12.1.2017

Ajatuksia hyvinvoinnista


Ulkona tuulee ja myrskyää, joten fiilistelläänpä näillä raikkailla pakkaskuvilla, kun kävimme Annan kanssa retkellä Hiidenvuorella joulukuussa. Pakkasta oli tuolloin muutama aste ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Ihan huippukeli retkeilylle ja samalla itsenäisyyspäivän vietolle.

Minulla on jäänyt vähän vuodenvaihde ja alkanut uusi vuosi ns. päälle ja olen rustaillut jos jonkinmoisia tavoitelistoja sekä lyhyelle että pitkälle aikavälille sekä tulevaisuuden haavekarttoja. Kaikkeen sitä ihminen aikaansa käyttää ja kun tähän lisätään lisäinspiraatiota tuomaan vielä Pinterest ja sen loppumaton kuvaräjähdys, ei iltoihin muuta aktiviteettia tarvitakaan. Sinänsä tämä on kyllä taannut sen, että television katselu on jäänyt vähemmälle ja olen päässyt irti Frii-kanavan murhasarjoista. Hah hah.

Olen muutenkin hieman tehnyt ryhtiliikettä joulunjälkeiseen elämään ja korjannut mm. unirytmin ajoittumaan sille varattuun aikaan ja pitänyt huolta, että saan tarpeeksi yöunta. Vuosi vuodelta tärkeämmäksi asiaksi muodostuu tarpeeksi pitkä ja laadukas yöuni. Jos nuorempana pärjäsi pidemmänkin ajan hieman vajailla yöunilla, kostautuu nykyään jo yhdenkin yön univaje karuna väsymyksenä, joka kantaa useamman päivän.



Unirytmien lisäksi olen panostanut myös enemmän säännölliseen ruokailurytmiin. Oma heikkouteni näissä ravintoasioissa on epäsäännölliset ruokailuajat, jotka jossain kohtaa kostautuvat väkisinkin nälkänä ja väsymyksenä. Ja nälän ja väsymyksen yhteisfiilishän tarkoittaa ainakin omalla kohdallani helposti sitä, että mieli tekee kaikkea muuta, kuin terveellistä ruokaa. Tuolloin iskee hervoton sokerinhimo, jota varsinkin joulunaikaan oli hyvinkin helppo tyydyttää kotoa löytyvillä herkuilla.

Ja sokeri taas aiheuttaa väsymystä ja vetelää oloa. Valvomisesta, epäsäännöllisestä ruokailusta ja sokerin lisääntyneestä kulutuksesta muodostuu hyvinkin helposti ikävä oravanpyörä, jota on helppo ruokkia hetken mielihyvällä, päiväunilla ja selittelemällä itselleen, että on ihan ok uppoutua sohvan nurkkaan vaikka viikoksi.

No, eihän siitä hyvä olo pidemmän päälle tule, vaikka välillä onkin mukava vähän höllätä ja antaa akkujen latautua. Nyt olen palannut normaalin arkirytmiin parempine yöunineen, säännöllisine ruokailuaikoineen ja kun vielä siihen lisättiin ystävän kanssa suunniteltu treenikalenteri, joka tähtää kevään puolimaratonille, on motivaatio pitää huolta itsestään ja omasta jaksamisesta vieläkin suurempi.

Tuntuu kieltämättä mukavalta, kun on joku pieni tavoite tulevaisuudessa, joka ei aiheuta kuitenkaan stressiä, vaan päin vastoin ruokkii itse itseään. Kun treenimäärät ovat lisääntyneet, täytyy pitää hyvää huolta syömisistä ja tarpeellisesta levosta kunnon yöunien ja treenivapaiden päivien muodossa. Tämä on huomattavasti miellyttävämpi oravanpyörä, kuin se väsyneen, sohvannurkassa röhnöttävän yksilön, jonka käsi käy karkkiastiassa muka pitääkseen vireyttä yllä.


Samalla kun tuli tehtyä treenikalenteri ja ujutettua treenit ja levot omaan normikalenteriin, tuli samalla mietittyä myös tavoitteita pidemmälle aikavälille; seuraavaksi 3 kuukaudeksi, puoleksi vuodeksi, vuodeksi ja seuraavalle kolmelle vuodelle. Ainakin itselleni asiat konkretisoituvat paremmin, kun ne laittaa ylös ja tekee jonkinnäköisen aikahaarukan, millon ne toteuttaa. Samalla tulee käytyä myös tietyt realiteetit läpi, kuten muu ajankäyttö, taloudellinen tilanne, arjen muut haasteet ja realiteetit.

Kuinka ihanaa olisi vain varailla matkoja ja elää reissusta toiseen, mutta ainakin itselläni tähän arkeen mahtuu niin paljon puuhaa ja iso pino laskuja, että ainakaan tällä hetkellä se ei ole kovin realistista. Toki sitä ajatusta kohti on hyvä elää, mutta tarkastellessani omaa ajankäyttöä ja taloutta, saa Balin matka ainakin vielä odottaa hieman kauemmas tulevaisuuteen. Mutta onneksi on Hiidenvuori ja monta muuta kaunista luontokohdetta. Heh.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti