Maailmanpelastusprojekti, osa 1: Autoilu

Perjantaina kirjoittelin muutamalla lauseella siitä, kuinka tarkoituksena olisi nostaa aina silloin tällöin aiheita, jotka tukisivat kestävää kehitystä ja olisivat luonnolle hieman vähemmän kuormittavia vaihtoehtoja. Ajatus tähän lähti luonto-ohjaajan opinnoistani ja kieltämättä tieto lisää tuskaa ainakin tässä kohtaa.

Olen ollut aika huoleton kuluttaja, enkä ole miettinyt kovinkaan paljon sitä, kuinka paljon omat valinnat vaikuttavat ympäristööni. Mutta opiskelujen edetessä pieni hippi sisälläni alkaa nostaa päätään ja olen ihan vakavasti alkanut miettiä, mitä kaikkea voisin tehdä, jotta keventäisin edes hieman omaa hiilijalanjälkeäni.

Tästä kaikesta innostuneena päätin aloittaa (vähintään) vuoden mittaisen ekoilukuurin, joka kulkekoon täällä nimellä maailmanpelastusprojekti. Noin niinkuin vaatimattomasti. Tarkoitus olisi joka viikko ottaa käytäntöön joku asia, jolla pystyisi keventämään omaa kulutustaan ja toimimaan vähemmän ympäristöä kuormittavasti ja loppujen lopuksi ehkä toteamaan, kuinka vähällä sitä oikeastaan tuleekaan toimeen. Aika suurella todennäköisyydellä en kuitenkaan asu vuoden päästä teltassa tai kulje ilman vaatteita, mutta ihan varmasti on asioita, joissa pystyy keventämään.

Ensimmäistä toimenpidettäni olen itseasiassa miettinyt pitkään, koska jo ennen lasten kouluunlähtöä mietin, että pystyisimmekö elämään yhdellä autolla, mutta lasten tarhaanvienti meni niin rankasti hankaluuden puolelle jo matkan pituuden vuoksi, että se olisi ollut todella haastavaa järjestää yhden auton taktiikalla. Eihän lasten tarhaan viemiseen toki kahta autoa tarvita, mutta mies käy toisella paikkakunnalla töissä, eikä aikaisten aamujen ja myöhäisten iltapäivien vuoksi pystynyt lapsia aina kuskaamaan.

Kuitenkin molempien tenavien aloitettua koulu ja sen mukana omaehtoinen kulkeminen, jäi auto kuitenkin käyttöön ehkä suurimmalta osin mukavuussyistä. Kesäisin poljin aina silloin tällöin pyörällä töihin, mutta kynnys hypätä autoon vähän sateisimmilla ilmoilla tai ihan vain mukavuussyistä oli aika matala.

Johonkin tuo ajatus kuitenkin oli jäänyt elämään, koska alkaneella viikolla jätin auton kotiin ja hyppäsin Jopon selkään. Kieltämättä ensimmäiset päivät olivat hiukan hmmm... "jänniä", koska ensimmäisenä päivänä arvioin Jopon vauhdin hieman yläkanttiin ja myöhästyin koulusta vartin. Lisäksi urpoilin liikenteessä ja vihainen autoilija tööttäili minulle pahan katseen kera.

Parin päivän fillaroinnin jälkeen totesin, että Jopo ei ole mikään matkapyörä, koska apupyöräikäisetkin menevät ohi. No ei sentään, mutta pyörä, jossa on pienet pyörät eikä vaihteita, ei kulje kovin nopeaan. Kaivelin varastosta "paremman" pyöräni, Helkaman vuosimallia 1993, vähän putsailin sitä ja pumppasin kumit täyteen, niin johan sai pyöräily uutta ulottuvuutta. Ja ihan oikeasti, pyöräilyhän on kivaa, kunhan hanuri tottuu taas satulaan. Aamuisin tulee saatua raikasta ilmaa, nähtyä auringonnousu ja päiväkin lähtee jotenkin reippaammin käyntiin.

Eikä siinä vielä kaikki. Onhan tämä myös taloudelle säästöä, kun päivittäin polkee tuon 9 km suuntaansa. Laskin karkeasti, että säästän kuukaudessa reilun 150 €, kun minun ei tarvitse maksaa bensasta, vakuutuksista niin paljon, ajoneuvoveroa, mahdollisia huoltoja. Ei paha.

Oletko sinä miettinyt, kuinka voisit parantaa omilla toimillasi maailmaa? Vai oletko jo tehnyt jotain? Jotain isompia päätöksiä, vai niitä arjen pikkujuttuja?

Kommentit

  1. Kertakäyttöisten pikkupussien poisjättäminen pelastaa maailman ;D T, Marja-setä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailmanpelastusprojekti tulee käsittelemään myös tätä aihetta ihan varmasti :D

      Poista
  2. Hyvä hanke sulla, koska pienetkin asiat vaikuttavat paljon. Niin kuin juuri tuo työmatkapyöräily, paljon mukavempaa olisi pyöräillessä hengittää puhtaampaa ilmaa kuin muiden autoilijoiden pakokaasuja.

    Nyt kun olen omistanut auton vuoden verran niin voin myöntää, että huonoilla keleillä tulee paljon helpommin hypättyä auton rattiin kuin pyörän selkään. Mutta nyt kun ollut pitkään jo hyvin liukkaita kelejä, enkä ole pyörän selkään uskaltanut hypätä niin on oikein ikävä taas sitä pyöräilyä. Minusta se on vaan niin loistava tapa saada työasiat pois mielestä työpäivän jälkeen kun polkee yli puoli tuntia hikihatussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Olen ihan samaa mieltä, että pienistä puroista kasvaa suuri joki ja jokaisella paremmalla valinnalla on merkitystä. Täydellisyyteen ei varmasti tarvitse pyrkiä, mutta kun tekee oman parhaansa, niin sekin riittää.

      Ja kieltämättä kynnys hypätä autoon huonommilla keleillä on todella matala, mutta nyt kun on säännöllisesti pyöräillyt, niin siihenkin jää vähän koukkuun. Enpä olisi uskonut. Ja kieltämättä tuo "puoli tuntia hikihatussa" kuvaa tuota pyöräilyä täydellisesti. Ihan sama, kuinka hiljaa polkee, niin hiki on taattu ja repussa täytyy aina kuljettaa vaihtopaitaa :D

      Poista
  3. Ihan mahtava (ja hyvin vaatimaton) hanke sulla :D Innolla odotan mitä kaikkea keksit. Mut pyöräily on kyllä monessa mielessä hyvä juttu, mahtavaa et oot innostunut. Muista et pyöräkin tarvii huoltoa, etenkin jos on päivittäisessä käytössä. Ja muista pitää renkaat tarpeeksi täynnä ilmaa, kevenee meno huomattavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaatimattomuus on toinen nimeni ;) Pyörä kieltämättä kaipaisi huoltoa, koska en ole sitä koskaan huollossa käyttänyt, itse vain vähän nippoja ja ketjuja rasvaillut. Ja tuo mitä totesit renkaista pitää todellakin paikkansa. Paitsi Jopo oli raskas polkea, vaikka renkaat olisi täyttänyt heliumilla :DD

      Poista
  4. Mahtava projekti! Meillä ei ollu kouvolan keskustaan muuton jälkeen neljään vuoteen autoa. Viime loppuvuodesta tuli hommattua auto tyttöystävän opiskelujen/ työmatkojen takia. 😏 Omat työmatkat kuusaalle ja uttiin sujuu ympärivuoden fillarilla 🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onhan meilläkin vielä tuo toinen auto isompien kauppareissujen ja miehen työmatkojen takia käytössä, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole vielä tullut ikävä omaa autoa. Pyöräily on yllättävän mukavaa, talvellakin :)

      Poista

Lähetä kommentti