31.8.2016

Kun ruoka ei ole vain energiaa

Tänä päivänä yksi suurimmista puheenaiheista terveyden ja hyvinvoinnin alueella on ruoka. Mitä saa syödä ja mitä ei. Mikä ruoka edistää parhaiten terveyttä kenenkin mielestä. En ole koskaan asettunut minkään ääripään puolelle ruokailuissa, vaikka monenlaista tapaa olenkin kokeillut. Olen sitä mieltä, että yhtä ja ainoaa oikeaa ruokavaliota ei ole olemassa tai että aivan äärimmäisyyksiin viety ruokailumalli ei palvele kovinkaan suurta osaa ihmisistä.

Omassa työssäni ruokavaliot kuuluvat aivan normaalina osana siihen, mitä teen auttaakseni ihmisiä voimaan paremmin ja löytämään sen heille optimaalisimman tavan liikkua ja syödä. Sen jälkeen, kun asiakkaan kanssa on kartoitettu mm. ruokailutottumukset ja allergiat/muut rajoitteet, laadin heille heidän tavoitettaan vastaavan ruokavalion, jonka pitäisi olla suhteellisen helposti heidän arkeensa sopiva. Ei välttämättä mitään suuria muutoksia kerrallaan, mutta järkevää, pääasiallisesti ihan normikaupasta saatavaa ruokaa, ei kikkakolmosia tai oikoteitä onneen.

Tiedän, että tekemäni ruokavaliot sellaisenaan noudatettuna toimivat.

Mutta.

Kun se ei aina olekaan niin yksinkertaista. Sen lisäksi, että olen hyvin kiinnostunut ravinnosta itsessään ja sen terveysvaikutuksista kehoomme, on toinen vähintään yhtä mielenkiintoinen asia ruuan psykologinen puoli.

On toki ihmisiä, joille ruoka on pelkkää energiaa, se ei liity mihinkään sosiaalisiin kanssakäymisiin saati sitä käytetä lohtuna. Tällaiset ihmiset harvemmin painiskelevat esimerkiksi ylipainon kanssa. Heille ruoka on energiaa, jota syödään siksi, että jaksetaan ja voidaan hyvin.

Mutta sitten on ne ihmiset, jotka nauttivat hyvästä ruuasta, ruuan tekemisestä, ruuan nauttimisesta sosiaalisissa tilanteissa, ruoka voi tuoda lohtua tai voidaan palkita itsensä hyvästä työstä herkuttelulla, on totuttu herkuttelemaan tietyissä tilanteissa. Tällöin ruuan merkitys onkin jo hieman monimutkaisempi ja muutoksen teko omiin ruokatottumuksiin huomattavasti vaikeampaa. Tämän ihmisryhmän kanssa toimin itse useimmin omassa työssäni, eli kyse on henkilöstä, joka haluaisi pudottaa painoa ja samalla nostaa kuntoaan. Treenaamiseen löytyy usein aika ja se onkin helpompi saada mukaan omaan arkeen ihan säännölliseksikin jutuksi.

Painoa pudottavalle (ja toki kaikille muillekin) ihmiselle liikunta on toki tärkeää, mutta ruokailun merkitys painonpudotukseen on kuitenkin pääosassa. Mikä sitä tekee niin haasteellista? Ei ole yksi eikä kaksi esimerkkiä siitä, kuinka ruokavaliota aloitettaessa kaikki menee loistavasti, paino putoaa, se lisää motivaatiota entisestään, hehkutetaan maailmalle, kuinka uusi elämäntapa on löytynyt, ollaan oikeasti todella onnellisia, eikä palata enää koskaan siihen entiseen.

Kunnes tapahtuu jotain. "Jotain" voi olla joku negatiivinen juttu lähipiirissä, pidempiaikainen sairastuminen (esim. pitkittynyt flunssa), pidempi loma, joka rikkoo opitut rutiinit. Tilanne, jossa ei osatakaan enää toimia uudella opitulla tavalla, vaan turvaudutaan vanhaan, koska muistetaan, että se tuo lohtua tai vähintään uskotellaan itselle, että juuri tässä tilanteessa voin vähän höllätä. Jostain syystä hölläily jääkin päälle ja paluu opittuun ei olekaan enää niin helppo. Ehkä sen vuoksi, että ruokavaliota oli noudatettu liian tiukasti, motivaatio jatkaa on kateissa, koska uutuudenviehätys on kadonnut. Syitä on monia. Todella monia.

Tässä kohtaa oman projektin jatkaminen vaatii pääkopalta jo hieman enemmän ja nyt tullaan siihen, mikä minusta on hyvinkin mielenkiintoista. Voisiko sitä kutsua syömisen psykologiaksi? Omassa työssäni olen huomannut, että tietyt jutut toistuvat kerrasta toiseen ja käyttäytymismallit ovat hyvin samanlaisia tilanteesta riippumatta. Moni kokee olevansa jotenkin epäonnistunut tai yksin näiden asioiden kanssa, mutta näinhän se ei ole.

Itse koin tämän aiheen niin mielenkiintoiseksi, että kokosin pienen ryhmän henkilöitä, joilla kaikilla on sama tavoite, eli he ovat jo kokeilleet ruokavalioita, pudottaneet painoaan, mutta jatkaminen on vain ollut viime aikoina syystä tai toisesta haasteellista. Tein näille henkilöille ruokavalion ja nyt pääosassa ei ole se, kuinka paljon painoa saadaan pudotettua, vaan mitä ajatuksia ruokavaliossa pysyminen aiheuttaa, mitkä ovat omat heikkoudet ja vahvuudet.

Näitä ajatuksia kirjoittelen tänne viikottain ja osaa avaan hieman syvemminkin. Toivon, että tämä 10 viikkoa kestävä projekti tuo ahaa-elämyksiä sekä ryhmälle, että ihan jokaiselle teille, jotka olette miettineet samoja juttuja. Aihe on todella laaja ja mitään helppoja ja yksinkertaisia ratkaisuja näihin ei välttämättä ole, mutta tarkoituksena on nostaa viikottain aina muutama aihealue esiin, jotka ovat niitä haasteellisimpia voitettavia juttuja siellä päänsisässä. Tai sitten ihan niitä konkreettisia asioita, joihin voi vaikuttaa suhteellisen helpostikin, mutta joita ei ole ehkä tullut ajatelleeksi.

Ruokavalio tulee olemaan aivan perusruokaa sisältävä, muutamaa arkea helpottavaa juttua lukuunottamatta, joita ovat mm. viherjauhe ja maitohappobakteerit. Ne eivät itsessään ole mitään oikoteitä onneen, mutta helpottavat monin osin kiireisemmänkin arjen pyöritystä. Näistä tuotteista valikoimme Kouvolan Luontaistuotteen kanssa ryhmälle viherjauheeksi Terranovan Life Drinkin ja suoliston hyvinvointia parantamaan Bioteekin probiootti compin (maitohappobakteerit), joka sisältää myös glutamiinia ja biotiinia.

Viherjauhe on näppärä lisä varsinkin yhtään kiireisempään arkeen, jossa ei välttämättä joka päivä tule syötyä tarpeeksi kasviksia. Esimerkiksi yksi annoslusikallinen (12 g) tuota Terranovan Life Drinkiä vastaa yli 100 g kasviksia ja yrttejä. Viherjauheita voidaan käyttää parantamaan huonoa ruuansulatusta, imeytymishäiriöitä tai tasaamaan verensokeria tai noh, ihan vain ylläpitämään ja parantamaan kokonaisvaltaista hyvinvointia ja terveyttä.

Maitohappobakteerit puolestaan ylläpitävät suoliston tervettä bakteerikantaa ja limakalvojen kuntoa, tasapainottavat suolta ja edistävät ruuansulatusta sekä vahvistavat vastustuskykyä. Maitohappobakteereja voi syödä joko kuuriluontoisesti (lääkekuurit, ulkomaanmatka) tai säännöllisesti.

Muuten ruokavalion pääperiaatteita ovat seuraavat asiat:
Ruokailuvälit ovat säännölliset
Ruoka-annos sisältää sopivan määrän proteiinia, hiilihydraatteja ja rasvoja hyvistä lähteistä mahdollisimman monipuolisesti. Eli minimoidaan esimerkiksi sokerin käyttö, suositaan erilaisia rasvojen lähteitä monipuolisesti ja pidetään huolta, että (mielellään) jokaiselta aterialta löytyy joku proteiininlähde.
Ei unohdeta kasvisten ja vihannesten syöntiä.
Muistetaan juoda säännöllisesti vettä.
Unohdetaan itsensä huijaaminen, eli popkorni ei ole vihannes, eikä suklaa.

Mutta näillä lähdetään liikkeelle. Toivon, että jos olet miettinyt vastaavia juttuja mielessäsi, saisit tästä juttusarjasta itsellesi ahaa-elämyksiä ja ehkä motivaatiota jatkaa myös omaa projektiasi. Oli se sitten mikä tahansa omaan elämäntapamuutoksen ravintoon liittyvä asia.

Yhteistyössä Kouvolan Luontaistuote

28.8.2016

Tyyntä myrskyn edellä



Elokuu on aina mielestäni ollut vähän sellainen "jännä" kuukausi. Ei ole enää kesä, mutta ei vielä syksykään. Aamuisin sen tuntee parhaiten. Ilmassa tuoksuu jo selvästi erilaiselta. Eilen aamulla käytin koiran ulkona ja ilma oli oudon odottava. Lämmin. Jotenkin erilainen. Tarkoitukseni oli lähteä aamulla joogaan, mutta viikon treenit muistuttelivat itsestään lihasjumeina ja tuon ilman kohdatessani, tulikin tarve päästä ulos metsään.

Mies tiesi sanoa, että päivemmällä alkaisi myrsky. Se ilmahan oli siis oikein kirjaimellisesti tyyntä myrskyn edellä. Ja kuinka ihana ilma se olikaan tehdä retki Repovedelle. Miehen kanssa pakattiin koira mukaan ja kun vanhempi neiti halusi jäädä kotiin ja nuorempikin oli isovanhempien luona yökyläilemässä, niin lähdettiinkin sitten ihan vain aikuisporukalla. Lasten vanhenemisen huomaa jo nykyään tästä lisääntyneestä kahdenkeskeisestä ajasta miehen kanssa. Ei se toki tarkoita aina sitä, että joka hetki vietettäisiin yhdessä, mutta kieltämättä tuntuu välillä oudolta olla kotona kaksistaan miehen kanssa, kun molemmat tenavat ovat kavereillaan tai muuten pois kotoa.  

  

Lähdettiin siis Repovedelle, joka on kyllä ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka, jos täällä Kouvolan seudulla liikkuu. Luonnonpuistoon on tehty jos ja vaikka kuinka hienoja retkeilyreittejä riippusiltoineen, losseineen ja taukopaikkoineen. Kierrettiin vähän alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen ylimääräistä ja ainakin koira oli tyytyväinen, kun se pääsi nuuskuttamaan jokaisen kannon ja pusikon. Vaikka metsäily kestikin yli kaksi tuntia, tuntui, että metsästä ei vain saa tarpeekseen ja kun maisematkin olivat mitä upeimmat, ei meitä ajanut pois tuolta kuin oikeastaan koko ajan yltyvä tuuli.

Ja aikamoiseksi se yltyikin päivän ja illan mittaan. Illemmalla oli mukava vetäistä pyjama vähän aiemmin päälle ja villasukat jalkaan, kaivautua sohvannurkkaan ja ottaa esille neulomukset. Jos tällä kertaa tekisi myös toisenkin sukan. Varastossa on jo ihan tarpeeksi sukkia yksijalkaisille ;).
 

Ja peeäs. Asiasta vielä ihan toiseen, eli huomasitko facesivuillani (Tasapainossa)/Purefactoryn facesivuilla/Kouvolan Luontaistuotteen facesivuilla ilmoituksen ensi perjantaina 2.9. järjestettävästä Muodin Yön Workshopista Kouvolan Luontaistuotteella, jossa me ollaan Annan kanssa neuvomassa, kuinka sitä raakasuklaata tehdään.

Lisäksi illan aikana voi käydä osallistumassa workshopiin, jossa opetetaan tekemään itse huulivoidetta. Kuinka mielenkiintoista.

26.8.2016

Kasvislisuke

Viime viikolla ennen reissuun lähtöä ajelin ystäväni luo yöksi Helsinkiin, jotta aamun herätys ei olisi niin brutaali, eikä tarvitsisi ajella nin paljon yhden päivän aikana. Ystävä olikin yllättänyt minut tekemällä lehtikaalilettuja, jotka hän oli tehnyt täältä löytyvällä ohjeella. Samaa ohjetta aion ihan varmasti hyödyntää jatkossakin ja kokeilla, kuinka se taipuu eri vihannesten kanssa. Koostumus letuissa oli mitä mainion. Jatkoon.

Lettujen seuralaisina oli mm. salsaa, puolukkahilloa ja pestokastiketta. Tuosta salsasta inspiroituneena tein eiliselle torstailounaalle vähän sellaisen kaapista löytyy lisukkeen ja olen ihan satavarma, että tuo tekemäni lisuke sopisi myös näiden lettujen kanssa. Eilen sitä nautittiin erilaisten kasvisten kanssa. 


Kasvislisuke letuille, kasviksille...
7-10 kirsikkatomaattia
kourallinen basilikaa
kourallinen persiljaa
2-3 rkl silputtua sipulia
½ paprika
½ dl herneitä
n. 5 cm pätkä kurkkua
3-5 kukkakaalin "kukkaa"
2 rkl sitruunamehua
3 rkl ruokaäljyä (avokado, oliivi tmv.)
1 rkl omenaviinietikkaa
1 tl suolaa

Sekoita sitruunamehu, omenaviinietikka, öljy ja suola keskenään. Laita muut raaka-aineet monitoimikoneeseen ja pyöräytä kevyesti niin, että aineet eivät mene ihan tasaiseksi massaksi. Lisää sitruunamehu-etikka-öljy-suolaseos monitoimikoneeseen ja pyöräytä kevyesti. 

Tämä ohje syntyi (taas) kaapista löytyy-henkeen, jonka vuoksi ainekset ovat hyvin noin-arvoja. Suosittelen rohkeasti kokeilemaan erilaisia variaatioita erilaisin raaka-ainein. 


25.8.2016

Välitilassa

Takana on pätkä ensin pientä kiirettä, totaalinen hidastaminen ja taas paluu arkeen. Viime viikon loppupuoli meni reissuillessa Virossa joogaleirillä, jota olen fiilistellyt koko viikon. Mukaan tarttui uusia kokemuksia, syventyneitä ystävyyssuhteita, uutta tietoa joogasta, paljon vielä toistaiseksi jäsentymättömiä ajatuksia ja ylipäätään reissu, jota tulen muistelemaan vielä pitkään.

Reissun jälkeen olen kokenut olevani jossain kummallisessa välitilassa, jossa on vaikea saada kiinni taas arjen rytmistä, ihan niistä perusjutuista. Minulla on tunne, että voisin vain istua terassin portailla teekuppi kädessä, varpaat upotettuina nurmikkoon. En ole väsynyt, mutta pää on täynnä ajatuksia, jotka eivät ole ihan vielä löytäneet paikkaansa, olen viikon aikana kokenut jänniä hokauksia ja energia on ollut jossain ihan muualla, kuin arjen pyörityksessä.

Tiistaiaamuna herättyäni pohdin ääneen miehelle, että olo on jotenkin oudon irrallinen ja tuntuu, kuin "juuret" puuttuisivat. Hän käänsi kylkeään ja totesi, että ehkä sun täytyy maadoittaa itsesi. Samaa sanaa olin miettinyt itsekin ennen suuni avaamista. En ollut koskaan kuullutkaan maadoittamisesta (mutta mies näköjään oli), ja pienen googlettelun jälkeen olin vähän fiksumpi ja tosiaan tein sen, miltä minusta tuntui, eli keitin teetä ja istuin terassilla varpaat nurmikossa. Mietin, että olenko koskaan aiemmin kokenut tällaista "epävakautta" reissusta palatessani. Ja totesin, että itseasiassa olen, mutta en ole kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota, kuin että "reissussa aina rähjääntyy". Nyt vain koin sen hieman voimakkaampana kuin ennen.  Jännä tunne. Onko tuo tunne sinulle tuttu?





15.8.2016

Hyväksy ja anna mennä

Mikä tekee maanantaista sen "maanantain"? Se, että on ollut kaksi päivää vapaata ja herätyskellon soidessa maanantaiaamuna tuleva viikko tuntuu taas raskaalta, koska edessä on viisi työpäivää? Ja kun ulkonakin on vähän koleaa ja sateista, on hyvä heittää vähän bensaa liekkeihin. Sekin vielä.

No, tuskin kukaan maanantaista sentään masentuu, mutta oma mielentila on yllättävänkin helppo saada vähän plääh-fiilikseen ihan vain siitä tosiasiasta, että on maanantai.



Tai entäs jos olet tehnyt jonkun suunnitelman ja se ei menekään niin? Suunnittelit juoksevasi ensi viikonloppuna kympin alle 45 minuuttiin. Olet treenannut pitkään juuri tuota kyseistä tapahtumaa silmälläpitäen ja sitten sulle tuleekin flunssa ja koko juoksu menee vähän plörinäksi? Kyllähän se ottaa aivoon.

Tai olet suunnitellut lähteväsi ystävän kanssa reissuun ja reissupäivän aamuna sairastut oksennustautiin ja on sanomattakin selvää, miten reissun osaltasi käy. Ihan väkisinkin käy mielessä, että ei näin. Miksi juuri nyt?

Tai kun saat hyvän treenimoodin ja kroppa ottaa hyvin treeniä vastaan, treenaaminen sujuu ja kehitystä tulee. Hyvä treeni ja eteenpäin menevä kehitys motivoi jatkamaan ja innolla odottaa jo seuraavan päivän treenejä. Ja sitten, ihan tyhjästä tai mitättömältä tuntuvan lipsahduksen jälkeen alkaa kipuilla olkapää/polvi/selkä, joka häiritsee treenaamista ja esiin astuu turhautuneisuus. 


Siinä muutama esimerkki elävästä elämästä. Ei mitään suurta, loppupeleissä aika verrattavissa siihen oman pään luomaan the maanantai-fiilikseen. Kaikki on oikeastaan ihan tosi hyvin ja suuremmassa mittakaavassa nämä ongelmat ovat ihan todella mitättömiä. Mutta silti ne hiipivät ihon alle ärsyttäen ja turhauttaen. Nämä ongelmat ovat juuri niin pieniä, että oikeastaan niitä ei tarvitsisi edes olla. Mutta niitä silti tulee. Varoittamatta tai hiipien. Ja joka ikinen kerta ne ylittävät ärsytyskynnyksen. 

Tekisi mieli vain kiukutella ja tapella vastaan. En halua sairastua, en halua levätä vaikka sattuu. Ja se on ihan ok antaa pahan olon tulla ulos, mutta omaa oloa ei kuitenkaan paranna, jos jatkuvasti pitää saman tunteen päällä ja vain jatkaa suorittamista, vaikka oma kroppa huutaa jo jotain aivan muuta. 

En tarkoita, että pitäisi luovuttaa, mutta monesti tilanteen hyväksyminen on jo askel parempaan suuntaan. Ei sellainen marttyyrimäinen hyväksyminen, vaan sellainen ihan aito, faktat ja fiilikset tiskiin lyövä hyväksyminen. 


Kun käy läpi senhetkisen tilanteen, mikä olisi oikeasti nyt järkevää ja mitä asialle voi tehdä tai mitä pitäisi olla tekemättä, alkaa mielikin pikkuhiljaa tulla mukaan ja tilanne ei näytä niin toivottomalta. Hyväksymisestä alkaa paraneminen.

Maanantaihan ei ole kuin mielentila ja se on hyvin helposti käännettävissä plussan puolelle. Eihän se ole loppujen lopuksi sen ihmeellisempi päivä, kuin muutkaan ja jos vähän tarkemmin ajattelee, niin ei kai sitä edes väsytäkään sen enempää kuin muinakaan päivinä. Ja sataa saattaa perjantainakin.

Entäs, kun se flunssa iskikin juuri siihen saumaan, kun oli se suuri hetki, jota varten oli treenannut? Pienen harmituksen jälkeen ei auta kuin kasata itsensä uudestaan ja jatkaa matkaa. Olla seuraavalla kerralla fiksumpi, kun asettaa tavoitteita itselleen. Ehkä ensi kerralla oppisi nauttimaan myös matkasta, eikä vain tuijottaa määränpäätä. 

Koska vastoinkäymisiä tulee vaikka niitä kuinka välttelisi. Ne vai ovat osa elämää, samoin kuin ne onnistumisetkin. Vastoinkäymisten ja negatiivisten asioiden välttely tai niiden käsittelemättä jättäminen tuo ehkä hetkeksi taas sen hyvän olon, mutta varastoimalla negatiiviset tunteet kerta toisensa jälkeen pois mielestä ei pitkällä aikavälillä vain toimi. Nekin täytyy käsitellä. Uskaltaa päästää ne ihon alle ja sen jälkeen jatkaa matkaa. 

Jokainen käsittelemätön huono tunne jää jonnekin syvälle ja jossain kohtaa pulpahtaa pinnalle, joko tuplaten seuraavan negatiivisen tunteen tai mikä pahinta, jos tunteita on haudannut liian pitkään, räjähtää koko pakka käsiin joku päivä.


Positiivisia tunteita on vain niin paljon helpompi käsitellä, mutta kun ne negatiiviset kuuluvat siihen arkeen ihan samalla tavalla. Ja se on ihan ok, että välillä harmittaa ja kiukuttaa, mutta niiden mukana kantaminen on turhaa. Pitäisi vain osata ja uskaltaa tuntea. Ja jatkaa matkaa. Hyväksyä tilanne sellaisena kuin se on ja antaa mennä.

Eli oikeastaan aika ihanaa maanantaita just sulle :)


14.8.2016

8 tapaa säästää arjen ruokakuluissa laadusta tinkimättä

Kirjoittelinkin tuossa jo joku aika sitten arjen ruokailuista, mutta ajattelin koota vielä yhteen muutamia asioita, jotka helpottavat ainakin meidän perheen arjen sujuvuutta ruokailujen puolesta. Vaikka lapset ovat jo onneksi sen verran vanhoja, että osaavat tarvittaessa lämmittää ruuat itse, täytyy ruuan olla kuitenkin valmiina tai muuten helposti itse koottavissa. Mies puolestaan ottaa töihin eväät joka aamu ja kun omatkin aikataulut ovat hieman säännöllisen epäsäännölliset, korostuu muutamat seikat, joilla arjen ruokailut saa oikeasti toimimaan. 

Toinen, mihin nelihenkisessä perheessä (plus koira) haluaa tai jopa joutuu kiinnittämään huomiota, on ruokaan laitettu raha. Itse arvostan korkealle ruuan laatua ja jotta voin tehdä perheelle laadukasta ruokaa (pääsääntöisesti) ihan arkenakin, täytyy monesti myös kiinnittää huomiota muutamiin asioihin, jotta ruokakustannukset eivät kipua pilviin. Ruokaan on todella helppo upottaa hyvinkin paljon rahaa. 


Ennakointi. Tämä nousee listalla ihan ensimmäiseksi. Kauppalaskuissa säästää pitkän pennin, kun kaupassa käydään isosti vaikka kerta viikkoon. Ennen kauppaan menoa on suunniteltu ainakin karkeasti, mitä seuraavalla viikolla syödään, kirjoitetaan kauppalappu valmiiksi ja pyritään ostamaan vain lappuun kirjoitetut asiat. Toki joskus viikollakin täytyy täydentää joidenkin ruoka-aineiden kohdalla varastoja, mutta iso säästö tulee pitkällä aikavälillä kuitenkin verrattuna siihen, että käytäisiin lähes joka päivä kaupassa ostamassa fiilispohjalta ruokaa. Itse tykkään myös budjetoida muitakin menoja ja tämä kerta viikkoon kauppaan laitettu summa, joka pyörii yleensä sadan euron pintaan, helpottaa myös talouden muutakin ennakointia.

Esivalmistelu. Vaikka viikon ruuat on jo ennakoitu ja käyty ostamassa ruuat kotiin, saattaa aamuisin tulla ongelmaksi pieni kiire, jolloin vaikka salaatin kasaaminen tuntuu liikaa aikaa vievältä. Itse ainakin olen törmännyt siihen, että katson jääkaappiin ja vaikka siellä olisi kaikki raaka-aineet, en alakaan siinä aamutohinoissa niitä silppuamaan, kuorimaan, leikkaamaan, vaan kaarraan kaupan valmiille salaattilaarille ja noukin sieltä valmiiksi paloitellut ja siivutetut salaattiainekset kippoon ja noh, eihän se säännöllisesti käytettynä kovin edulliseksi tule. Joskus se on niinkin pienestä kiinni, kuin siitä, että käyttää hetken keittiössä ja esivalmistelee ruokaan tarvittavat ainekset valmiiksi, joista ne on helppo koota valmiiksi salaatiksi tai ruuaksi. Porkkanat on helppo kuoria ja paloitella valmiiksi, kurkut siivuttaa, salaatinkin voi pestä ja repiä ennakkoon ilmatiiviiseen astiaan, lihat paistaa ja maustaa, riisit, kvinoat ja muut vastaavat voi keitellä valmiiksi omaan astiaansa jne. Puhumattakaan muista valmiiksi tehdyistä ruuista. Näin jääkaapissa on aina jotain ainakin lähes valmista, eikä suuremassakaan nälässä tarvitse tyytyä mihinkään hätäratkaisuun. Toki yhtenä vaihtoehtona on myös tehdä ruuat edellisenä iltana valmiiksi odottamaan aamua.

Tästä esimerkkinä vaikka alla olevassa kuvassa oleva salaatti, joka on helppo kasata myös mukaan.


Kvinoasalaatti avokadotahnalla
Salaattia, rucolaa, pinaattia
Tomaattia
Herneitä
Kesäkurpitsaa raasteena
Retiisiä
Avokadoa
Suolaa
Sitruunamehua
Mango currya

Huuhtele ja keitä kvinoa. Kvinoaa kannattaa keittää keralla isompi satsi, koska se on niin monikäyttöistä, että se tulee varmasti käytettyä muidenkin ruokien kanssa. Mausta kvinoa (tai osa) mango curryllä. Paloittele/ raasta/ revi/ kuori salaatit, pinaatit, rucolat, herneet, tomaatit, kesäkurpitsa ja retiisi. Soseuta avokado ja mausta suolalla ja tilkalla sitruunamehua. Kokoa salaatti. Raastettu kesäkurpitsa antaa salaatille kosteutta ja avokado toimii "salaattikastikkeena".








Kausiruoka. Satokauden ruokien suosiminen on järkevää jo edullisemman hinnan puolesta, mutta myös siksi, että tällöin ruoka on myös vähemmän aikaa varastossa seissyttä, eli tuoreempaa. Ja ainakin itse miellän tuoreemman ruuan myös laadukkaammaksi. Itse suosin kasvisten, marjojen ja hedelmien käyttöä läpi vuoden monipuolisesti ja ainakin näin kesäisin tuntuu, että tulee tankattua oikein ekstrana näitä herkkuja, kun niin monet "vihreät" ovat parhaimmillaan. Talvisin taas saatan jättää esimerkiksi tomaatit kauppaan (ja korvata ne muilla kasviksilla) sen vuoksi, että kotimaisten tomaattien tuotantokustannukset nousevat talvikaudella niin suuriksi, että se näkyy luonnollisesti myös hinnassa ja ulkomaiset taas on usein kerätty niin raakoina, että maku ja laatu ovat kärsineet.

Grow your own. Tämän kohdan alle niputan myös ne ruuat, joita ei tarvitse erikseen kasvattaa, vaan luonto tarjoaa ne ihan hyvää hyvyyttään joka vuosi, kuten marjat ja sienet. Oma puutarha helpottaa kasvisten kasvatusta, mutta nykyään on jos ja vaikka mitä lajikkeita, joista pystyy kasvattamaan itse omia ruokiaan pienemmässäkin tilassa. Esimerkiksi tomaateista ja paprikoista on kehitetty muotoja, jotka eivät kasva niin korkeiksi, jolloin kasvatus ruukussa onnistuu helposti. Itse olen kasvattanut ruukuissa näiden lisäksi mm. minikurkkuja, bataattia, munakoisoa, salaatteja, yrttejä... Lisäksi versojen kasvattaminen ja itujen idättäminen on aivan superhelppoa. Itse kasvattaessa ja metsistä keräilemällä säästää pitkän pennin ja tietää varmasti, mistä ruoka on tullut ja kuinka puhdasta se on.

Kaapista löytyy. Yleensä siinä kohtaa, kun jääkaappi alkaa ammottaa tyhjyyttään, kannattaa katsastaa pakastin ja kuiva-ainekaapit läpi ja siirtää kauppaan menoa vielä parilla päivällä, koska yleensä näistä kohteista löytää vielä pienellä luovuudella ja yhdistelytaidoilla oikein toimivia kokonaisuuksia.

Omasta kuiva-ainekaapista löytyy aina ainakin erilaisia jauhoja (kvinoa, kurpitsansiemen, teff, riisi, manteli, kookos) sekä kuiva-aineista riisiä, kvinoaa, linssejä, säilykkeinä papuja, kikherneitä, tomaattimurskaa, kookosmaitoa sekä vaihteleva tarjonta muita säilykkeitä. Kaapeissani on myös aina erilaisia siemeniä, kuten kurpitsansiemeniä, auringonkukansiemeniä, chiaa sekä pähkinöitä (mm. cashewpähkinät, parapähkinät) ja manteleita, unohtamatta kuivattuja hedelmiä ja marjoja (osa ostettu, osa kuivattu itse). Lisäksi pakastimessa on usein pakastekasviksia, marjoja, lihaa. Jääkaapin ovesta löytyy aina erilaisia tahnoja ja kastikkeita, joilla saa makua moneen ruokaan tai niitä voi käyttää levitteinä. Näitä kaikkia luovasti yhdistelemällä saa loihdittua vielä vaikka mitä herkkuja; keittoja, lettuja, kastikkeita, pataruokia, siemennäkkileipää, leipää.

Olen kerryttänyt pikkuhiljaa kuivakaappivarastojani ja vaikka tiedän, että ihan varmasti tuo jauhorepertuaarini ei ole edullisempi, kuin jos ostaisin niiden tilalle vaikka vehnäjauhoja, on nuo varmasti laadukkaampia ja ravinnerikkaampia, kuin vaikka se vaalea vehnäjauho. Sama pätee myös moniin muihin raaka-aineisiin.

Kerralla enemmän. Osan ruuista ostan luomuna, suosin kotimaista ja valitsen sen vähän ravintorikkaamman ruuan. Tämä ei ole aina se edullisin vaihtoehto, mutta tässä kohtaa tulee ainakin omalla kohdallani laatu ensisijaiseksi. Vaikka pyrin ostamaan kaikki ruuat aina samalla kertaa samasta paikasta, suosin myös tiettyjen tuotteiden ostamista netistä, torilta tai suoraan tuottajalta, monesti vähän isommissa erissä, jolloin monien tuotteiden kilohinta jää pienempiä pakkauksia edullisemmaksi.

Tämä kerralla enemmän sopii myös siihen, että kun keittössä alkaa hääräämään, kannattaa tehdä samalla kerralla enemmän ruokaa, jotta aikaa ei kulu arkena pelkästään kokkailuun. Meillä syödään helposti samaa ruokaa reilut kaksikin päivää lounaalla ja/tai päivällisellä. Viikonloppuisin tehdään sitten ruokaa, joka syödään yhdeltä istumalta.


Pakasta, kuivata, säilö. Jos ruokaa tulee kerralla tehtyä isompi määrä, voi osan aina laittaa pakkaseen tai jos huomaa, että jossain ruuassa, jota ei olekaan tullut käytettyä, alkaa parasta ennen-päivä paukkua, niin pakastamisella sille saa oikein mukavasti vielä käyttöaikaa. Pahintahan ainakin omasta mielestäni on ruuan poisheittäminen. Pakastaminen on ainakin meillä se käytetyin tapa lisätä tuotteen elinikää. Kesän satokauden maut kannattaa myös säilöä talteen eri menetelmillä, koska kyllähän esimerkiksi itsepoimitut marjat pakkasessa tuovat ison säästön. Erilaisista säilöntämenetelmistä kannattaa muuten ottaa selvää tai vaikka pohtia ääneen, koska itse sain kuulla viime perjantaina, että päärynöitäkin voi pakastaa. Sinänsä hassua, koska olen joka vuosi laittanut omenanpaloja pakkaseen, mutta ei tämä ole sitten tullut mieleen päärynöiden kohdalla ;).



Suosi helposti yhdisteltäviä ruokia. Lisukkeet, kuten kastikkeet ja tahnat, erilaiset ruuat, kuten valmiiksi keitetyt kananmunat ja riisit, kvinoat ymv., jotka sopivat monien ruokien kanssa, kulkevat mukana näppärästi pitkin viikkoa erilaisissa ruuissa. Näin osaa raaka-aineita vaihtamalla saa monipuolistettua makuja, mutta valmistaminen on silti helppoa, kun osa raaka-ainesta on jo valmiina.

Viime viikolla tein satsin mustaherukkahyvettä, jota lisäilin pitkin viikkoa mm. puuron, smoothien ja jugurtin päälle. Ja taisinpa syödä sellaisenaankin.

Mustaherukkahyve
2 dl kaurahiutaleita
2 dl mustaherukoita
1 dl rouhittuja cashewpähkinöitä
1 tl kanelia

Yhdistä kaikki aineet keskenään ja laita uuniin 170 asteeseen 10-15 minuutiksi. Anna jäähtyä ja nauti joko sellaisenaan tai lisukkeena.

Mutta tällaisia arjen helpottajia niin ajallisesti, kuin taloudellisestikin on meillä käytössä. Tuleeko mieleen vielä jotain muita tai miten teillä helpotetaan arkea keittiössä?

Yhteistyössä Foodin.
Kuvat viime perjantaiselta brunssilta.

12.8.2016

Liikunta ja oma luonne

Olen viime aikoina hieman höllentänyt käsitystäni siitä, mitä pidän treeninä. Olen aina tykännyt treenata kovaa ja hyvä treeni on mielestäni ollut aina sellainen halkipoikkipinoon-treeni, joka ei jätä kylmäksi ja jonka kroppa muistaa vielä seuraavanakin päivänä. Tämä treenitapa kuvastaa myös hyvin luonnettani, jolle enemmän on enemmän. Lähden helposti suorittamaan asioita ja en tyydy vähään. Minulla on sisäinen tarve tehdä vielä vähän enemmän, vielä vähän lisää.

Tästä ehdottomuudesta olen pikkuhiljaa päästänyt irti ja todennut, että omalle kropalle jopa parempia treenejä ovat joskus suhteellisen rauhalliset treenit tai jos haluan kunnon hien pintaan, ei treenin tarvitse olla mikään älyttömän pitkäkestoinen. Kun treenaan näin, pysyy oma kroppa paremmassa kunnossa, en tule tehneeksi ylilyöntejä ja mielikin on parempi. 


Tämä oli sinänsä jännä huomio, että tasoittaakseni omaa mieltäni ja voidakseni paremmin, minun tuleekin tehdä juuri sitä, mitä en ehkä luontaisesti tekisi. Mutta joka tuntuu hyvältä ja oikealta. Aikoinaan ajauduin joogan pariin juuri siitä syystä, että kaipasin jotain, missä hiljentyä. Jotain, missä saan aikaa itselleni ja omille ajatuksilleni. Vaikka jooga aluksi tuntuikin aika tylsältä, koska siinä ei tapahtunut "tarpeeksi" ja menokin oli aika rauhallista makuuni, sai se olo, joka harjoituksesta tuli, palaamaan matolle aina uudestaan.

Jossain kohtaa ymmärsin, että se on juuri se tasapaino, joka pitää olon hyvänä. Jos arki ja elämä ovat kovin kiireisiä, ei tilannetta ainakaan tasapainota siihen päälle tehty hullu treeni, joka repii keuhkot pihalle ja mieli käy niin ylikierroksilla, että uni ei mainaa tulla iltaisin, vaikka treenistä olisi useampi tunti.


Tähän ajatusmalliin sain aikoinani vielä tukea ja vahvistusta, kun tutustuin ayurvedaan, joka tähtää ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ottamalla huomioon kaikki elämän osa-alueet. Jos oma kehotyyppi on epätasapainossa, korostuvat erilaiset oireet, sairaudet ja eri asioista johtuva huono olo kropassa ja mielessä. Ayurvedassa kehotyypit jaetaan kolmeen eri tyyppiin, joista yksi on yleensä muita hallitsevampi ja tätä kehotyyppiä pyritään tasapainottamaan, jotta ihminen pysyisi terveenä ja tasapainoisena. Voit käydä tekemässä testin löytääksesi oman kehotyyppisi täältä.

Kannattaa toki lukea sivustoa muutenkin saadaksesi paremman kuvan aiheesta. Itse en toki täysin elä ja hengitä tätä menetelmää, mutta tunnistan kyllä itseni testin antamaksi kehotyypiksi, eli vataksi.

"He ovat saaneet itsensä uskomaan, että järjestäytymätön elämä on sama kuin virikkeinen elämä. Tilanne paranee, kun he alkavat noudattamaan tasapainoisia tapoja ja kiinnittävät huomiota säännöllisyyteen.

Kaikkein tärkein ohje vatalle on säännölliset elämäntavat ja rutiineista kiinni pitäminen. Vatadoshan tasapainottamisen avain on säännöllisyys. Vata on niin herkkä ja nopeasti muuttuva, että se kiihottuu helposti liikaa. Vaihtelu saa vataihmiset kukoistamaan, mutta kun muutoksia on liikaa, into ja jännitys vaihtuvat uupumukseksi. Tämä aiheuttaa hermostuneisuutta ja väsymystä."

Olen siis huomannut, että treenin ei tarvitse olla rankkaa ollakseen kuitenkin treeni. Tänä kesänä olen opetellut kuuntelemaan itseäni vieläkin paremmin ja ollaan istuttu oman minän kanssa vähän alas ja juteltu, että mistä sä Terhi ihan oikeasti tykkäät. Mistä sulle tulee hyvä olo? Onko se jatkuvasti sitä hullua treeniä vai voisiko se treeni olla välillä jotain muutakin? Olen jäänyt jossain kohtaa niin jumiin siihen kovan treenin ajattelumalliin, että olen vähän "pelännyt" sitä, onko esimerkiksi jooga minulle tarpeeksi treeniä. Kroppahan tykkää ihan tosi paljon, mutta pää ei aina meinaa pysyä mukana. Kuitenkin olen voinut tänä kesänä todella hyvin ja pysynyt oikein hyvässä ja ehjässä kunnossa, kun olen tehnyt niitä juttuja, joista oikeasti nautin. Juoksemista, kiertoharjoittelua, voimaharjoittelua, joogaa, kikkailua trampoliinilla (niiiin kivaa), rauhallisia kävelylenkkejä metsässä. Tykkään.

Olen kuitenkin opetellut luottamaan siihen, että kyllä kroppa kertoo, mikä on riittävää ja milloin menee yli. Jos vain osaan kuunnella.

Ja peeäs. Viimeinen kuva saattaa järkyttää herkempiä lukijoita. Anteeksi.




11.8.2016

Pitsaa satokauden herkuista

Viikolla kävin ihan hetken mielijohteesta tuossa omassa takametsässä (= pieni kaistale tontin reunassa) katsomassa, josko siellä olisi kanttarellit jo puskeneet maasta. Siellä on sellainen pieni pläntti, josta tulee yhdet sienikastikeet joka vuosi. Nyt päätin kävellä koko kaistaleen läpi ja kyllä muuten kannatti. Kanttarelleja olikin noussut useammasta kohtaa ja mikä iloinen yllätys oli löytää vielä mustatorvisieniäkin.

Muistan, kun ensimmäistä kertaa törmäsin mustatorvisieniin ja luulin niitä mätääntyneiksi kanttarelleiksi. Onneksi tulin tarkastaneeksi sienikirjasta, josko ne kuitenkin olisivat jotain muuta. Ja niinhän niistä sitten tulikin siitä edespäin yksi suurimmista metsästettävistä sienistä. Maku on aika voimakas, mutta kanttarellien kanssa niin hyvää.


Olen tehnyt sienistä tässä vuosien varrella jos ja vaikka mitä, kuten sienikeittoa, -piirasta, -kastiketta, -risottoa. Nyt yhdistin kuitenkin kaksi kauden herkkua ja tein pitsaa, johon pääraaka-aineiksi tuli kesäkurpitsaa ja sieniä. Rehellisesti en odottanut kovinkaan kummoista makuelämystä, mutta maistettuani tätä, tuli siitä heittämällä yksi must have joka vuosi tähän aikaan-ruoka.


Luova keittiö testasi samalla gluteenitonta ja superhelppoa pitsapohjaa. Mielestäni pitsapohjan tulee olla sellainen mahdollisimman ohut ja helppotekoinen. Pitsanhimoissani en jaksa odotella taikinan nousemista, joten jätän pois hiivat ja muut työtä hidastavat vaiheet ja ainekset. Yksinkertainen on pitsassa parasta, niin pohjassa, kuin täytteissäkin.

Tämä sopii hyvin valmistettavaksi ihan arkenakin, koska tekemiseen ei mene ylimääräisiä aikoja. Koostumus ei ole raskas, mutta kuitenkin sopivan täyttävä. Ja mikä mielestäni parasta, tämä on aika lompakkoystävällinen ruoka, koska sienet itsekerättynä eivät kustanna kuin keräämisen vaivan ja kesäkurpitsaakin tulee omasta pihasta tällä hetkellä juuri sopivaan tahtiin.

Pitsapohja 
3-4 pohjaan
2-3 dl vettä
½ dl öljyä
1 tl suolaa

Sekoita pohjan ainekset keskenään ja lisää öljyä niin, että taikinasta tulee helposti käsiteltävä, eikä se tartu käsiin. Jaa taikina 3-4 osaan ja levittele pellille leivinpaperin päälle.



Tomaattikastike
1 prk Tomaattimurskaa
1 tl Suolaa
1 tl Timjamia (kuivattu)
1 tl Basilikaa (kuivattu)
1 tl mustapippuria

Sekoita aineet keskenään joko ihan vain sekoittamalla tai tehosekoittimella. Kastiketta jää yli, mutta lopun voi käyttää vaikka kastikkeena jonkun muun ruuan kanssa. Levitä kastiketta pohjien päälle.



Täytteet
Paistinpannullinen sieniä
1 Sipuli
1 Pieni kesäkurpitsa
Vuohenjuustofetaa
Aurinkokuivattuja tomaatteja
Juustoraastetta
Rucolaa

Paista pannulla sienet ja lisää joukkoon silputtu sipuli. Leikkaa kesäkurpitsa siivuiksi ja levitä pitsapohjille tomaattikastikkeen päälle. Jaa sieni-sipuliseos pohjien päälle ja lisää aurinkokuivatut tomaatit ja murustettu feta. Ripottele juustoraastetta pitsojen päälle ja paista uunissa 220 asteessa 10-15 minuuttia, kunnes juusto alkaa saada väriä. Lisää lopuksi rucola.


10.8.2016

Mitä jos antaisi vain mennä?

Viime lauantaina kävin joogailemassa pienen tauon jälkeen. Tällä kertaa kyse ei ollut mistään pitkästä tauosta, mutta nykyään jo viikonkin väli joogailuista tuntuu pitkältä. Olkapää on hieman kipuillut ja tällä kertaa päätin kokeilla sitä vaihtoehtoa, että en treenaisi kivun kanssa. Reilu viikko siinä meni, mutta nyt on olkapää parempi. Onneksi. Ja kieltämättä on pieni haaste malttaa ottaa väliaika tarpeeksi ajoissa, kun pää vielä sanoo, että treenaa vähän kevennetymmin, vaikka kroppa selkeästi jo ilmoittelee liikarasituksesta.

Vaikka olkapää ei enää varsinaisesti kipeä ollutkaan, tunnustelin silti harjoitusta vähän kevennellysti. Harjoituksen aikana en jäänyt kertaakaan jumiin ajatukseen, että joku asia ei olisi sujunut, vaan annoin vaan mennä. Ja mikä fiilis siitä tuli. Harjoitus ei ollut läheskään tyylipuhdas suoritus keventelyineen ja vajaine asentoineen, mutta se flow... Hyvä energia virtasi koko harjoituksen ajan, en miettinyt mitään, annoin vain kropan viedä liikettä. En takertunut omaan tekemiseeni, tekniikkaan tai niiden puutteeseen. Tekeminen oli vähän sellaista dance like nobody's watching. Ja se oli ihan parasta.


Harjoituksesta jäi vähän sellainen fiilis, että mitä sitten, jos aina ei suju ihan 100 %. Mitä jos vain antaisi mennä, eikä miettisi aina, onko tarpeeksi hyvä, meneekö tämä nyt varmasti oikein tai puhtaasti? Mitä sitten, jos en aina täytäkään odotuksia tai normeja? Mitä jos vain olisikin ihan reilusti vähän epätäydellinen? Jos sillä ei aiheuta vahinkoa itselleen tai muille, niin mitä jos vähän hölläisi?

Turhautumalla ja negatiivisilla fiiliksillä harvemmin pääsee toivottuun tulokseen. Jos vain uskoisi siihen, että ihan automaattisesti sitä tulisi tehtyä juuri siinä hetkessä oman parhaansa ilman itsensä mollaamista ja ruoskimista. Antaisi kropan kertoa, mitä se on valmis tekemään juuri tässä hetkessä.

Joskus vain on parempia päiviä ja joskus taas niitä ei niin hyviä. Hyväksyisi molemmat sellaisinaan ja luottaisi, että jos nyt ei mene ihan 100 %, joku toinen päivä menee. Veisikö se samaan lopputulokseen, kuin se, että päivästä toiseen pakottaisi itsensä tekemään aina sen 100 %?

9.8.2016

Pyrähtelyitä

En tiedä, onko se vain omassa päässä, mutta kieltämättä elokuun alkaminen on tehnyt sen, että ulkona alkaa olla jo aavistus loppukesän tuntua. Vaikka onhan silläkin merkitystä, kun tietää, että kohta alkaa tenavien koulut, suurin osa kesälomaa on jo takanapäin, enää ei aamuisin ehditä hyppyrimäen portaisiin tai urheilukentälle (paitsi viikonloppuisin). Ihan en kuitenkaan vielä suostu syksymoodiin siirtymään, vaikka siihen suuntaan ollaankin pikkuhiljaa kieltämättä menossa.


Viime viikolla ehdittiin kuitenkin vielä urheilukentälle ja tällä kertaa juoksin vain 400 metrin pyrähdyksiä. Itselleni tuo 400 m ehtii tukkia keuhkot aika tehokkaasti ja viimeinen 50-100 metriä tuntuu aina siltä, että keuhkot lentävät vähintään pihalle. Tänä kesänä olen suosiolla jättänyt sykevyön kotiin, että en ala liikaa tutkimaan sykkeitä ja suunnittelemaan treenejä niiden mukaan. Eli olen vetänyt aika fiilispohjalta ja antanut sykkeiden ja tavoitteellisemman juoksun olla. Vaikka myönnänkin olevani projekti-ihminen, on tällainen fiilistelyjuoksentelukin ollut oikein mukavaa. Jotenkin kynnys juoksemaan lähtemisellekin on ollut matalampi, kun ei tarvitse suorittaa niin paljon.

Treeni oli siis tällä kertaa:

Yksi lämmittelykierros hölkkäillen

400 m eli yksittäisiä kierroksia niin pitkään, että jokaisella kierroksella saa parannettua edellisen kierroksen aikaa. Kun aika ei enää parane, siihen vielä päälle vähintään 2 erillistä kierrosta niin kovaa kuin lähtee.

Yksi jäähdyttelykierros kävellen/hölkkäillen


Lisäksi vielä juoksujen jälkeen:

3 kierrosta
10 penkillehyppyä
15 dippiä
20 rutistusta penkin päästä

Eikä pidä tietenkään kevyitä venyttelyitä unohtaa treenin päätteeksi ;)