhtä ainoaa ja toimivaa ohjetta, mutta reissuun kannattaa ottaa mukaan oma makuupussi, tyynyjä löytyi joka yöpymispaikasta. Tavarat kannattaa pakata erillisiin muovipusseihin, jotta niiden löytyminen helpottuu. Itselläni oli mukana 60 litran rinkka, mutta pienemmälläkin pärjää. Tosin oma rinkka oli mukava pakata aina aamuisin, kun tavaroita ei tarvinnut sulloa ja kiristämällä kaikki narut ja muut systeemit, sinne ei jäänyt yhtään hölskyvää tilaa. Rinkan sadesuoja oli myös monesti käytetty juttu.

Reissussa meillä oli molemmilla mukana kävelysauvat ja vaikka vähän tuhahtelin niille aluksi, olivat ne ihan ehdottomat varsinkin ylämäissä ja jyrkemmissä alamäissä.

Reissun teimme syyskuussa, joten ilmat eivät olleet enää kuumimmat mahdolliset. Vaatetuksena riitti muutamat housut/jumppatrikoot ja kahdella-kolmella t-paidalla ja parilla pitkähihaisella pärjäsi mainiosti. Ja lisäksi pakko mainita kompressiosäärystimet, joita ilman en reissuun lähtisi. Itse valitsin matkaan vaatekaapin kevyimmät ja nopemmin kuivuvat vaatteet ja se oli oikein hyvä valinta. Vaatteita tuli kuitenkin pestyä nyrkkipyykkinä lähes päivittäin, joten likaisia vaatteita ei päässyt kertymään. Joissain paikoissa oli myös pesukoneet ja kuivurit, jonne sai heitettyä yhdessä likaiset vaatteet. Parina päivänä tuli käyttöä myös sadeviitoille. Tässäkin suosittelen sellaisia kevyitä sadeviittoja, jotka eivät paljon paina. Viileimpiin aamuihin ja iltoihin minulla oli mukana yksi paksumpi villatakki. Lippis tai muu päähine on aika olennainen, koska päivisin aurinko voi paistaa paahtavastikin. Ja aurinkorasva, koska kävelet koko ajan samaan suuntaan, kärähtää varsinkin vasen puoli herkästi, koska se on auringon puolella koko päivän. Mitä vähemmällä pärjäät, sen parempi. Rinkan painoksi suositellaan noin 8 kiloa, itselläni se taisi olla yli sen, joka näkyi päivän mittaan uupuneina jalkoina.

Tyyli ennen kaikkea

 Lippis on aito Bula 1980-luvulta. Tiedän, hieno.

Eniten mietin ennen reissuun lähtöä kenkiä. Mitkä olisivat parhaat mahdolliset kengät tuollaiseen vaellukseen? Yritin etsiä tietoa ja tuntui, että vähän jokaisella oli hiukan erilainen näkemys asiasta. Lopulta päädyin kenkiin, jotka olivat palvelleet minua monta vuotta metsäretkillä, elikkä hieman varrelliset vaelluskengät. Mukanani oli myös hyvin kevyet lenkkarit, joita vaihtelin vähän päivästä riippuen. Illaksi meillä oli crocsit, mutta seuraavalla kerralla ottaisin mukaan varvassandaalit.

Reissun aikana jalkapohjat korkkasivat kuitenkin moneen otteeseen ja rakkolaastarit, puhdistusaine ja neula olivat kovassa käytössä. Näin jälkiviisaana ottaisin reissuun mukaan urheiluteippiä, jolla teippaisin jo ennakkoon paikat, jonne rakkoja mahdollisesti voisi tulla. Myös varpaankynnet olivat kovilla ja vaikka ne eivät reissussa häirinneetkään, totesin matkan jälkeen, että kolme varpaankynttä otti osumaa sen verran, että niiden irtoamista ei nyt voinut estää millään lailla. Tämä prosessi on edelleen kesken, koska kynsillä kestää oma aikansa irrota ja kasvaa uudelleen. Mitään varsinaista haittaahan tästä ei ole, mutta rumathan ne ovat, kuin mitkä. Yök.

Muutaman ensimmäisen päivän jalat olivat tulessa, kun ne eivät olleet tottuneet kävelyyn ja iltaisin ne tuntuivat kovin levottomilta ja kuumottavilta. Onneksi jalat palautuivat aina aamuun mennessä ja askel oli kevyt aina aamuisin. Päivän mittaan askel alkoi painaa ja uudet sekä vanhat rakot tekivät sen, että tauolta lähtiessämme taas kävelemään, oli askel vaappuvaista ja suht kivuliasta, mutta kipuun onneksi turtui suht nopeasti ja askel alkoi taas luistaa paremmin. Jalkojen helpotukseksi olin saanut mukaani Kouvolan Luontaistuotteelta mukaani magnesiumsuihkeen, joka oli meillä päivittäisessä käytössä. Pikkuinen pullo riitti meille kahdelle loistavasti ja ainakaan allekirjoittaneen nivelet polvista ja nilkoista eivät sanoneet itseään irti.

Muita huomion arvoisia asioita jalkojen kohdalla oli vuoren rinteiden alastulosta aiheutuneet penikkakivut. Itselläni oli useamman päivän ajan toisen jalan nilkka tuosta etuosasta todella kipeä ja onneksi mukana oli kinesioteippiä, joka hieman auttoi kipuun. Lisäksi kävelystä johtuva kutina ja isot ihottumaläikät olivat täysin uusi tuttavuus. Tätä ei itselläni ilmentynyt, mutta aika hurjiakin ihottumia ja reaktioita näki kanssakävelijöillä. Vaarallinenhan se ei ole, mutta ikävä. Ihottuma kuulemma häviää itsestään kävelyn päätyttyä.

Kipuihin ja kutinaan liittyen kannattaa myös ottaa selvää, miltä näyttää luteen puremat ja varata mahdollisesti kutinaa rauhoittavia lääkkeitä mukaan. Loppujen lopuksi eksyminen luteiden kanssa samaan sänkyyn on vain huonoa tuuria, mutta siinä hetkessä aika ällöttävä kokemus. Meidän reissussa Sini löysi ensin jalastaan sievän ja kutiavan rivistön puremajälkiä ja itse saman päivän iltana suihkun jälkeen totesin, että mokomat olivat löytäneet kohteen toisesta pakarastani. Kieltämättä siitä tulee vähän ällö olo ja seuraavana iltana löysimme yöpaikan, jossa oli niin iso pesukone ja kuivausrumpu, jonne saimme kaikki vaatteet rinkkoja ja makuupusseja myöten. Kotiin tullessamme vein kaikki tavarat jätesäkissä saunaan 5 tunniksi, sen jälkeen pakastimeen ja nyt vielä sieltä pakkasten tultua ulos. Ihan vain varmuuden vuoksi. Tämä tapaus ainakin opetti itselleni jatkossa hieman tarkkaavaisuutta ja sitä, että tänä päivänä luteita voi olla myös siistimmissäkin paikoissa. Mutta vaikka tämä kuulostaakin äkkiseltään aika inhottavalta, ei se jättänyt ainakaan minulle sellaista tunnetta, ettenkö lähtisi vastaavalle reissulle vielä uudestaankin. Mutta tietoinen näistä kannattaa olla.

Maisemat ja kulkureitit vaihtelivat matkalla aika paljon. Itselläni oli hieman kiillotettu kuva kauniista vuorimaisemista, mutta pari ensimmäistä päivää kuljimme aika tiiviisti tien viertä pitkin olevilla teillä  ja poluilla pitkää suoraa pitkin ja hienot maisemat alkoivat tulla vasta kolmantena päivänä vaelluksestamme. Olimme ottaneet paremman kamerankin mukaan, mutta ainakin kohdallamme käytäntö osoitti, että kameraa ei tullut kaiveltua pussistaan kertaakaan, vaan puhelimen kamera oli käytössä koko ajan. Se oli helppo ja nopea kaivaa taskusta tarvittaessa.


Matkan aikana täytyy toki syödäkin ja kannattaa varautua siihen, että tarjottava ruoka on aika yksipuolista. Pääasiallisesti tarjolla on valkoista ruokaa, eli patonkeja, ranskalaisia, pastaa. Itse odotin huomattavasti kasvispitoisempaa ja värikkäämpää ruokaa, kun etelässä kerta ollaan, mutta ne eivät olleet mitenkään itsestäänselviä vaihtoehtoja yöpymipaikoissamme tai matkan varrella olleissa kahviloissa. Omia ruokailujamme rajasi tietty myös se, että lihaa emme syöneet, mutta se ei oikeastaan vaikuttanut tuohon ruuan monipuolisuuteen ja kasvisten ja marjojen sekä hedelmien vähyyteen. Tien vieressä onneksi kasvoi villikarhunvadelmia, joita napsittiin päivittäin. Lisäksi majapaikoissa oli aika hyvät ruuantekomahdollisuudet, että jos ihan oikeasti oltaisiin haluttu panostaa, olisimme voineet käydä kaupassa ja ostaa monipuolisemmat ruoka-aineet ja tehneet ne itse.

Seuraavalle vastaavalle reissulleni ottaisin mukaan viherjauhetta ja spirulinatabletteja. Muuten meillä oli ihan hyvä valikoima mukana monivitamiinia, maitohappobakteereita ja magnesiumia. Tabletit eivät paljon paina ja ei niistä ainakaan haittaa ollut.

Päivittäiseen taukohetkeen kuului vino tinto tai vino blanco, jonka hinta ei päätä huimannut, n. 1 €. Lounaspaikkoja matkan varrella oli mukavasti. Päivällä ei kummemin tehnyt mieli tupata vatsaa täyteen ruokaa, jotta olo ei olisi liian tukala. Jotain pientä kuitenkin söimme, ettei voimat ihan loppuisi kävellessä. Varsinainen päivän pääruoka syötiin vasta päästyämme perille yöpaikkaamme.


Cruz de ferro, Rautaristi, sijaitsee noin 7 km päässä Rabanalista vuoren huipulla. Tämän haluan mainita siksi, että ainakin meille tämä tuli vähän yllättäen. En tiedä miksi jotenkin olin ymmärtänyt, että kyseinen paikka sijaitsee paljon lähempänä Santiago de Compostelaa, mutta saavuttuamme tähän, olimme hetken, että onko se varmasti tämä. Kyseessähän on paikka, jossa pysähdytään miettimään matkan tarkoitusta ja voit jättää tänne kotoa tuomasi kiven eli syntisi. Tämän tehtyäsi matka jatkuu huomattavasti kevyempänä.

Vesipullo oli yksi tämän reissun tärkeimmistä asioista. Itse koimme näppärimmäksi vaihtoehdoksi ostaa vesipullo aina tarvittaessa, puoli litraa, tai täyttää sitä matkalla. Isompaa pulloa emme kokeneet tarpeelliseksi raahata mukana, koska täyttöpisteitä tai kahviloita/kauppoja oli tasaisesti matkan varrella.


Reitillä kuljetaan simpukoiden ja keltaisten nuolien viitoittamaa tietä ja niitä tulee kyllä aika tiuhaan, joten eksymisen mahdollisuutta ei ole. Itse kuljimme pari kertaa hetken väärä polkua, kun olimme niin antautuneet jutustelulle, että merkkien seuraaminen jäi. Mutta siinä kohtaa, kun tulee mieleen, että missä on seuraava merkki, eikä sitä näy, voi olla aika varma, että huti tuli. Varminta on kääntyä takaisin ja etsiä edellinen merkki. Lisäksi meillä oli John Brierleyn kirja A Pilgrim's Guide to the Camino de Santiago.

Iltaisin suosittelen jalkojen kylvettämistä kylmässä vedessä, jos vain mahdollista. Päivän yksi parhaimmista hetkistä kieltämättä oli se, kun saavuit yöpymispaikkaan ja sait nostaa jalat kohti kattoa tai uittaa niitä kylmässä vedessä.

Ja mikä tärkeintä, matkaseuran valinta. Reissussa tulee koettua varmasti kaikki tunteet laidasta laitaan ja seura kannattaa valita sen mukaan, että huumori natsaa yhteen, ärsytyskynnys ei pauku koko ajan punaisella ja on ihan ok, vaikka oltaisiin hiljaa monta tuntia. Itselläni matkaseura oli  kymppivalinta ja välillä naurattaa meidän jutut vieläkin.
 






Oletko Sini kuullut sitä kappaletta "Tule kanssani kylpyyn"?




Jotain olennaista varmasti unohdin tästä, mutta kaiken kaikkiaan suosittelen reissua jossain muodossa ihan jokaiselle. Vaikka reissu oli omalla tavallaan haastava ja omalla epämukavuusalueella tulee käytyä niin henkisesti kuin fyysisesti, antaa reissu silti 100 kertaa enemmän kuin ottaa.

Ja jos olet suunnittelemassa reissua ja tästä listasta puuttuu jotain, mitä haluat tietää, kysy. Tai jos olet jo reissussa jo käynyt ja huomasit, että unohdin jotain olennaista, niin täydennä :)

Kommentit