5.1.2017

Kuulostaa suunnitelmalta

Huh huh. Perinteinen kerta vuoteen lenssu yrittää tunkea päälle ja olo on hieman kuin jyrän alle jääneellä; päänsärkyä, ihan pientä lämpöä, kurkkukipua, nenä vähän tukossa.  Ihmettelinkin tässä muutama päivä sitten, kun yritin kiskoa itseäni juoksulenkille, miksi kone ei starttaa ollenkaan, mutta syy taisi löytyä tästä tämän aamun olotilasta. Ja jos oikein tarkkaan mietin, on tätä nahjustelua kestänyt jo joulusta asti. Mietin jo sillon, että näinköhän tästä kehittyy jotain, mutta olo paranikin hetkeksi, kunnes buuuf. No mutta, sormet ristiin ja toivotaan, että tämä olisi joku yhden yön juttu ja huomenna olisin jo vireessä. Koska eihän minulla nyt olisi aikaa sairastaa (milloinpa olisi ;)).

No mutta, täällä sängynpohjalla on hyvää aikaa miettiä alkavan vuoden suunnitelmia ja kieltämättä tämä vuosi näyttää oikein kivalta. Viime syksyn Espanjan kävelyreissu (320 km) antoi luottoa siihen, että kroppa jaksaa ja pystyy vähän kovempiinkin suorituksiin. Ja niistä minä pidän. Tykkään, kun menossa on joku projekti tai tavoite. Joku tietty ajanjakso tai tietty päivämäärä, jota kohti mennään.

Vaikka se matka onkin yleensä se paras osuus, tuntuu maaliin pääseminen, eli projektin suorittaminen tai tavoitteen toteutuminen kyllä ihan huipulta. En varmasti koskaan unohda sitä tunnetta, kun seisottiin viime syksynä vaelluksen jälkeen Santiago de Compostelan katedraalin edessä ja tuuletettiin (ja itkettiin onnesta), että me oikeesti tehtiin se. Reissu oli kyllä aikamoinen egobuusteri jo ihan omaan treenaamiseenkin, koska vaikka ollessani juoksulenkillä tulee vähintään joka kerta ainakin se yksi kuolemahetki, jolloin tekisi mieli jatkaa kävellen. Mutta ei Terhi, sä olet kävellyt paaaljon pidemmänkin matkan, kyllä sä nyt jaksat tämän lenkinkin juosta. Tai kun pusaan salilla vaikka punnerruksia, enkä millään enää jaksaisi, niin kato Terhi, sä olet kantanut rinkkaakin koko päivän selässä kaksi viikkoa putkeen, kyllä nyt luulisi vielä muutaman toiston tulevan.

Ja kieltämättä kyllä minua motivoi nimenomaan se itsensä ylittäminen ja työn tekeminen sen eteen. Se ei tarkoita, että jokainen treeni matkan varrella kohti tavoitetta tulisi olla hirveää rääkkiä, mutta suunnitelmallista ja päämäärätietoista.
































Olen tuossa lenkkeillessäni vähän pohtinut, että josko sitä tekisi pientä suunnitelmaa kohti puolimaratonia. Olin jättänyt sen kuitenkin enemmän ajatuksen tasolle siihen saakka, kunnes ystäväni pyysi minua lähtemään ensi syksynä Tough Vikingiin ja siinä jutustellessamme lisää, tuli puhetta juoksemisesta ja niin lyötiin lukkoon se puolimaratonkin. Siinäpä sitten suunnitelmia alkaneelle vuodelle. Ehkä mukaan mahtuisi vielä jotain?

Kuvat ovat muuten joulukuiselta kävelyretkeltä koiran kanssa. Kyseessä on Alakylän reitti Kouvolassa, jonka voi aloittaa joko Korian sillan kupeesta tai Peltokyläntien päästä. Itse suunnittelin alunperin lähteväni reitille tuolta Korian sillalta, mutta olin niin urpo, etten löytänyt reitin alkupäätä. Tiedoksi, että jos jätät auton sillan päällä olevalle parkkipaikalle, täytyy mennä tien yli ja sillan ali, jotta pääsee reitille. Itse lähdin reitille siis tuolta Peltokyläntien päästä ja reitti alkoi kuusimetsällä, joka vaihtui lehtimetsään ja pikkuhiljaa takaisin havupuustoksi. Matkan varrella on kota ja reitti kulkee hyvän matkaa Kymijoen reunaa pitkin. Osalla reittiä on pitkospuut.

Viimeinen kuva on suosikkiauringonlaskubongauspaikaltani Huuhkajanvuorelta, jonne vielä kotimatkalla kaarrettiin koiran kanssa, kun alkoi näyttää siltä, että auringonlaskusta tulisi mitä kaunein. Eikä oltu väärässä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti