8.12.2016

Kiireettömyyttä ja hyvää ruokaa

Vaikka viime viikot ovat olleet aikamoista juoksua ja satojen asioiden hoitamista, ei se onneksi tarkoita sitä, etteikö ehtisi yhtään hidastaa ja istahtaa alas. Vaikka ystävien kanssa brunssille. Anna kirjoittelikin omassa blogissaan, että näillä meidän brunsseilla olisikin ollut jo vuosipäivä, jos sitä oltaisiin muistettu juhlia. Itsestäni tosin tuntuu, että näitä brunsseja on pidetty jo monen monta vuotta, sen verran hyvin on hitsauduttu yhteen näihin kesteihin. Kun aloittelimme näitä yhteisiä brunsseja, sovittiin aika tarkkaankin, mitä kukakin tuo. Pikkuhiljaa suunnitelmallisuus jäi ja jokainen tuo mitä tuo ja siltikin pöydästä löytyy tasaisesti sekä suolaista että makeaa. Kaikkia herkkuja aika laidasta laitaan.


Omista leipomuksista teen vielä oman juttunsa, mutta jotenkin huvittaa joka kerta, kun pöytään asetellaan mitä erikoisemman näköisiä luomuksia, jotka kuitenkin osoittautuvat mitä maukkaimmiksi herkuiksi. Tällä kertaa Anna tuoma myrkynvihreä sammakonkutu, jota hän itse kutsui tuorepuuroksi, aiheutti pientä hihittelyä, mutta maku osoittautui mitä maukkaimmaksi.

Lisäksi tarjolla oli mm. suklaamoussea, kasvispiirakkaa, hedelmiä, marjoja, keksejä, marinoituja papuja, hummusta, itsepuristettua mehua, keksejä ja mitähän vielä. Ainakin sen verran oli syömistä, että nälkä ei taaskaan jäänyt.



En ole elämässäni kovin monella brunssilla käynyt oman kodin ulkopuolella ja vaikka ajatuksena se kuulostaa tosi kivalta, ovat silti kotona järjestetyt brunssit ja perheen kanssa vietetyt hotelliaamiaiset vieneet voiton. Vaikka näissä ei ihan suoraan valmiiseen pöytään pääsekään, saati jos mietitään sitä hetkeä, kun ruuan jälkeen olisi mukava rentoutua, täytyykin ensin siirtää loput ruuat takaisin kylmään ja vähän siivoilla astioitakin pois pöydästä.

Usein sitä tulee tavattua ystäviä hieman kiireisellä aikataululla ("käydään kahvilla/syömässä") ja vaikka olisi kuinka mukavaa nähdä, ehtii harvoin oikeasti vaihtaa kuulumisia pintaa syvemmältä. Kerrottavia asioita olisi vaikka kuinka, mutta aika on rajallista ja esimerkiksi tunti on aika lyhyt aika, jos ei olla nähty hetkeen.

Brunssipöydässä, kun kenelläkään ei ole kiire minnekään, tulee myös juteltua aika pitkälle kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Ja ehkä juuri tuon kiireettömyyden vuoksi onkin aikaa jutella yhdestäkin asioista hyvin pohjamutia myöten käännellen asioita puolelta toiselle. Viipyillä aiheessa kuin aiheessa tovi jos toinenkin, koska aika ei lopu kesken, eikä ole kiire nopeuttaa asioiden kertomista tai käsittelyä.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti